Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pelon hinta

Kirjoitettu 01.03.15
Esseen kirjoittaja: Eetu Lindfors
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pelon hinta
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.03. Yrittäjyys, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pelko on mahdollisesti vahvin ja eniten ihmisen käytökseen vaikuttava emootio. Se määrittää elämässä lähes kaikkia valintoja. Vaikka olisimme täysin turvassa, niin pelkotiloja kartoittava järjestelmä on kuitenkin valppaana.

 

Kohtaamme pelon päivittäin halusimme sitä, tai emme. Joudumme tekemään valintoja arkipäiväisissä tilanteissa, joissa on eritasoisia riskitekijöitä. Ihmisellä on käytössä kaksi vahvaa työkalua, jotka auttavat hallitsemaan riskejä: tunteet ja nyrkkisäännöt. Tunteet kertovat pitääkö jotakin asiaa lähestyä vai onko siitä syytä etääntyä. Nyrkkisäännöt ovat taas älyllisiä. Logiikkaan pohjaavia, joskus toisilta ja toisinaan omista elämäntilanteista opittuja ohjeita, jotka auttavat hallitsemaan riskejä. Yleensä nämä kaksi asiaa toimivat hyvin yhdessä, mutta toisinaan liian pitkälle vietyinä niistä on kuitenkin vain suoranaista haittaa. Kirjassa Hyppönen pyrkii näyttämään miten nämä kaksi asiaa erotetaan toisistaan: milloin pelko on liikkeelle paneva voima ja milloin sillä taas on tuhoava vaikutus, johon pitää puuttua.

 

Miten pelko vaikuttaa tällä hetkellä omaan tekemiseeni? Tarkemmin asiaa pohdittuani todella moni omiin pelko tekijöihin liittyvä asia liittyy tällä hetkellä lapsuudessa koettuihin asioihin. Tunteet eivät vaikuta niinkään omaan tekemiseen, vaan minulla se vaikuttavin tekijä on nyrkkisäännöt. Tarkemmin asiaa kaiveltua tulin siihen tulokseen, että tällä hetkellä suurimmat  pelkoni juontavat niinkin myöhään kuin ala- ja yläasteella koettuihin asioihin. Peruskoulussa koetut asiat ovat vaikuttaneet siis omaan tekemiseeni hyvin vahvasti. Tällä hetkellä en myöskään ihmettele sitä, miksi ajattelen jatkuvasti negatiivisesti suomalaisesta koulusta ja sen tyylistä opettaa asioita. En pidä itseäni minään järjen jättiläisenä muutenkaan, mutta jos koulu vaikuttaa omaan tekemiseen näin vahvasti tehdään mielestäni jotakin väärin? Kokeet, numerot ja todistukset määrittelevät käytännössä sen oletko paskaa, perustason jamppa, vai se luokan priimus. Vaikka Suomen koulujärjestelmä on maailman parhaimmasta päästä, niin vaikuttaa se silti mielestäni liikaa siihen miten oma elämämme tulee mahdollisesti etenemään.

 

“Pelko leviää ja tarttuu”

 

Olemme aloittaneet pohjimmiltaan jonkin asian tekemisen yleensä siksi, että nautimme siitä ja se on hauskaa. Jossakin vaiheessa tekeminen saattaa kuitenkin muuttua väkisin vääntämiseksi ja onnistumiset karttavat meitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Välillä unohdamme tämän asian ja pipo alkaa kiristää päätämme liikaa. Tekemisestä tulisi tässä vaiheessa karsia turhat panokset pois, jotta pelon vallassa oleva joukkue, yritys, tiimi tai yksilö saataisiin toimimaan omien kykyjensä ylärajoilla.

 

Turvallisuuden tunteen palauttaminen, panoksien poistaminen, itsetunnon tukeminen, rakentava palaute, insipiraatio, sekä yksinkertaisiin, konkreettisiin asioihin keskittyminen. Ovat ne lääkkeet joilla pelon vallassa oleva joukkue ja tiimi saadaan palautettua takaisin menestymisen raiteille. Toinen vaihtoehto on keskittyä virheisiin ja yrittää korjata niitä, mutta itse haluan mielummin keskittyä tulevaan ja lähteä parantamaan niitä asioita missä olemme hyviä ja missä ennen kaikkea haluamme olla hyviä. Hyvänä esimerkkinä Tiimiakatemialla ja vaikkapa Milliossa voidaan ottaa esimerkki mymmistä ja sen vaatimista kuluista. Aivan turhaan keskitytään siihen kuinka paljon matka kustantaa kokonaisuudessaan. Oleellista olisi pilkkoa reissu pienempiin osiin ja lähteä tätä kautta rakentamaan ja kerryttämään mymmille vaadittavaa rahasummaa.

Innostu ja kuseta itseäsi

 

Olen itse kohtalaisen ujo kaveri ja esiintyminen, sekä uusien ihmisten kohtaaminen eivät ole minulle niitä vahvimpia puolia. Luotamme usein tunteisiin ja ne ovat usein yhteydessä ajatuksiimme tai siihen mitä ympäristössämme on tapahtunut. Minulle esiintyminen ja uusien ihmisten kohtaaminen aiheuttavat aina epävarmuutta, sekalaisia ajatuksia ja ennen kaikkea ajatuksen että en pysty kommunikoimaan uusien ihmisten kanssa. Luulemme olevamme varmoja siitä, että tiedämme, miksi tunnemme niin kuin tunnemme, aina kannattaa jättää tilaa epäilykselle.

Kirjan mukaan elimistöä ja omia ajatuksia voi huijata sillä, että tulkitsee tilanteen innostumiseksi. Se voi olla ratkaiseva tekijä siinä saammeko paremman sopimuksen, onnistummeko pelissä tai kykenemmekö ratkaisemaan älyllisesti vaativan haasteen paineen alla.

Elämme tällä hetkellä tilanteessa, jossa kaikilla on rajaton valintojen avaruus. Mitä tahansa valitsemmekin, on todennäköistä että jossain toisaalla olisi tarjolla parempi vaihtoehto: paremmat juhlat, mielenkiintoisempi kokemus tai tyydyttävämpi sosiaalisen täyttymyksen tunne. Sen sijaan että ihminen kiinnittää huomiota siihen, mitä ympärillä tapahtuu, hän on huolissaan siitä, mitä jossain muualla tapahtuu samaan aikaan.

Kirjassa olevan tutkimuksen mukaan ihmisen mieli on harhaileva ja harhaileva mieli on onneton. Kyvyllä ajatella jotain muuta kuin sitä, mitä on tekemässä, on sillä emotionaalinen hinta. Kun ajatukset pysyvät siinä mitä ihminen teki, vaikka tekeminen olisi ollut epämiellyttävää, kuten työpaikalle matkustaminen, ihmiset raportoivat olevansa onnellisempia.

Myös itse sorrun sosiaalisessa mediassa roikkumiseen ja puhelimen räpeltämiseen aivan liian usein. Itseäni myös ärsyttää ja huvittaa tilanne, jossa ihmiset ympärilläni tekevät kaikki sitä samaa asiaa. Emme ole enää aidosti läsnä missään ja uusien ihmisten kanssa käytävät keskustelutkin sovitaan jo Linkedinin, Twitterin, Facebookin yms. muun sovelluksen kautta. Onko pakko kuunnella musiikkia junassa, päivittää koko ajan omia profiileita ja seurata mitähän muut tekevät juuri nyt Instagramin kautta. Ei ole! Aina ei voi olla siellä missä on parhaat bileet ja tämä täytyy vain hyväksyä ja olla onnellinen juuri siinä hetkessä missä satutkaan olemaan.

 

Top kolme käytäntöön.

  1. Hauskuuden ja nautinnon palauttaminen omaan tekemiseen.
  2. Kusetan itseäni innostumalla.
  3. Keskityn enemmän hetkeen, enkä puhelimeen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!