Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pelon hinta

Kirjoitettu 04.11.15
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pelon hinta
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Rupesin viime yönä miettimään, että ei hitto. En oo vieläkään saanut kirjotettua relfektioo tästä kirjasta. Aloin pohtimaan, että miksi en oo saanut aikaseksi. Tajusin, että mua ainakin nolottaa puhua peloista, koska monesti pelot mielletään heikkoudeksi. Sit mulle tuli mieleen taas se mitä oon lukenu. Ei pelot oo heikkoutta, jos niiden ei anna rajoittaa elämää. Mikä on parempi fiilis, kun omien rajojen ja pelkojen ylittäminen?

Mä ainakin pelkään epäonnistumisia, pettymyksiä, satuttavani itseni fyysisesti tai henkisesti, menettäväni läheiseni ja vaikka mitä. Tämän lisäksi pelkään oksentamista. Tajusin senkin, että oon alkanut pikku hiljaa pääsemään näistä turhista peloista, sen takia, että tiedostan ne, pohdin niitä ja päätän vaan uskaltaa heittäytyä – elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja odotteluun. Toisaalta pelko on vahva sana. Mä ainakin miellän sen sillein, että se useimmiten estää meitä tekemästä jotakin tai auttaa suojelemaan itseään. Siinä on vissi ero, meneekö riman ali sen takia, että pelkää epäonnistuvansa, jos yrittäiskin mennä yli. Mun mielestä on järkevämpi epäonnistua pahasti, kun olla yrittämättä. Akatemia on siihen kyllä mainio paikka. Sehän on lähestulkoon epäonnistumista epäonnistumisten perään – mutta toisaalta, aina niistä opitaan. Eka vuosi on varmaan senkin takia niin rankka, että joutuu kokemaan niitä epäonnistumisia, että voi oppia niistä. Eikä siitä osaa yhtään vielä olla kiitollinen, ainakin ne jää jotenkin tonne selkärankaan, jos munaa oikein kunnolla. Se vaan ei saisi jäädä liikaa pelottaa, eli niistä pitää puhua, niitä pitää jakaa, ettei ne ala rajoittaa muuta elämää.

Pelko saattaa parantaa suorituskykyämme tai estää meitä tekemästä jotakin, mistä haaveilemme. Kirjan lukeminen mielestäni avaa silmät siihen, että kaikki pelot on voitettavissa. Joskus pelosta on myös hyötyä, mutta pelko ei saa hallita tekemiäsi asioita.

 

Pettymykset, mä petyn yleensä iitteeni, jos tiimillä menee heikosti. Jotenkin otan vähän tiimiliiderinä omalle vastuulle sen, etten oo saanut ”innostettua porukkaa” johonkin, tai jo meillä menee jokin tiimin sisäinen asia huonosti. Esimerkiksi meidän asiakasviikot meni ihan surkeasti ja koen epäonnistuneeni, koska varsinkin valmentajat painotti siinä johtamisen tärkeyttä. Mun mielestä meillä ihmiset ei nähny asiakasviikkoja tarpeeks tärkeenä, herättiin siihen vasta toisella viikolla, eikä se sit näkyny enää tuloksena. Eka viikko meillä meni aika monella jossain töissä way outilla, mööpelissä tai mystery shoppauksessa ja muutamilla meni taas verkostoitumistapahtumissa yms. Ei siis laitettu asiakasviikkoja prioriteettilistan kärkeen. Seuraavan viikon maanantaina, kutsuin kaikki toimistolle ja aloin soittelee asiakaskäyntejä. Musta tuntui, että kaikki sai siitä positiivista energiaa, ja sen takia meillä on seuraavalle parille viikolle ainakin 15 asiakaskäyntiä, eli oon tyytyväinen, että reagoitiin tähän edes jotenkin. Niinkun kirjassa sanottiin ”Pienetkin parannukset on voittoja ja takaiskut väliaikaisia.” eli turha tästä nyt on lannistua, kunhan suunta on ylöspäin – nyt tarvitaan niitä onnistumisia! Kyllä me jo eilen saatiin tehtyä 100 kertaa parempi soppari riihivuoren kanssa tästä talvesta, ja saatiin myytyä sinne pari muutakin palvelua! Eli siitä on aika hiton hyvä fiilis.

Miten mä aion parantaa meidän joukkuehenkeä ja sitä kautta tulosta?

Näitä ajatuksia mulle jäi tän kirjan luettuani, ja viime viikkojen tapahtumien seurauksena.

  • Muun muassa pienten rutiinien avulla, eli otetaan tarkempi seuranta taloudelliseen tilanteeseen, kirjapisteisiin yms., koska meillä tää on ollut vähän löyhää meininkiä viime vuonna. Meillä on jo itseasiassa huomenna kk-check ja sen lisäksi ideoidaan yhdessä joulua ja muutenkin talvea. Niin monesta paikkaa oon jo kuullut, että se mitä seurataan, niin siinä tapahtuu tulosta/muutoksia. Lisäksi, pienen paineen alla ihminen suoriutuu paremmin – pelätä ei tosin saa.
  • Toinen tärkeä, mitä mä en tahdo ainoastaan yksin miettiä – on rakentava palaute ja ihmisten palkitseminen. Mun mielestä meillä on liian löyhä palkitsemiskulttuuri, ja ois tärkeetä ottaa se kunnolla käytäntöön.
  • Rakentava tulkinta tosiasioista => myönnetään virheet, keskitytään pieniin onnistumisiin, vältetään ylianalysointia ja -reagointia.

 

 

Mielestäni tiimiakatemialla on kannustava ilmapiiri esimerkiksi esiintymispelon voittamiseen. Minua itseäni jännittää mennä lavalle, kuten varmasti monia muitakin. Mutta muut akatemialaiset ovat mielestäni ”helppo” yleisö, sillä suurin osa siellä kannustaa vaikka menisit mitä sekoilemaan lavalle. Tärkeintä on, että yrittää.

Mikä on sinun hintasi pelolle?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!