Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pelon Hinta

Kirjoitettu 09.12.14
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pelon Hinta
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.03. Yrittäjyys, 9.08. Henkinen kasvu

Pelon Hinta, 3.5 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.5/5 (2 votes cast)

Pelon Hinta

 

Ostin Henkka Hyppösen uuden kirjan Pelon hinta. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta ja toivoin, että se voisi vastata kysymyksiini. Olen viimeaikoina pohtinut pelon merkitystä kun palautetreeneissä se nousi voimakkaasti monien kohdalla esille.

Columbian yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ihminen tekee päivässä 70 tietoista päätöstä. Jokainen näistä päätöksistä syntyy tietyllä tavalla joko impulsiivisesti tai analyyttisesti, tunteen vallassa tai opittujen mallien avulla. Jokainen päätös käy myös läpi tietyn seulan jossa päätös luokitellaan turvalliseksi, vaaralliseksi tai hengenvaaralliseksi. Pelko oli se sitten kuviteltua tai hyvin perusteltua on aina mukana päätöksen teossa. Pelolla on kaksi puolta, toisinaan se on liikkeelle paneva voima kun taas toisinaan sillä on tuhoava vaikutus.

Pelko nähdään usein jollain tavalla maagisena voimana joka vain ilmestyy silloin kuin sitä vähiten odottaa, esimerkiksi juuri silloin kun olet nousemassa pitämään puhetta tai olet tekemässä suurta päätöstä. Henkka Hyppönen vakuuttaa kirjassaan, että pelko on paljon muuta kuin maaginen voima, siitä voi saada otteen ja siitä ei tarvitse maksaa hintaa. Pelon toiminnan voi oppia tiedostamaan ja siten ymmärtää omia valintoja ja niihin liittyviä pelkoja.

Olen aina ollut kiinnostunut siitä miksi me ihmiset käyttäydymme tietyllä tavalla ja tämä kirja avaa hienon näkökulman siihen, pidin kirjasta erittäin paljon. Suosittelen kirjaa sellaisille henkilöille joita itsensä kehittäminen kiinnostaa koska sen oppeja voi soveltaa suoraan omaan henkilökohtaiseen elämään ja työelämään.

Kirjassa on useita hyviä pointteja joista voisin kirjoittaa. Olen kuitenkin poiminut vain mielenkiintoisimmat ja ne jotka sopivat mielestäni parhaiten INTO:n tämän hetkiseen tilanteeseen.

Epäonnistumisesta

 

Lapset yrititte parhaanne ja epäonnistuitte surkeasti. Opetus on se, että älä ikinä yritä mitään!”

Homer Simpson

 

https://www.youtube.com/watch?v=TTXrV0_3UjY

Youtube linkin takaa löytyy video, joka kertoo kirjassa esitetystä tutkimuksesta. Minusta tutkimuksen tulos oli erittäin mielenkiintoinen ja yllättävä. Lapset jotka osallistuvat testiin on jaettu kahteen ryhmään. Molemmille ryhmille annetaan aluksi samanlaisia helppoja hahmotustehtäviä. Kun lapset onnistuivat suorittamaan helppoja tehtäviä, testin valvoja kehui toisen ryhmän oppilaita sanoin, ”Oletpa sinä viisas!” ja toista ryhmää ”Teit paljon töitä tuon eteen.”  Testin seuraavassa vaiheessa hahmotustehtävät olivat huomattavasti vaikeampia ja harva lapsista onnistui suorittamaan ne annetussa ajassa. Mielenkiintoista ja yllättävää testissä on se, että seuraavaksi lapset saivat itse valita tekevätkö he vaikeita vai helppoja tehtäviä. Se ryhmä lapsia joita kehuttiin viisaaksi, valitsi järjestään helppoja tehtäviä. Samainen ryhmä myös luovutti herkästi ja koki ettei nämä tehtävät ole heille sopivia. Lapset valitsivat siis ne tehtävät joista heidän tie kehuihin alkoi ja joista tuli mielihyvää. Se ryhmä jonka työtä arvostettiin valvojan toimesta, valitsi vastaavasti vaikeita tehtäviä koska halusi oppia lisää ja suoriutua niistä. He kokivat olevansa fiksuja kun he tekevät töitä, eikä niinkään sen takia, että saivat tehtävän valmiiksi.

Minusta tämä tuntuu hullunkuriselta, olisin kuvitellut tuloksen olevan aivan toisenlainen. Viisaaksi kehumisenhan pitäisi kannustaa aina vaan kovempiin suorituksiin ja haasteisiin?

Tutkija kertoo tarinan omasta elämästään, hän oli luokkansa fiksuin tyttö ja pärjäsi aina kiitettävästi koulussa. Hän voitti koulunsa tavauskilpailun ylivoimaisesti, mutta kun seuraavaksi oli tarkoitus lähteä kilpailemaan alueensa mestaruudesta, hän kieltäytyi. Myöhemmin elämässään hän huomasi, ettei tehnyt mitään sellaista jota ei jo osannut. Hän eli illuusiossa jossa hän oli täydellinen. Miksi asettaa itseään sellaiseen paikkaan jossa voisi epäonnistua tai jossa joku voisi huomata hänen olevan jotain muuta kuin täydellinen?

Tutkimuksesta voi helposti rakentaa aasinsillan tiimiakatemia kontekstiin. Jokainen meistä voi valita haluaako ottaa haasteita joissa voi epäonnistua vai haasteita joissa tietää jo olevansa hyvä! On hyvä tutkia itseään ja miettiä minkälaisia tehtäviä tai projekteja on ottanut tähän mennessä ja miksi. Vaikka projekti epäonnistuisikin, niin silti matka on käyty ja oppeja on tarttunut. Vähän niin kuin lapset jotka olivat siinä ryhmässä jossa työtä arvostettiin, he kokivat olevansa fiksuja tehdessään eikä vasta sitten kun työ oli valmis.

Epäonnistumista tulee pitää palautteena joka kannustaa eteenpäin. Jotkut ajattelevat valheellisesti ettei tiettyjä asioita tai taitoja voi kehittää. Maksatko epäonnistumisen pelon takia hintaa niin paljon, että et pysty kehittymään?

Liiketoiminnasta

 

”Pelon suurin paradoksi on se, että pelolla on ollut ihmisen historiassa ja on tietysti vieläkin elämää palveleva tehtävä, mutta bisneksessä pelko johtaa kuihtumiseen, kitumiseen tai kuolemaan.”

Riskien välttelystä on tullut isoissa yrityksissä taiteen- ja tiedonlaji johon kuuluu päätöksien mm. seuraavia asioita; viivyttely, vastuun sysääminen toisille, radikaalien ideoiden pehmentely ja turhien tutkimuksien tilaaminen. Erään arvion mukaan 80% suomessa markkinatutkimuksiin vuosittain käytetystä 120 miljoonasta eurosta ei synnytä mitään uutta, eli 96 miljoonaa euroa käytetään joka vuosi pelkojen hälventämiseen. Markkinatutkimuksien tekemisen suurin syy on päättäjien turvaaminen. Kun projekti epäonnistuu on tutkimuksen takia olemassa akateeminen turva ja markkinaymmärrys johon nojata.  Jälkiviisaana voi todeta, että kukaan ei tehnyt virhettä, kaikki meni oppikirjan mukaan.

Mielestäni tämä ei ole pelkästään isojen yritysten ongelma. Ei tarvitse katsoa kuin Ideaosuuskunta INTO:n touhua niin voi todeta pelon ohjaavan meitä. Pelko vie meitä kuin pässiä narussa ja ihmettelemme miksi emme saa juurikaan mitään aikaiseksi. Olemme tunnistaneet pelon joka meitä vaivaa, miksi emme voita sitä?

Me usein sysäämme vastuun päätöksistä muille ja viivyttelemme päätöksien tekemistä koska emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii uusi kassajärjestelmä ehdotus joka kumottiin sen takia, että ei tiedetty mitä sen jälkeen seuraa. Pelko oli se joka oli vallan kahvassa.

 

Yhteenveto

 

Kirjan nimi on pelon hinta, nyt me INTOna olemme valmiit maksamaan hintaa siitä, että emme voita pelkoamme. Kysymys kuuluu mikä olisi pahin mahdollinen tilanne mitä meille voisi käydä jos yrittäisimme? Miksi emme rohkeasti kokeile uutta ja jos epäonnistumme, se olisi vain eteenpäin vievää palautetta.

 

Pasi Suojala

Ideaosuuskunta INTO

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!