Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Perheyritys

Kirjoitettu 07.06.16
Esseen kirjoittaja: Teemu Kukkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Perheyritys on enemmän
Kirjan kirjoittaja: Krista Elo-Pärssinen, Eveliina Talvitie
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Perheyritys on laajasti eriävää, aivan kuten mikä tahansa muukin yritys. Teemat tosin toistuvat jokaisessa perheyrityksessä täysin ominaan. On enemmän tunteita, innovaatioita, voimien vastapainoja ja kirjan tarinoiden perusteella myös draamaa. Perheyrityksillä on taipumus suosia tunneperustein sukulaistyöntekijöitä, josta osasyynä on mielleyhtymä että perheyritykset olisivat sisäänpäin kääntyneitä. Minusta se on kuitenkin jo vanhaa maailmaa, sillä Suomessa perheyritys käsitteenä on jo kuitenkin määritelty käsitteenä jo vuonna 2005. Laki pykälät ja muut seikat pois, mikä tekee perheyrityksen ja mitä se minulle merkitsee?

Perheellämme on perheyritys, johon itselläni on suuri tunneside. Olen nähnyt sen perustamisen todella läheltä ja auttanutkin omilla pienillä työpanoksillani hankkeeseen. Kun ajattelen perheyrityksen olevan enemmän, tulee itselleni mieleen ensimmäisenä tunneside. Se että onko se hyvä vai huono asia riippuu kyllä tilanteista. Perheyrityksemme alkutaipaleella kahden sisarukseni pistäessä kahvilaansa pystyyn, ei tunneside antanut paljoa tilaa kompromisseille. Hieman eriävät visiot loppukuvasta toivat haasteita yhteistyöhön (näin sivusta seuraajan mielipiteenä), mutta jos olisi sorruttu kompromisseihin, en usko lopputuloksen olleen yhtä laadukas. Lopputuloksesta puhuttaessa tarkoitan sitä ensimmäistä valmista tulosta, jolla yritys aukaisi ovensa.

Toinen mieleen painunut asia perheyrityksemme hyvistä puolista on viestintä ja kyky muuttua. Viestintä on ehkä suoraviivaisempaa, mutta on kehittynyt ammattimaisemmaksi kokemuksen myötä. Muuntautumiskyky sen sijaan näin nuorella perheyrityksellä on suurempi ja helpompi taipale, toisin kuin suurella monta sukupolvea jatkuneella organisaatiolla. Todella merkittävä osa perheyrityksemme menestystä on taito kuunnella asiakasta monilla eritavoin, muuntautua asiakasläheisemmäksi ja tarpeita paremmin tyydyttävämmäksi. Tässä asiassa on suurena etuna, ei välttämättä perheyrityksen muoto, vaan itsenäisyys. Esimerkiksi ketju liikkeitä on paha lähteä muuttamaan niin nopeasti, vaikka tiedettäisiinkin mitä voitaisiin muuttaa. Ei mahdotonta missään nimessä, mutta ei vain niin sutjakkaa, toisin kuin juuri aloittaneella perheyrityksellä.

Tunnesiteellä on hyviä ja huonoja puolia liiketoiminnan kannalta. Äärimmäisen rohkeana tekona näen veljeni päätöksen siirtyä jo menestyneen yrityksensä pyörittämisestä uusiin haasteisiin. ”Miksi se on rohkea teko?” voisi mahdollisesti kuusi vuotias kysyä. Kirjan tarinoissa tuli vastaan paljon samankaltaisuuksia ja päättelin näistä tarinoista hyvän järjen käytön olevan suotavaa. Ei takerruta. Liian monesti huomaa pienyrityksiä, jotka kyllä tuovat leivän pöytään, mutta ovat aivan liikaa jumiutuneet 80-luvulle. Ollaan saatu jotain joskus aikaan, mutta se ei välttämättä ollutkaan täysin sinun juttusi. Niin monien harmaitten hiusten jälkeen onkin todella vaikeaa päästää irti. Loppu tuloksena on yritys, joka ei jaksa muuttua, ei halua kuunnella, eikä vain jaksa. Hirveää yleistämistä, mutta näin minä sen näen: tunnesiteen. Voimakas asia, jonka vastapainona on puhdas järki. Veljeni päätös on siis lähteä uusiin haasteisiin, mutta silti pysyä hallituksessa mukana. Näin perheyritys saa pysyä perheyrityksen nimikkeellä, vaikka ravintolapäällikkön virkaan palkataan perheen ulkopuolinen. Rohkea teko uskoa omaa luomusta toisen käsiin ja jatkaa itse omaa matkaansa.

Työtä

Isältäni kysyttäessä mitä hänelle tulee mieleen perheyrittämisestä oli vastaus selkeä: ”Työtä, työtä ja työtä”. Onhan se työmotivaattori hieman suurempi, kun omien lasten yrityksestä kyse. Vanhempani ovat antaneet aivan älyttömän suuren työpanoksen ja tuen sisarusteni luomukseen. He eivät ole puuttuneet asioihin liikaa, sillä hyvät neuvot ovat kalliita, mutta on vielä kalliimpaa tehdä virhe joka ei ole oma tekemä. Itsetehdystä virheestä oppii parhaiten. Virheitä sisarukseni ovat tehneet ja paljon. Niistä on selkeästi opittu nopeasti, sillä viesti kulkee ammattimaisesti ja keksitään yhdessä ratkaisuja. Muutokset näkyvät nopeasti, jotka kanta-asiakkaat varmasti huomaavat. Oli se sitten ruokalistan muokkausta, eri aukioloajat, leipurin uudet tilat tai ihan vain uusi investointi perunan pilkontaan, kaiken kehityksen ja muutoksen voi nähdä.

On erittäin mielenkiintoista nähdä vierestä miten yritys kehittyy kaiken aikaa. Hirvittääkin jopa välillä, kun miettii sitä hurjaa työpanosta. ”Työtä, työtä ja työtä”. Sisko nukkuu työpaikalla, kun on niin väsynyt 20 tunnin työpäivästään. Vanhemmat raatavat 18 tunnin päivää, koska työt eivät tekemällä lopu. Ei sellaista motivaatiota ole ollessa toisen yrityksessä töissä. Se ei ole oma. Veljeni kertoi taannoin oppineensa pakottamaan itsensä pitämään vain noin 8 tunnin työpäiviä, sillä työt eivät tekemällä lopu. Ei se tunnu työltä tosin. Kyse on omasta luomuksesta, kaikille perheenjäsenille. Se on osa minuakin, vaikken olekaan raatanut 20 tuntista työpäivää. Se kulkee ajatuksissani, ideoissani ja puskaradiossani. Perheyritys on siis tunteita, siteitä, välittämistä, auttamista, ideoita, työtä ja rakkautta.

Heijastin

Heijastaessani perheyritystämme Osuuskunta Driimiin, huomaan samankaltaisuuksia, mutta lastenkengissä. Harjoitus tekee mestarin. On nähdäkseni hieman erilainen prosessi kuitenkin kehittää sisaruksen kanssa ammattimaista viestintää, kuin tuntemattomien kanssa. Uskon perheyrityksessä esimerkkinä viestinnän olevan jo valmiiksi yhden askeleen edellä. Tunnetaan toisemme valmiiksi. Opeteltavaksi jää oppia pitämään toista ammattilaisena, työkaverina, johdettavana, johtajana ja siinä samalla itseäänkin. Onko se kuitenkaan niin tärkeää tuntea toista kuin sisarustaan, jotta voidaan päästä korkealle? Tiimin kehityskaaviota tutkailtaessa tulee vastaan sana ”valetiimi”. Aluksi ollaan ryhmärämä, joka tekee työtä kuin työtä ja sitten alkaa alamäki. Mitä syvemmällä käydään, sitä korkeammalle on mahdollisuus päästä. Näen tässä vääjäämättä mahdollisuuden oppia vahingossa tuntemaan toisiamme henkilökohtaisellakin tasolla. Löydetään syitä ja vastauksia, opetellaan ja opetaan. Minusta tiimi on yhtä kuin yhteinen päämäärä. Jokainen tekee oman parhaansa sinne päästäkseen. Jokainen on hieman erilainen, joten innovaatioille on tilaa. Samaa näen perheessä ja perheyrittämisessä. Jokainen on erilainen, jokainen tekee parhaansa omien kykyjensä mukaan yhteistä päämäärää kohti. Perheyritys on enemmän, koska heillä on tämä yksi asia mitä muilla ei ole. Aika. Kuvittele perheen tiimikehitys kaari. Nyt lisää siihen aika. Kuinka kauan uskot perheellä menevän valetiimin ohitukseen? Meillä se on monta kymmentä vuotta, mutta sitä voidaan ajatella myös varaslähtönä.

En usko tällä hetkellä lähteväni perheyritykseemme sen suuremmin mukaan, kuin olen tällä hetkelläkään. Sitäpä vaan ei tiedä, sillä se on kuitenkin mahdollisuus itsessään. Aika näyttää vetävätkö siteeni minut mukanaan jollain tapaa vai sikiääkö vielä lisää perheyrityksiä. Sanomattakin on selvää mistä oma yrittäjä asenne ja halu on lähtöisin. Yrittäjä perheen vaikutus minuun ei ole kuitenkaan sen suurempi ollut kuin ensimmäisen limbokisan voittaminenkaan. Tiedän vain että yrittäjyys on erittäinkin mahdollinen asia, yllättävän helppoa yliliikkuvilla nivelillä, mutta ylä-asteen discoa pitemmälle ajateltaessa tarvitaan harjoitusta.

 

Teemu Kukkonen

Osuuskunta Driimi

teemu@driimi.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!