Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Peukkukyydillä Libanoniin

Kirjoitettu 20.10.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 3
Kirja: Medici-ilmiö - huippuoivalluksia alojen välimaastossa
Kirjan kirjoittaja: Frans Johansson
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Medici-ilmiö on erittäin mukava ja mielenkiintoinen kirja lukea. Sen idea, uudenlaisten ideoiden ja innovaatioiden savuttaminen ja löytäminen alojen välimaastossa, avataan esimerkkien ja käsitteiden arkipäiväistämisen kautta. Perusajatus kuulostaa ja onkin varsin yksinkertainen, mutta itselleni tärkein anti kirjassa oli, että se sai minut ajattelemaan asioita, jotka rajoittavat minua ja muitakin ihmisiä saavuttamasta välitilaa. Saavutettuamme välitilan, täytyy sitä ja sen tuotoksia pystyä myös hyödyntämään. Kirjassa avataan käsitteitä, jotka ainakin minä luulin tuntevani, mutta luettuani kirjan, osaan suhtautua niihin eri tavalla.

 

Innovaatio ja luovuus

”Pelkkä mitä hätkähdyttävimmän keksinnön kuvitteleminen ei tee ihmisestä innovatiivista. Jos idea on olemassa vain jonkun päässä, ei sitä voi pitää vielä innovatiivisena. Se pitää ”myydä” toisille, olivat nuo toiset sitten tieteellisiä todisteita arvioivia kollegoita, uusia tuotteita ostavia asiakkaita tai artikkelien ja kirjojen lukijoita. Tämä yleisesti hyväksytty luovuuden ja innovatiivisuuden määritelmä on jossain mielessä hieman hämmentävä. Ajattelemme yleensä, että nimenomaan yksilöt ovat luovia, mutta todellista tuovuutta esiintyy silloin, kun ihmiset toimivat yhdessä ympäristön kanssa ja yhteisössä.”

Tässä lainauksessa on mielestäni tärkeä yksityiskohta. Ideasta tai juolahduksesta on vielä pitkä matka innovaatioon. Tärkeä vaihe koittaa silloin, kun ajatukset yhdistyvät alustavaksi oivallukseksi. Tästä alkaa työ kohti innovaatiota. Viimeistään tässä vaiheessa yhteisön merkitys ja voima astuvat esiin.

”On siis mahdotonta päätellä, ovatko jonkun ihmisen aikaansaannokset innovatiivisia, ellei niitä ole koskaan nähty, käytetty tai arvioitu.”

Ei toki ole millään tavalla väärin kehittää asioita omaksi iloksi. Luoda tai vaikkapa säveltää vain omaa kokemusta varten. Tähän on kaikilla ihmisillä oikeus. Mutta varsinaisesti tuotoksen tai idean ainutlaatuisuus tai mullistavuus löytyy silloin, kun sen saa käsiteltäväkseen yhteisö.

 

Välimaasto

Kirjan mukaan paras paikka saavuttaa uusien mullistavien ideoiden ryöppy on välimaasto. Mikä se oikein on? Kirjassa kerrotaan kahvilasta, jonne merimiehet maailman eri kolkista päätyvät matkoillaan ja kuin huomaamatta vaihtavat kokemuksiaan tai osaamistaan. Välimaasto on paikka, jossa erilaisilta aloilta, kulttuureista tai ihmisistä lähtöisin olevilla ideoilla on mahdollisuus törmätä toisiinsa. Ihmiset ja ideat saavat virikkeitä toisiltaan ja tällöin muodostuu herkemmin uusia ideoita, jotka poikkeavat jonkin kyseisen alan ”normaalista” ajattelusta. Kirjassa luetellaan ominaisuuksia, joita voi löytää välimaastoinnovaatioista:

 

  • Ne ovat yllättäviä ja kiehtovia.
  • Ne ovat harppauksia uusiin suuntiin.
  • Ne avaavat aivan uusia aloja.
  • Ne antavat ihmiselle, ryhmälle tai yritykselle oman tilan.
  • Ne saavat kannattajia, mistä syystä ideoiden toteuttajat voivat päästä johtavaan asemaan.
  • Ne toimivat määräsuuntaisten innovaatioiden lähteenä vuosia tai vuosikymmeniä.
  • Ne voivat vaikuttaa maailmaan ennennäkemättömin tavoin.

 

Välimaastoinnovaatiot ovat mullistavia siksi, että ne luovat mahdollisuuksia uusille jatkoinnovaatioille. Kun yhdistetään kaksi toisistaan poikkeavaa alaa toimivassa innovaatiossa syntyy kenties uusi ala. Tästä voi poikia herkästi lisää yksityiskohtaisempia ideoita ja innovaatioita uudelle, mutta myös yhdistyneille aloille. Kolme kirjassa lueteltua tekijää mahdollistavat välimaastojen synnyn yhä paremmin. Ihmisten liikkuvuus, tieteenalojen yhdentyminen ja laskentatehon kasvu tarjoavat meille valtavasti mahdollisuuksia, jos vain osaamme hyödyntää niitä.

 

Medici-ilmiön tai välimaaston aikaansaamiseksi kirjassa esitellään kolme tärkeää asiaa. Alojen väliset esteet ja niiden kaataminen, käsitteiden yhdisteleminen nimenomaan poikkeuksellisesti ja sattumanvaraisesti sekä idearyöpyn nostattaminen. Ihmisen ajattelu on tarkoituksellisesti järjestelmällistä. Päässämme on niin paljon liikennettä, että on pakkokin kehittyä rationaalisia ja järkeen perustuvia ajattelu- ja mielleyhtymiä. Mutta tämä myös rajoittaa meitä valtavasti. Ajattelen sanaa kenkä ja mieleeni tulee jalka. Näin varmasti toimii usean ihmisen ajattelu. Tässä vaiheessa lukemista löysin omasta mielestäni tärkeimmän käsitteen kirjassa.

 

Assosiaatioesteet

Psykologien mukaan käsitellessään jotain kysymystä, ihmisen mieli alkaa purkamaan assosiaatioketjua. Nämä ketjut ovat nopeita ja auttavat meitä siirtymään tehokkasti analyysistä toimintaan. Mutta ne myös estävät meitä ajattelemasta asioita laajemmin. Ihminen luonnostaan luo esteen vaihtoehtoiselle ajattelutavalle. Tästä mieleeni nousi asia, joka minua on kiehtonut jo kauemmin. Millainen yhteys keskittymishäriöllä, esimerkiksi ADHD, on luovuuteen ja erityisesti poikkeavaan lahjakkuuteen tai idearikkauteen. Jos ja kun assiosiaatioesteet ehkäisevät luovuutta, mitä silloin tapahtuu, kun asiat luonnostaan eivät kuljekaan sitä tavallisinta reittiä? Tätä aihetta olisi mielenkiintoista tutkia lisää ja niin aion tehdäkin. Ystäväni kertoi, että keskittymishäiriöisellä on myös taipumus sanoa asiat ääneen, vaikka se ei olisikaan soveliasta. Tämä on varmasti hyvin kaksiteräinen miekka. Matalat assosiaatioesteet omaava ihminen kokee helposti myös vastustusta, sillä ideat kumpuavat sellaisista yhdistelmistä, jotka voivat vaikuttaa liiankin oudoilta. Tämä on yksi haaste myös yhteisölle. Onko loogisuus vain este? Assosiaatioseteiden kaatamiseen kirjassa esitellään seuraavanlaisia ideoita.

 

  • Ole monien kulttuurien vaikutuspiirissä.
  • Opi eri tavalla
  • Hylkää oletuksesi.
  • Sovella useita näkökulmia.

 

Tästä haluan nostaa esille erilaiset oppimismenetelmät ja -mallit. Esimerkiksi Charles Darwin oli varsin heikko oppilas, mutta kukaan ei voi vähätellä hänen saavutuksiaan. Meillehän tarjotaan tätä maailman parhaana mainostettua koulutusmallia täällä Suomessa. Mutta siitä voi tietysti olla montaa mieltä ja mittaustapoja on monia. Mutta kuitenkin, asioita voi oppia itselleen sopivalla tavalla. Täkeintä on kuitenkin intohimo ja sisäinen motivaatio aiheeseen tai jonkin haasteen ratkaisemiseen. Tässä mielestäni nykyinen individualistisen ihmiskäsityksen ihannointi kokee ansaitun ja massiivisen tappion. Kuten Enhornin Aidosti viisas -kirjassakin todetaan, viisaus on kolektiivista ja pyrkii lähtökohtaisesti hyvään. Tiimiakatemian oppimismallin voima nousee tässä vahvasti mieleeni. Mikäli sen perimmäistä ja hienointa ideaa voi noudattaa ja kirkastaa sen itselleen ja yhteisölleen, ovat sen mahdollisuudet todella laajat. Yksilön vastuu ja sen merkitys koko tiimin ja yhteisön oppimisessa ja kehittämisessa on ajatus, joka sisältää valtavat mahdollisuudet laajentaa oppimista, kaataa assosiaatioesteitä ja luoda välitiloja. Siinä on parhaimmillaan mahdollisuus kyseenalaistaa nykyistä yhteiskuntamallia, joka olisi tällä hetkellä mielestäni vähintäänkin tarpeellista.

 

Idearyöppy

”Lyhyesti sanottuna: jos paras keino innovoida, on tuottaa ideoita runsaasti, niin välimaasto on paras paikka innovoida.”

 

”Alojen välimaasto on täydellinen ympäristöhyvinkin erilaisten ideoiden yhdistämiselle, ja lisäksi se kasvattaa mahdollisten ideayhdistelmien määrää.”

 

Suosikkimuusikkoni Neil Youngin elämänkerrasta jäi mieleeni yksi ohje ylitse muiden: tallenna kaikki. Kirjassa kerrottiin, kuinka Young tallentaa kaikki ideansa ja osa olohuonessa tehdyistä tallenteista on päätynyt jopa suoraan sellaisenaan levylle. Hän kokee joskus siinä tilanteessa saavansa itsestää ulos aidoimman tulkinnan tai esityksen kyseisestä sävellyksestä ja tekstistä. Tämä on kiehtova ajatus. Tallenna kaikki. Ajetallaan vaikka niin, että teemme ideoinnin tiimimme kanssa lyhtypylväitä valmistavalle yritykselle. Vuoden päästä palaamme hyvin tehtyihin muistiinpanoihin ja hyödynnämme silloin syntynyttä ideaa projektissa, joka käsittelee polkupyörän satuloiden kiinnikkeitä. Mielestäni tällaiseen pitää uskoa. Tässä vaiheessa mieleeni nousi keskustelu siitä, miksi joidenkin artistien musiikista ei saa millään kiinni. Kaikki on perusajatukseltaan hyvin ja homma toimii, mutta missään ei ole kosketuspintaa. Kun taas toisen artistin musiikki saa minut kyyneliin ja pois tolaltani. Päädyn huomaamaan, että suurin osa suosikkiartisteistani levyttää todella monenlaista, jopa täysin toisistaan poikkeavaa musiikkia. Mutta niissä kaikissa on kuitenkin aina lopulta sama punainen lanka jossain. Mielummin 150 kappaletta, joista 30 räjäyttää tajunnan, kuin 50 kappaletta jotka kaikki ovat ihan kivoja.

 

Kirja sai ainakin minussa aikaan valtavan ajatusmyrskyn. Se loi minuun myös uskoa. Minun ei tarvitse olla jonkin alan asiantuntija, jotta voin luoda jotain uutta ja mullistavaa. Minun täytyy olla avoin, luottaa itseeni, luoda paljon, havainnoida, olla ennakkoluuloton ja etsiä epätavallista. Tämähän kuulostaa todella helpolta, mutta ei olekaan. Tiimimme toimintaan tästä voin viedä yksinkertaisen ajatuksen. Uskotaan itseemme, vaikka asiakkuus tai idea olisikin meille isolta osin vieras. Ideoidaan paljon, ei ammuta alas, mutta tarkastellaan huolellisesti. Toki kirjasta löytyi paljon hyviä ideoita ja yhteneväisyyksiä myös Tiimiakatemian toimintaan ja malliin. Johtamisen kannalta kaikki edellämainittu on merkityksellistä, niin tiimijohtajan roolissa, kuin tiimiläisenäkin.

 

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@idealeka.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!