Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pienellä budjetilla maailmalle – oppeja uunolle

Kirjoitettu 10.12.13
Esseen kirjoittaja: Tuomo Kuisma
Kirjapisteet: 3
Kirja: Madventures - Kansainvälisen matkailijan opas
Kirjan kirjoittaja: Tuomas Milonoff, Riku Rantala, Ari Lahdenmäki
Kategoriat: 2.1. Verkostot ja sosiaalinen pääoma, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Madventures-sarjan Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin sekä helsinkiläisen freelancetoimittajan Ari Lahdenmäen kirjoittama kirja Madventures – Kansainvälisen seikkailijan opas tuntui aluksi suhteellisen tuulesta temmatulta vaihtoehdolta itselleni. Onhan suuri matkailijan jalkani päässyt astumaan jopa kahdesti Tukholman maaperälle ja muutaman kerran merta on kynnetty risteilylläkin. Muuten ulkomaan kokemukseni on kertomusten, tarinoiden, kuvien ja mielikuvien varassa. Toisaalta lähtökohta oli mielenkiintoinen ja kirjasta saadut tiedot iminkin itseeni pesusienen lailla. Tietoja ja ohjeita oli helppo ottaa vastaan ilman kyseenalaistamista koska omakohtaista vertailupohjaa ei ole käytännössä lainkaan. Kokonaisuutena kirjan tarjoamaan pienen budjetin matkailuun keskittyvä näkökulma on mielenkiintoinen ja omaan rahatilanteeseen se kolahtaakin varsin kovaa.

Tuumasta toimeen. Sivuja edetessä päänsisäinen tietopankkini matkustamista koskien täyttyi varsin kovalla tahdilla. Onkin helpointa, että käsittelen kirjan kymmenen eri osa-aluetta yksitellen.

 

1. Matkan suunnittelu

Matkan yksi mieluisimmista vaiheista on monesti juurikin suunnittelu ja virallisen H-hetken – lähdön odottaminen, vaikka se monesti aluksi tympeältä tuntuukin. Tieto siitä, että harmaa arki ja puurtaminen jää taakse on piristävä, oli kyse sitten parista tunnista tai kuudesta kuukaudesta. Tärkeintä suunnittelutyössä on kuitenkin tehdä virallinen päätös matkaan lähtemisestä. Milloin ja minne. Oli hienoa tajuta fakta, että matkakohteessa kaikkea ei tarvitse kokea yhdellä kertaa ja imeä jokaista tarjolla olevaa ärsykettä väkisin. Muuten reissun monestikin se pääasiallinen tarkoitus, rentoutuminen unohtuu kokematta. Hyvän ja perusteellisen loikoilun jälkeen on varmasti mukavampi lähteä rymyämään kohti toimintaa. On siis hyvä varata matkaan sen verran aikaa että tahdin voi pitää rauhallisena ja sopivan chillinä.

Luku herätti myös ajattelemaan, kannattaako reissuun lähteä yksin, kaverin kanssa vai isommassa porukassa. Näinkin kokemattomana yksin matkustaminen olisi ehkä liian kova pala nieltäväksi, täystörmäys tulisi jo todennäköisesti ensimmäisen kielimuurin kohdalla. Haluan kokea yksin matkustamisen ehdottomasti tulevaisuudessa, mutta ensin on hyvä totutella kaverin kanssa tai sopivassa porukassa.

 

2. Säädöt ennen matkaa

Varsin opettavainen luku. Oma kokemus kattaa matkustusasioista lähinnä Suomen sisäisten juna- ja bussilippujen hankkimisen, joten oli hyvä tutustua hieman esimerkiksi lentolippujen hankintaan ja niiden etsimiseen. Kirja tarjoaa varsin hyviä vinkkejä halpojen lippujen metsästykseen, esimerkiksi lentoyhtiöiden uutiskirjeiden tilaamisen ja normaalien perushintojen selvittämisen ennen hätiköintiä. Myös kirjan tarjoama ”säätiöaikataulu” (=muistilista hoidettavista asioista ennen lähtöä) siirtyy varmasti käytäntöön sitten kun matkan hetki alkaa todella lähestyä. Passien, viisumien ja muiden matkustusasiakirjojen hankkimiseen ja siihen, missä ja miten niitä tarvitaan, tuli aimo kasa oivia vinkkejä. Olen monesti pohtinut, miten budjetti riittää matkalla, onhan oma asunto ja vuokranmaksu kuitenkin jatkuvasti pyöriviä faktoja, oli sitten maailman toisella puolella tai omalla kotisohvalla. Kirjan myötä selvisi kuitenkin, että oman asunnon vuokraaminen käy yleensä varsin vaivattomasti. Tämä siis muistilistaan ja käytäntöön siinä vaiheessa kun ensimmäinen pitkän ajan matka alkaa realisoitua.

 

3.Varusteet

Krooniselle liikapakkaajalle, kuten minä, luku tarjosi jälleen päätä ravistavaa faktaa. Kuusi varasukkaparia ja kolme takkia joka vuodenajalle on kieltämättä liikaa, varsinkin jos tavaroitaan joutuu kantamaan pidemmän matkan kuin lentokentältä lähimpään taksiin. Omista varusteista ja kantovälineistä voisi kasata nopean muistilistan:

–          Jos varusteilla on riski kastua, suojaa ne

–          Älä käytä kalliita/kalliin näköisiä laukkuja ja kantolaitteita, muuten voro vie

–          Pakkaa kohteen mukaan. Ei mitään turhaa eikä sellaista minkä voit hankkia kohteesta edullisesti

–          Pakkaa ajoissa

–          Pidä rahat piilossa

Myös kirjasen tarjoamat varustelistat lähes pakollisista tarvikkeista siirtyvät varmasti käyttöön. Esimerkiksi Afrikkaan nyt matkatessani en varmasti olisi edes arvottanut hyttysverkon merkitystä kovinkaan korkealle. Ehkä hyvä, että luin kirjan ennen pidempiä reissuja.

 

4. Tien päällä

Miten välilaskulla toimitaan? Minne matkalaukkuni siirtyy ja mistä saan sen takaisin? Jo ajatuksena lentokenttä ja lennolle lähteminen tuntui äärimmäisen kryptiseltä toimitukselta, josta ei voi selvitä ilman stressiä ja kommelluksia. Kirja selkeytti hyvin yleisiä järjestelyjä, mitä juurikin vaikka lentokentällä tapahtuu. Lisäksi kullanarvoisia neuvoja olivat vinkit, mitä tehdä jos kommelluksiin kuitenkin joutuu – vaikkapa miten selviytyä epämääräisestä turvatarkastuksesta virkailijoiden molottaessa täyttä siansaksaa. Hienoja vinkkejä luku, kuten myös koko kirja, antaa siihen, kuinka suojautua ahnailta huijareilta ja muilta ilkeämielisiltä ihmisiltä maailman toreilla. Köyhemmissä ja heikomman elintason maissa länsimaalainen tyhmä turisti kun on kovin rikas normaaliin väestöön verrattuna ja usein varsin helppo kohde. Ja tottahan taskuvarkaita ja huijareita liikkuu yhtä lailla rikkaissakin maissa, raha kun tuntuu kelpaavan kovin monelle. Jatkuva skarppina pysyminen ja omien rahojen piilottaminen ovat siis hyviä toimintaohjeita liikkuessa.

Erilaisia matkantekovälineitä ja niiden hyötyjä sekä haittoja kirja kertoo anteliaasti. Bussin, junan ja taksin erot kun ovat varsin suuret ihan vain pelkästään vaikka turvallisuuden näkökulmasta. Huomioida tulee myös paikallinen liikenne, esimerkiksi aasialaiset kun eivät aina aja yhtä säntillisesti kuin me kotosuomalaiset teiden ritarit.

 

5. Rahat

Kun pienen budjetin matkailusta puhutaan, on raha suuressa roolissa. Hienoa on, että kirja antaa melko hyvät vastaukset kysymykseen ”paljonko reissu tulee sitten maksamaan?”, koska itse sitä on hankalahko arvioida edelleenkin heikon kokemuksen vuoksi. Myös lista siitä, montako päivää tonnilla on mahdollista elää eri kohteessa tarjosi ajateltavaa. Reissua suunniteltaessa onkin pohdittava, matkaako Japaniin (17 päivää tonnilla) vai Intiaan (122 päivää).

Rahojen säilytyksellä ja sen käytöllä on suuri merkitys matkustaessa. Koko matkakassaa kun ei kannata säilyttää lompakossa, jota kanniskelee tutun rennosti takataskussa. Onkin osattava piilottaa osa ja vaikuttaa köyhemmältä kuin on. Hyvinä esimerkkeinä kiperiin tilanteisiin toimivat esimerkiksi piilossa oleva rahavyö, hätävarana toimivien lahjusseteleiden säilyttäminen ja feikkilompakon omistaminen. Myös rahan käsittelyllä on suuri merkitys. Kortteja ja setelinippuja ei kannata juuri ulkopuolisille esitellä, varsinkaan rankassa humalatilassa.

Rahojen riittämiseen löytyy myös ratkaisuja. Erilaisia työntekovaihtoehtoja kartoitetaan hyvin ja niiden hyvät ja huonot puolet tuodaan reilusti esille. Tärkeintä on kuitenkin muistaa pitää nauttiminen etusijalla, ellei matkan pääasiallinen tarkoitus ole nimenomaan työnteko.

 

6. Matkan filosofiaa

Tärkeää on, etenkin porukassa reissatessa, millä asenteella jokainen matkalle osallistuva lähtee mukaan. Huono fiilis pilaa nopeasti kaikkien reissun ja ikävällä asennoitumisella matkasta saa yhtä paljon irti kuin kotisohvalla makaamisesta krapula-aamuna. On siis hyvä aloittaa oikeanlainen asennoituminen ajoissa ja ottaa hieman selvää tulevasta ettei vieras kulttuuri ja oudot tavat hajota pääkoppaa täysin. Tärkeää on myös pohdinta siitä, mitä matkaltaan hakee. Onko tavoitteena makoilla rannalla paikallista ruokakulttuuria tutkien vai osallistua jokaiselle sukellus-, jääkiipeily- ja surffauskurssille. Tällaiset asiat kannattaa selvittää itselleen ja koko muun matkaporukan kanssa jo etukäteen niin konfliktien mahdollisuus pienenee.

Myös matkan eettinen pohdinta tuottaa monelle päänvaivaa. Voinko matkustaa maahan, jossa tiettyä ihmisryhmää sorretaan ja muutenkin ihmisoikeudet ovat retuperällä. Joskus tällaisessa paikassa käynti varmasti avaa uusia näkökulmia, mutta voi parhaimmillaan hajottaa koko pään ja uskon ihmiskuntaan. Taas yksi pohdittava asia matkaa suunnitellessa.

 

7. Muonitus

Yksi kovimpia juttuja matkalla on varmasti erilaisiin ruokakulttuureihin tutustuminen ja itse käytäntö – syöminen. Kirja avaa hyvin silmiä sille, kuinka paljon erilaisia ja monipuolisia ruokia maailman eri kolkissa on oikeasti tarjolla, ja kuinka erilaisia raaka-aineita hyödynnetään eri puolilla palloa. Kannattaakin siis avoimin mielin maistella makuja ja kokeilla uutta.

Kuitenkin monesti ulkomaissa ruoan ja juoman mukana piilee sairastumisen vaara. Onkin tärkeää ruokaa ostaessa ja sitä itse valmistaessa pitää kiinni muutamista perusasioista:

–          Käristä, kuori ja keitä

–          Seisovat pöydät kannattaa kiertää, niissä ruoka ehtii seistä monesti pitkään

–          Juo vain pullotettua vettä

–          Syö samoissa paikoissa, missä paikalliset

–          Kokeile rohkeasti uutta, mutta pidä järki kädessä

–          Myös juomakulttuuriin kannattaa tutustua, sopivissa määrin

 

8. Ääriolosuhteet

Tulevilla matkoillani ensimmäisinä kohteina tuskin on alueita, joilla vallitsee suuri luonnonmullistusten, sisällissotien tai muiden vaarallisten meininkien riski. On kuitenkin syytä muistaa että ääriolosuhteisiin ja vaaran keskelle voi joutua missä vain.

Tärkeimpänä oppina ehkä mahdolliseen kriisitilanteeseen on se, että pitää oman pään kylmänä ja jättää ylettömän, usein täysin turhan pelon pois. Tietysti rento asenne ei paljoa auta tsunamin keskellä, mutta turha panikointi ja säntäily eivät asiaa juuri auta. Kokonaiskuva nopeasti selväksi ja pohtimaan mikä on fiksuin toimintatapa. Äärimmäisen mielenkiintoisena ja inspiroivana esimerkkinä toimi tarina Risto Vahasesta, joka vietti Etelä-Filippiineillä 140 päivää kaapattuna. Positiivinen asenne ja selkeä tilanteen hallintaan ottaminen epävarmoissa olosuhteissa helpottivat koko kaapatun seurueen, kuten myös kaappaajana toimineen sissijoukon elämää.

Hyviä neuvoja kirja tarjoaa myös eri ympäristöissä tapahtuviin eksymistilanteisiin. Esimerkiksi tähtien, auringon, kuun ja luonnon havainnointia ja niiden hyödyntämistä paikantamisen suhteen opastetaan varsin hyvin. Myös malli perinteiseen aurinkokelloonkin löytyy.

 

9. Turvallisuus

Koko kirjan läpi heitellään mielikuvia ja mahdollisuuksia erilaisista vaaratilanteista, sairastumisista ja onnettomuuksista mitä matkalla saattaa sattua vastaan. Onkin hyvä, että reissaajan turvallisuuteen on uhrattu oma lukunsa että näiltä ikäviltä sattumuksilta on tosipaikan tullen mahdollisuuksia välttyä.

Kirja toteaa ensimmäiseksi hyvän faktan siitä, että suurin osa peloista on turhia ja joutava stressaaminen aiheuttaa lähinnä vain harmaita hiuksia reissumiehelle. Riittää kun pitää terveen järjen jatkuvasti mukana ja jättää älyttömät ylilyönnit välistä. Riskejäkin saa ja pitää ottaa, mutta ratkaisu on aina matkaajalla. Opittua tuli myös, että usein reissujen parhaat kokemukset ovat tulleet juuri pienen riskinoton kautta, oli kyse sitten yöaikaan hämärällä kadulla liikkumisesta tai yksin matkaamisesta.

Myös käyttäytymistä erilaisten ikävempien ihmistyyppien (korruptoituneet poliisit ja muut virkailijat, huijarit, varkaat jne.) kanssa kuvattiin hyvin ja näitä varten annetut toimintaohjeet toimivatkin varmasti käytännössä. On ikävää huomata, että esimerkiksi korruptio rehottaa monessa maassa ja taskuvarkaita ynnä muita kusipäitä liikkuu vapaalla jalalla liiankin kanssa. Toisaalta, onhan näitä kusiaisia Suomessakin varsin runsaasti. Oma maa vaan näyttää monesti liiankin mansikkaiselta.

 

10. Matkalijan terveys

Edellisen turvallisuus-luvun kanssa hyvin yhteen linkittyy kirjan viimeinen osio, Matkailijan terveys. Maailman turuilla kun sairauksia on tarjolla vähän joka suunnassa, oli aiheuttajana sitten pilaantunut ruoka tai likainen ladyboy. Tässäkin asiassa tärkeintä on terve järki ja sen käyttäminen sekä kohdemaahan etukäteen tutustuminen. Kohteen tutustumiseen liittyy oleellisesti myös vaadittavien rokotuksien hankkiminen ja kohteesta riippumatta, kattavan matkavakuutuksen hankkiminen. Vakuutus on oiva apu siinä vaiheessa, jos kakka putoaa oikeasti potpuriin.

Tunnetuimmat matkaajan taudit ripulista skistosomiaasiin tulivat hyvin tutuiksi, kuten myös niiltä suojautuminen. Kaikelta ei tietenkään voi suojautua, mutta panikoida ei sen vuoksi kannata. Tilastojenkin mukaan hyvin harva reissaaja sairastuu vakavasti, saatika kuolee matkallaan. Ja se mikä ei tapa, saattaa tuntua iljettävältä ja pahalta ja tunkeutua kehoosi kuukausiksi mutta hei, riskejä löytyy omalta kotisohvaltakin.

 

 

 

Kokonaisuutena kirja oli todella silmiä avaava kokemus tietämättömälle matkustajalle. Se nosti inspiraatiota lähteä reissulle ja toi hyville esiin faktan, että matkustamisen ei tarvitse olla tuhottoman kallista. Mielenkiintoa herätti myös hieman oudompien matkakohteiden ja niiden kulttuurin tutkiminen. Koko kirjasta huomaa poikien kokemuksen reissuhommista ja intohimon aihetta kohtaan. Tekstiä onkin mukava silmäillä, onhan teksti rentoa ja välitöntä – aivan kuten reissaamisenkin kuuluu olla. Loppusivujen ohi päästyäni herääkin vain kolme kysymystä: minne, milloin ja miten?

 

“The world is a book and those who do not travel, read only one page” – St. Augustine

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!