Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pienen pieniä ajatuksia

Kirjoitettu 16.12.14
Esseen kirjoittaja: John Blåfield
Kirjapisteet: 1
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine de Saint-Exupéryn
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mitä jos sinulla olisi aikuisen mahdollisuudet ja lapsen rehellisyys ja luovuus. Tämänkaltaisia ajatuksia herättää prikku prinssi. Ajatuksia varinkin. Oikeastaan kysymyksiä. Jost tutkailee maailmaa lapsenkaltaisella mielenkiinnolla, voi mieleen juohlahtaa monta kysymystä. Miksi ihmiset tekevät työtä? Miksi joku haluaa unohtaa menneisyytensä? Miksi joku ei tiedä mitä haluaa?

Pienenä pikku prinssi oli yksi mun lemppari kirjoista. En silloin ihan ymmärtänyt kaikkia juttuja mitä siinä puhuttiin. Mutta todenäköisesti ymmärsin oikeat asiat juuri minulle. Hauskaa kirjassa oli se että siinä todettiin kuinka fiksuja lapset ovat ja kuinka omituisesti aikuiset käyttäytyvät. Kirjan kuvitukset olivat myös todella mielenkiintoisia. Lempareistani on booa joka on nielaissut käärmeen. Kuvaa voisi luulla hatuksi, jos ei miettisi sen enempää. Mutta siinä piilekin yksi koko kirjan tärkeistä pointeista. Kuvan hienous piilee siinä mitä ei voi nähdä. Monet asiat voivat olla arvokkaita, vaikka eivät näytä siltä jollekulle. Esimerkiksi toiselle lankakerä voi olla vain nuhjuinen lankakerä. Toiselle lankakerä voi olla muisto, ehkä lankakerä on tehty langasta, joka on purettu villapaidasta, jonka isöäiti kutoi lapsenlapselleen joululahjaksi. Kaikki riippuu perspektiivistä. Huolestuttavaa on se että joskus ihmiset tuppaavat unohtaa itsekkin että mikä on tärkeää, ja jos asia tuntuu tärkeältä eivät he muista miksi. He eivät välttämättä pidä siitä mitä kokevat tärkeänä, mutta jatkavat toimintaansa, vain koska kokevat sen tärkeäksi. Mikäli ihminen pohtisi avoimesti lapsen naiviudella maailmaa, voisi hän huomata monia asioita mitkä eivät ole täkeitä ja silti niiden tekemiselle alistutaan.

Lapsellinen naivius olisi hyväksi jokaiselle aikuisen voimat omaavalle. Keskittyminen olisi helpompi ohjata asioihin, jotka itseääni kiinnostaa. Muiden turhien asioiden pohdiskelun voi jättää muille. Kun on kiinostunut asiasta lapsen kaltaisesti ja omaa aikuisen voimavarat, voi saavuttaa mielettömän siistejä juttuja.

Pikkuprinssi eli planeetalla jossa oli kolme tulivuorta. Kaksi aktiivista ja yksi sammunut tulivuori. Jokapäiväisiin tehtäviin kuului tulivuorten nuohoaminen jopa sammuneen, ”koskaan ei voi tietää jos se vaikka syttyisi uudestaan.” Tulivuoret ovat tavattoman hyödyllisiä pikku prinssille, siksi hän pitää niistä hyvää huolta. Mielestäni pulivuoria voisi kuvailla välttämättömäksi töyksi, jonka tekeminen hyödyttää ihmistä. Esimerkiksi kodin hoitaminen tai ruuan hankinta. Pikkuprinssi hoiti myös planeetaansa kitkemällä baobab puun taimet ennen kuin ne pääsivät kasvamaan liian isoiksi. Baobab on puu joka voisi tuhota koko pikkuprinssin planeetan. Siksi kitkemistyö on tärkeätä. Tämä mielestäni luo pohjan ihmisen elämälle. Joitain asioita emme voi jättää tekemättä vaikka ne olisivat kuinka kurjia. Ongelma kuitenkin piilee siinä että nykyajassa emme enään hahmota asioita, jotka oikeasti ovat välttämättömiä. Luulemme että meidän on pakko tehdä jotain, tai muuten käy huonosti. Mielestäni matkustaminen on hyvä lääke kyseiseen. Jos lähtee pitkälle matkalle, on tosissaan mietittävä että mitkä asiat pitää hoitua silloin kun en ole paikalla. Matka antaa myös prespektiiviä tärkeille asioille. Kun on matkalla, voi tajuta ne asiat, jotka herättävät kaipuuta. Silloin osaa arvostaa oikeasti tärkeitä asioita. Tästä ajattelusta juontaa juurensa myös yksi Tiimiakatemialla poukkoileva sanonta, ”Pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle.” Pikku prinssin tapauksessa, hän tajuaa matkalla kuinka tärkeä hänen ruusunsa olikaan.

Onneksi nykyajassa meidän ei tarvitse valita matkaajan elämän ja kotona asuvan välillä, vaan molempia on mahdollista toteuttaa saman elämän aikana. Pikku prinssi suuressa viisaudessaan oli tehnyt virheen. Hän oli jättänyt kukkansa taakseen kotiplaneetalle. Matkalla hän tajusi kuinka tärkeä kukka oli siksi hän katui tekoaan. Ehkä kirjassa ei puhutakkaan matkasta sen varsinaisessa merkityksessä. Ehkä matka kuvasti osittain sitä virhettä jonka pikku prinssi teki. Pikku prinssin matka oli hyvin peruuttamaton. Tämä on varoittava esimerkki. Jos emme opi olemaan rehellisiä itsellemme, saatamme katua päätöksiämme jälkikäteen. Siitä juontaa pikku prinssin yhdet viimeisistä sanoista.

”Ainoastaan sydämmellä näet hyvin. Tärkeimpiä asioita et näe silmillä.”

Pikku prinssi on kirja, joka ei anna sinulle suoria vastauksia. Pikemmpinkin se herättää ajattelemaan omaa elämää. Siinä piilee kirjan rikkaus. Olen itse lukenut kirjan lukuisia kertoja eri elämänvaiheissa ja joka kerta olen oppinnut eri asioita. Kirjan tarinoita tulee peilattua omaan elämään, joten ne ovat aina ajankohtaisia. Palaan kirjaan aina uudestaan nostalgian vuoksi, mutta joka kerta hämmästyn niistä uusista asioista joita nostalgian sijaan saan.

 

John Blåfield
Tiimiyrittäjä, pikku prinssi
ideainto.fi

Tagit: , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!