Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pikku Prinssi

Kirjoitettu 12.02.17
Esseen kirjoittaja: Neea-Eveliina Mäkinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Pikku Prinssi
Kirjan kirjoittaja: Antoine de Saint-Exuéry
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Pikku Prinssi on ihanan sydämellinen teos, joka herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Vaikka kirja onkin luokiteltu myös lastenkirjaksi, se kuitenkin iskee myös aikuisiin (ainakin minuun) omaperäisen tarinansa pohjalta.

Minussa eniten mielenkiintoa herätti prinssin ajatusmaailma ja ajatuksen juoksu. Se oli kuvattu hyvin lapsenomaiseksi ja yksinkertaiseksi, mutta kun sitä oikeasti miettii, se oli paljon loogisempaa, kuin monen vanhemman ihmisen ajattelu. Suurin osa ajatuksista kuvasi tunteita ja mietteitä ympäristöstä, ne olivat kovin ihmetteleviä ja samalla hieman kyseenalaistavia. Erilainen ei ollut prinssin päässä outoa, vaan vain puhtaasti erilaista, ja kaikelle oli selitys. Minussa kirja herätti aitoa kiinnostusta omaa ympäristöäni kohtaan ja halua katsella sitä eri tavalla kuin ennen.

Myös pikku prinssin kyselemisen taito oli ihailtavaa. Saadakseen mahdollisimman paljon irti kaikista ihmisistä ja olioista niin Maassa kuin muillakin planeetoilla, hän esitti kaikille paljon kysymyksiä. Prinssi ei kuitenkaan esittänyt mitä tahansa kysymyksiä, vaan aloitti aina olennaisista asioista ja jatkoi kyselemistä, kunnes oli päässyt mielipiteeseensä asiassa. Tämä on mielestäni tärkeä taito, joka jokaisen tulisi tässä elämässä oppia ja sisäistää. Taito kysyä, kuunnella, kysyä uudestaan ja sitten vasta muodostaa mielipiteitä. Elämä olisi paljon helpompaa, jos jokainen kuuntelisi toisiaan, eikä muodostaisi olettamuksia.

Kirja oli myös täynnä tärkeitä elämänopetuksia, mutta minulle ehdottomasti parhaiten kolahtanut oppi oli: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä”. Tämä muistuttaa siitä, että vaikka kuinka rationaalisesti haluaisimmekin olla ja elää, olemme aina tunnepohjaisia olioita. Tiedostaaksemme asioita hyvin tai edes vähäsen, tarvitsemme niihin tunnepohjaisen siteen. Tällä tavoin ne erottuvat meille muista ja aiheuttavat meissä liikettä. Kirjassa tämä tuotiin esiin ruusuvertauksella. Pikku prinssin planeetalle oli ilmestynyt hieman ylimielinen ruusu, jota prinssi hoiti. Prinssin tullessa maahan hän näki sadoittain samanlaisia ruusuja, mutta loppujen lopuksi ne eivät mitenkään voineet olla prinssille yhtä tärkeitä, sillä oli vain yksi uniikki ruusu, jota prinssi oli hoitanut.

Toinen tärkeä elämänoppi pikku prinssiltä oli olla yrittämättä materialisoitua, oppia ja elää faktojen parissa liikaa, sillä se sokeuttaa muiden asioiden näkemiseltä. Tärkeintä oli ymmärtää oma elämänsä, omat kokemuksensa ja arvostaa lähimmäisiä ympärillä. Kun maailma on pelkkiä numeroita, teorioita ja valtaa, esimerkiksi luonnolla, kauniilla kukilla tai auringonlaskuilla ei ole mitään merkitystä. Ja jos näistä asioista ei osaa nauttia, niin mitä elämisen arvoista tässä maailmassa on. Kirja tuo hyvin esiin pienten ilojen merkityksen ja niiden vaalimisen. Ne eivät ehkä ole asioita, jotka tekevät sinusta rikkaan, mutta ne ovatkin niitä asioita, jotka tekevät sinusta onnellisen.

 

Neea Mäkinen

neea@osuuskuntawire.fi

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!