Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pölli tästä 1

Kirjoitettu 12.06.13
Esseen kirjoittaja: Lauri Pisilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pölli tästä
Kirjan kirjoittaja: Jari Parantainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 6. Markkinointi, 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pölli tästä – kirja esittää ”101 rusinaa bisnespullasta”. Rusinat tarkoittavat usein sivun tai kahden tietoiskuja tai pohdintoja jostain liiketaloudellisesta aiheesta. Tykkäsin itse todella paljon kirjan tyylistä. Yksinkertaisesti kerrotaan vaan tiiviisti asia, mikä kirjoittajalla on ollut kerrottavana. Turha lätinä on jätetty pois ja kirjaan palaaminen on helppoa kun tietää, että sieltä voi löytyä nopea tietoisku juuri siihen aiheeseen minkä kanssa itse painii. Tässä esseessä esitän bisnespullan rusinoita, mitkä kolahtivat minuun ja mistä minulla heräsi ajatuksia omaan toimintaani liittyen:

 

    1. Minä sitä, minä tätä.

Työhakemuksissa kannattaa tulevaisuudessa ottaa huomioon tämä kolahdus. Miksi hakemuksissa puhutaan aina vain itsestään ja keskimällä keksitään mitä on elämässään tehnyt. Pitäisi puhua miten taitoni saadaan valjastettua työntekijää hakevan yrityksen hyödyksi ja mitä aion tehdä, jotta heidän toimintansa paranee. Siitähän sitten varsinaisessa työnteossa kyse. Lisäksi hakemuksen on oltava omaperäinen ja mieleenpainuva, tottakai.

 

    1. Renkaita foliopussissa

Kaikkia käytäntöjä ja toimimistapoja on tärkeä aika-ajoin kyseenalaistaa ja päivittää. Hyvä esimerkki oli tästä juuri kirjan mainitsema rengasesimerkki. Ja muutenkin ainakin itseni kohdalla, kun vanhaa korvataan uudella, se virkistää ja luo energiaa. Tämän huomasin käytännössä, kun Tiimiakatemia muutti ensin rajakadulle ja sitten savelaan. Etenkin rajakadun viikoilla ainakin oma tekemiseni sai lisää virikkeitä ja tehokkuus oli eri tasolla kun piippukadulla, johtuen ympäristön muutoksesta ja ”uusista tuulista” sitä kautta. Tottakai tämä on yksilöllistä.

Tiimissämme voisimme esimerkiksi kyseenalaistaa treenikäytänteitä. Miksi aina pitää olla aiheet mietittynä? Kyseenalaistukseen voisi mennä projektit mitä teemme? Teemmekö oikeita asioita? Asioita, jotka meitä kehittävät ja joista olemme innostuneita? Ikinä ei voi olla kysymättä itseltään liikaa; miksi? Tätä kautta merkityksen löytäminen tekemiseensä helpottaa ja jos tekemisestä ei löydy merkitystä, siitä luopuu helpommin kun huomaa sen. Jos tekemiselle ei löydy mitään merkityksellisyyttä, sitä on turha jatkaa, koska ilman merkitystä tekemiseen on mahdoton löytää pitkän tähtäimen motivaatiota.

 

42. Käsikranaatti ilman sokkaa

Onko hyvä olla 3 erilaista projektia vai vaan 1 valtava projekti mihin voi panostaa kaiken aikansa eikä muita tarvitsisi edes miettiä? Itselläni tuntuu ainakin, että en ole pystynyt nyt keväällä antamaan oikeen mihinkään toimeeni täyttä panosta. Tämä johtuu siitä, että olen ollut liian monessa mukana. Vierailupäällikkö, asiakaspäällikkö, Fennia, Oma-messut ja koulutusohjelma ja tiimin treenit + kirjapisteet. Odotan innolla sitä hetkeä tulevaisuudessa, kun voin keskittyä vain täysillä yhteen asiaan. Tätä olisi voinut kokeilla jo akatemian aikanakin. Siispä kolmen projektin vaatimisen toimintatapaa olisi voinut kyseenalaistaa jossain vaiheessa. Okei, monipuolisuus paranee, mutta entä jos haluaisi kerrankin tehdä jonkun hieman isomman jutun viimeisen päälle hyvin: Siinä kehittyisi asiantuntijaksi. Kyse on siitä, halutaanko jonkun tietyn aiheen huippuosaajaa vai ”sekatyömiestä” kuka pystyy vaihtelevalla ammattitaidolla hoitaa monia työtehtäviä. Tätä olisi jokaisen pohdittava ja tehtävä valintoja sen mukaan. Tulipa yllättävän paljon pohdintaa tästä projektiaiheesta.

43. Onko edellyttäminen epäkohteliasta?

Olen monesti pohtinut, että miksi emme anna palautetta toisillemme päivittäin ja kasvotusten aina kun huomaamme jonkun asian mistä olisi hyvä sanoa ääneen. Miksi ihmeessä on pidettävä kahdet palautekeskustelut vuodessa, joissa tulee asioita ilmi, mitkä olisi voinut korjata pienellä suunnan muutoksella tai ryhdistäytymisellä. Tämä taas olisi johtanut parempiin tuloksiin ja viestinnän kehittymiseen. Olisi mahtavaa jos päivittäin saisi jotain palautetta toimistaan ja olemisestaan. Oli se sitten hyvää tai pahaa. Kaikista pahinta on epätietoisuus siitä, onko tehnyt riittävästä ja onko tehnyt riittävän hyvin muiden mielestä? Palautekeskustelut ovat ainakin itselläni toimineet erittäin kehittävästi ja tavallaan on pystynyt kalibroimaan itsensä tulevaisuutta varten ja päivittämään tasonsa, monesti kun Tiimiakatemiallakaan ei omaa kehitystään huomaa vasta kun joku muu siitä sanoo.

Sama ajatus pätee myös palaverien pitämiseen. Pitää alkaa tarkemmin kontrolloimaan mitkä asiat ovat palaverin arvoisia ja mitkä voisi vaan yhdellä puhelinsoitolla selvittää ja päättää ilman projektiryhmän yhteistä kokoontumista. Tai voisiko saman asian heittää Facebook-ryhmään selvityksen alle? Tapoja on monia ja monesti hidastempoinen ja suunnittelematon palaveri vie aikaa ja työtehoa päivästä pois valtavasti.

Top 3

  1. Kysy ”Miksi?” ja löydä merkitys työnteollesi. Jos merkitystä ei löydy, kannattaa todennäköisesti jättää tekeminen jollekin muulle. Tai sitten opi löytämään merkitys kyseisestä asiasta.
  2. Erikoistuminen vai moniosaaja? Asiaa on hyvä pohtia ja etenkin viimeisenä vuotena olisi parempi tiivistää projektien määrää ja keskittyä siihen, mikä kiinnostaa.
  3. Palaverit minimiin. Ajankäyttö tehostuu ja prosessit nopeutuvat. Monesti päätökset ovat täysin tehtävissä yksinkin ja pienellä selvittelyllä.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!