Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pölli tästä – 101 rusinaa bisnespullasta

Kirjoitettu 16.09.13
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Pölli tästä
Kirjan kirjoittaja: Jari Parantainen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ei kannata keksiä pyörää uudelleen. Jari Parantainen esittelee kirjassaan Pölli tästä 101 oivaltavaa liikeideaa, tuotetta ja näkökulmaa jotka ovat valmiita varastettavaksi kenelle tahansa, joka kaipaa uusia ideoita ja lisää virtaa bisnekseensä. Itse valitsin kirjan ensimmäiseksi akatemialla luettavaksi kirjaksi koska se vaikutti sopivan helpolta, mutta antoi kuitenkin paljon hyviä vinkkejä käytettäväksi tulevissa projekteissa. Poimin kirjasta neljä eniten ajatuksia herättävää kappaletta.

19. Pyreneiden kartta

Luku 19 kertoo tarinan unkarilaisesta tiedustelujoukosta, joka eksyi lumimyrskyssä Alpeille. Kun myrsky oli jatkunut kolme päivää ja joukon oletettiin kuolleen, he yllättäen palasivatkin takaisin tukikohtaan. Apunaan he olivat käyttäneet löytämäänsä karttaa. Kartta ei kuitenkaan ollut Alpeilta päinkään vaan se oli Pyreneiden kartta. Tarinan opetus on, että huonokin suunnitelma on usein riittävän hyvä, kunhan vain käärii hihat ja ryhtyy hommiin. Meidän tiimin seikkailu Forest & Backissä liippaa melko läheltä äskeistä tarinaa. Ilman toimivaa karttaa ja tietoa olinpaikasta onnistuimme löytämään päämäärään muutaman mutkan ja suon kautta. Keskellä metsää tarpoessa kellään tuskin oli muita kuin huonoja suunnitelmia, mutta yhteistyöllä, toiminnalla ja (epä)toivolla tavoite saavutettiin. Konkreettisen päämäärän lisäksi pääsimme myös siihen tärkeämpään päämäärään, tiimiytymiseen. Vaikka suunnittelun tärkeyttä ei kannata tulevissa projekteissa kokonaan unohtaa, voi tästä tarinasta ottaa oppia käytäntöön.

42. Käsikranaatti ilman sokkaa

”Bisneksesi ei ole koskaan niin hyvässä kunnossa, ettei sitä saisi erikoistumalla vielä paremmaksi.” ”Etenkin moniosaaja kärsii. Hän on hyvä monessa lajissa, muttei maailmanmestari missään.” ”Jos yritykselläsi on kaksi fokusta, sillä ei ole yhtään fokusta. Parhaiten maksavat asiakkaat haluavat ostaa tiukasti erikoistuneilta toimijoilta.” Monta fiksua ajatusta mahdutettuna puoleentoista sivuun. Luku 42 herätti pohtimaan erikoistumisen merkitystä. Olen itse ollut aina sellaista ihan hyvä vähän kaikessa –ihmistyyppiä, en ikinä paras missään. Omassa taviselämässäni se ei ole koskaan haitannut, mutta bisnesmaailmassa siitä voi tulla ongelma. En kuitenkaan näe että osuuskunnassamme tarvitsisi vielä murehtia erikoistumisesta, sillä tekijöitä ja erilaisia projekteja on niin monia. On vain hyvä päästä kokeilemaan monenlaisia juttuja ja tulla ensin hyväksi vähän kaikessa, ja vasta myöhemmin tulevaisuudessa lähteä erikoistumaan parhaaksi alalla, joka tuntuu omalta jutulta.

45. Demarin dilemma

SDP kuulemma hävisi vaalit vuonna 2007 koska heidän vaalimainoksensa, jossa porsastellut porvari söi kannatuksen, oli liian provosoiva. Mainosta jopa sensuroitiin pian ensiesityksen jälkeen. Todellisuudessa kukaan ei voi tietää kuinka paljon mainos vaikutti SDP:n kannatukseen. Kampanjan vaikutusta ei koskaan mitattu, koska selvityksen tekeminen olisi ollut monimutkaista. On siis mahdollista että tappio olisi ollut jopa rajumpi ilman mainosta. Lukiessani tätä kappaletta mieleeni tuli sanonta ”ei ole olemassa huonoa julkisuutta, on vain julkisuutta”. Politiikan maailmassa tämä ei ehkä päde, kun kaikki perustuu puhtoiseen julkisivuun, hyvään maineeseen ja luotettavuuteen. Muutoin markkinoinnissa voi olla hyväkin välillä kohauttaa ja jopa suututtaa ihmisiä. Tietysti tällainen tempaus saattaa karkottaa osan potentiaalisista asiakkaista tai kannattajista, mutta näkyvyys on taattu mikä taas todennäköisesti lisää myyntiä. Itselleni tästä jäi mieleen, että riskejä kannattaa ottaa, mutta kuitenkin harkitusti. Voisin ajatella käyttäväni tulevaisuudessa provosoiviakin keinoja markkinointia vaativissa projekteissa. Laimea mainos ei jää kenenkään mieleen, ja on turhaa pelätä liikaa että joku suuttuu, sillä joku suuttuu aina.

71. Tule rohkeasti ulos kaapista

Myyjän työ on aliarvostettua, vaikka oikeastaan suurin osa meistä myy työssään jotain: tuotteita, palveluita, osaamista, tietotaitoa.. Parantaisen kirjassa Sissimarkkinointi puhuttiin vuonna 2004 tehdystä tutkimuksesta jonka mukaan ovelta ovelle –myyjä oli suomalaisten vähiten ja puhelinmyyjä kolmanneksi vähiten arvostama ammatti. Syyksi myyntityön aliarvostukseen Parantainen esittää sen, että myyjän työ on yksi vaikeimmista ja sen takia huonoja myyjiä on niin paljon. Millainen on sitten hyvä myyjä? Parantaisen mukaan luotettava, empaattinen, jämerä, asiantunteva ja osaa kuunnella asiakasta. Vaikka myyjän homma ei helppoa olisikaan, on onneksi aina mahdollista oppia tulemaan hyväksi myyjäksi. Olen tehnyt ennen akatemiaa monenlaisia työjuttuja, mutta en ole koskaan päässyt tekemään varsinaista myyntityötä. Siksi aihe tuntuu kiinnostavalta, mutta samalla myös jännittää. Pelottaa että tyrkyttäisin liikaa enkä osaisi myydä asiakkaalle juuri sitä mitä hän tarvitsee. Onneksi akatemialla myyntitöihin pääsee aivan varmasti ja tekemällä oppii.

En ole varma tykkäsinkö Parantaisen kirjasta vai en. Toisaalta se oli mukava lukea, sekä täynnä kiinnostavia tarinoita ja hyviä vinkkejä joita varmasti tulen ottamaan omaan käyttööni. Jälkikäteen pohdittuna kirjasta jäi kuitenkin hieman sekavat fiilikset. Osa neuvoista tuntui olevan ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi asiakkaan tapoja ei saa yrittää muuttaa, mutta asiakasta pitää silti käskeä. Mistä muka tiedän mitä vinkkiä milloinkin kannattaa käyttää?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!