Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Popsi sammakko

Kirjoitettu 10.01.16
Esseen kirjoittaja: Otto Ilari Schmidt
Kirjapisteet: 2
Kirja: Eat That Frog
Kirjan kirjoittaja: Brian Tracy
Kategoriat: 1. Oppiminen, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Eat that frog

 

Wuppiduu taas päästään meikäläisen lempi aiheeseen, eli itsensäjohtamiseen. Eat that frog, eli Suomeksi ”syö se sammakko” kirja kertoo siitä, kuinka alkaa saamaan asioita aikaiseksi. Kirja on kyllä innostava ja täyttä asiaa. Siitähän voisi jo jopa innostua. Myönnän. Innostuin kirjasta ja aloin jo ajatuksissani laatimaan sen ohjeiden mukaisia to – do listoja. Päätin kuitenkin sulatella asiaa sellaisen kuukauden verran ja katsotaanpas, että mitäs tällaisen nolla completer finisherin päässä nyt liikkuu.

 

Mulla on aina elänyt sisällä sellainen pikku pirulainen kuin laiskuus. Tai en tiedä onko laiskuus oikea sama, koska totuus on että multa tuntuu löytyvän joku ääretön elämän energian lähde syvältä sisältä, joka aktivoituu aina silloin kun rationaalinen puoli sulkeutuu. Käytännössä lapsena tämä tapahtui aina silloin kun innostuin jostain leikistä ja sitten lensi astiat ja kukkaruukut. Nykyisin se tapahtuu useimmiten kännissä, kun aivojen esto puoli turtuu, niin pääsee pään sisällä lautasia yhteen hakkaava apina valloilleen ja se on taas menoa…  Se on tullut julki peruskoulu aikoina myös riehumisena ja epäolennaiseen keskittymisenä.

En ole siis koskaan ollut fyysisesti laiska vaan olen ollut mestari keskittymään kaikkeen epäolennaiseen ja kaikki niin sanottu pakollinen tekeminen(koulu) on ollut ollut kaiken innostuksen tappaja. Mun asenne koulua kohtaan on siis aina ollut todella suuri ongelma. Se liittyy varmasti paljon tunteen kautta elämiseen ja siihen mikä ei kiinnosta ei vaan kiinnosta. Olen pohtinut aluksi syynä auktoriteetti ongelmaa ja sitä, etten halua ottaa vastaan käskyjä toisilta, mutta taas armeija oli kuitenkin mielestäni yksiä parhaimpia kokemuksia elämästäni. Kaikki on siis loppujen lopuksi kiinni asenteesta. Uskallan tai oikeastaan ymmärrän myöntää tässä kohtaa, että mulla on asenneongelma moneen sellaista asiaa kohtaan, jossa joutuu menemään epämukavuusalueelle, eikä ole sitä sytyttävintä hommaa. Eli lykkään ja vältän tärkeämpiä tehtäviä ja keksin niiden tilalle jotain epäolennaista tekemistä.

 

En varmastikaan ole yksin tällaisen asioiden lykkäämisen kanssa. Se vaan on erityisen ongelmallista tällaisen spontaanin persoonallisuuden kanssa ja on aiheuttanut viimeaikoina aivan liikaa epäonnistumisia. Ihan vaan kun olen ollut saamaton. Tämä nyt on samaa vuodatusta, mitä tein koko syksyn ja vaikka olen tiennyt kokoajan poispääsyn saamattomasta tilasta, niin jotenkin onnistuin syksynkin olemaan vähän saamaton. Eli siis nyt voisi kevään olla piiskaamatta itseään ja tehdä iloisesti asioita. Vastaan tulee vaan hetkiä, kun vähän naurattaa olla minä. Nyt juuri onnistuin joululoman vietettyäni vanhempien luona alkamaan panikoimaan puolituntia ennen bussin lähtöä kohti Jyväskylää siitä, että en löytänyt kotini ja kouluni avaimia ja ilmeisesti ne ovat hukassa. Meni kyllä taas hermot itseeni.

 

Kirjassa oli mielenkiintoisia kikkoja tehdä to-do listoja eri aikavälin tavoitteilla ja niiden kautta moninkertaistaa tehdyn työn määrä. Ehkä joskus kasvan sen verran, että olen valmis käyttämään niitä. Olennaisin oppi mielestäni oli kuitenkin kirjan nimi, eli syö se sammakko. Jokapäiväisen sammakon syöminen tarkoittaa siis sitä, että ensimmäisenä asiana päivässä hoitaa pois alta sen isoimman asian mitä pitäisi tehdä. Kun voittaa heti aamulla päivän suurimman haasteensa, niin se ei vaivaa loppupäivänä ja olo on kuin voittajalla. Alankin nyt ajamaan itseäni siihen, että söisin aina ensimmäisenä jokaisen päivän sammakon ja myös kaikki eteen loikkaavat sammakot, eli hoidan kaiken heti kun mahdollista.

 

Viimeaikoina olen saanut ohjattua ”turhuuden liekkiäni” johonkin hyvään etenkin kuntoilun saralla. Sisälläni piilee periksiantamattomuus ja olen löytänyt sen fyysisten suoritusten saralla. Nyt alan etsimään sitä myös henkiselle puolelle ja uskon sen tehokkaimmin tapahtuvan hoitamalla asiat kuntoon heti kun mahdollista. Yritän siis alkaa ahmimaan sammakoita niin paljon kun vaan voin. Alan ehdollistamaan itseäni 100% tekemiselle.  Ei se sen vaikeampaa ole.

 

Minulla on sisäinen ääni, jota kutsutaan joskus myös moraaliksi. No tämä sisäinen ääni kertoo usein mitä kannattaisi tehdä, kuten huoneen olisi hyvä olla siisti ja esseet ei valmistu muuten kuin tekemällä. Aika usein se ääni tulee esiin, kun haluaisin rentoutua vaikka pelaamalla. Se on siis aika ärsyttävä ääni, koska se aina kieltää kaikkea kivaa minulta. Se pyrkii aina työntämään lisää epämukavuus alueelle. Tälläkin hetkellä se tuli esiin, kun sain viestin kaveriltani, että kotiin päästyäni voitaisiin pelata. Sisäinen ääni vastasi heti, että tärkeämpää olisi siivota huone, eikä treenaaminenkaan olisi huono ajatus. Hemmetin moraalisoija. Toisaalta jos kuuntelisi tuota järjen ääntä, niin olisin varmasti nukkumaan mennessä enemmän tyytyväinen hoidettuani kaikki tarvittavat hommat.

 

Lopuksi

                           On aika kummallista miksi kaikesta tekemisestä pitää käydä itsensä kanssa sisäistä taistelua. Miksei kaikki ne asiat, joista oikeasti on hyötyä tunnu hyvältä aloittaa. Aina pitää tsempata itseään ja syödä se sammakko. Jälkeenpäin kaikki tehty tuntuu hyvältä, mutta alkuun pääseminen on usein haasteena. Omassa tapauksessa se on myös loppuun vieminen. Ehkä siihen sataprosenttisuuteen pitää vain kasvaa ja sitten oppia nauttimaan kaikesta tekemisestä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!