Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Portti tiimityöskentelyyn

Kirjoitettu 19.11.13
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 9.02. Yhteisöllisyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lukaisin tuon Timo Lehtosen teoksen Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi. Ensinnäkin fiilikset kirjasta olivat uskomattomat. Tajusi heti alusta lähtien kuinka paljon oli jo oman pään sisällä käynyt asioita ja pohtinut kuinka koko akatemia toimii, vaikkakin matkaa on käyty vasta murto-osa. Lueskelin kirjaa ajatuksissani kunnes tulin kohtaan jossa kerrottiin Forest and Back:stä ja muistinkin että siitähän osittain pitikin kirjoittaa. Jos kirjaa ja F&B:iä pitäisi vertailla keskenään niin nehän kulkevat osittain täysin käsikädessä keskenään. Molemmissa tapauksissa käydään läpi aatteita, arvoja ja teorioita joita tulevaisuudessa tiimiyrittäjällä tai tiimiyrityksellä tulee olla hallussa jotta yhdessä menestyttäisiin. Uskon että kunhan tätä meidän valitsemaa polkua kuljetaan vielä hieman pidemmälle niin suurin osa asioista avautuu ja niin kirjaa kuin F&B:iä oppii arvostamaan erilaisin silmin. Voin rehellisesti myöntää että opittavaa on vielä kaukalokaupalla enkä missään tapauksessa ole sisäistänyt suurintaa osaa sillä tavalla miten asiat tulisi sisäistää. Ajatukset itsessään ovat selkeitä, itsestään selvyyksiä sekä toisen sanomana hienon kuuloisia, mutta niiden vienti käytäntöön ja kokeminen on asia erikseen.

 

Forest and Back oli kokemuksena erilainen. Preppasin itseni jonkinlaiseen intti-tyyppiseen kokemukseen lähinnä vanhempien tiimiyrittäjien puheiden perusteella. Paikan päällä kuitenkin odotti jotain muuta. Sen sijaan että meillä olisi ollut orjapiiskuri mukana tai joku muu vastaava auktoriteetti, olimmekin itse omia herrojamme. Tässä vaiheessa tiimiin tutustuminen oli vasta kokenut minimaalisen pintaraapaisun ja olimme kaikki toisillemme jokseenkin tuntemattomia mitä nyt saattoi muutaman etu- tai sukunimen muistaa. Matkamme kohti tuntematonta oli alkanut. Matkan alkumetreillä huomasin välittömästi kuinka osa porukasta oli jo löytänyt itselleen vastaavanlaista seuraa ja kirjaa lukiessani muistinkin että näinhän ei juuri tiimin muodostuksessa ollut tarkoitus ja sen takia meille ne belbin-testitkin tehtiin. Itsehän sitä en siinä vaiheessa tiennyt, mutta jostain syystä silti heittäydyin ja hyppäsin muutaman ihmisen kanssa samaan kelkkaan, jotka eivät normaalisti olisi ollut itselleni se mieluisin seura. Matkamme edetessä meille oltiin valmistelu ohjelmaa josta tiimiytyminen sai alkunsa. Loimme itsellemme maskotin, teeman ja siihen sopivan laulun, teimme ryhmätehtäviä ja jutustelimme toistemme kanssa. Opin pikaisesti tuntemaan muutaman ihmisen ja tulin heidän kanssa toimeen heti. Pitkän, tunnelmallisen ja rikastuttavan taipaleen päätteeksi saavuimme määränpäähämme. Tässä vaiheessa osasin melkein kaikkien tiimiläisten nimet, joka normaalisti itselleni on haasteellista. Rykäisimme teltan kasaan nurmialueelle ja aloimme valmistautumaan seuraavaa koetusta varten. Saimme paljon aikaa valmisteluun ja siinä suunnittelun sivussa oppi taas uusia juttuja jokaisesta tiimiläisestä.

Ohjelman loputtua olikin aika painua yöpuulle. Tosin viimeisestä metsäyöstä oli jokaisella vierähtänyt tovi ja unen saanti oli haastavaa. Juttu ja läppä lensi teltassa ja pienen väsymyksen ja uupumuksen keskellä huomasi jo ensimmäisiä todellisia piirteitä eri ihmisistä. Toiset närkästyivät koska halusivat nukkua ja toiset saivat vain lisäkipinää meidän ensimmäisestä ”kunnon” dialogista.

Sammuin itsekkin kohtuullisen aikaisessa vaiheessa kunnes kuulin äänen: ”Herätys, kaikki ylös ja ulos teltoista… sitokaa silmät jollain kankaalla tai muulla vaatteella!”. Mietiskelin päässäni: ”mitä helvettiä seuraavaksi?” . Painelimme tiimin kesken suklaajunassa ylös nurmitasanteelle, talon viereen jossa vanhemmat tiimiyrittäjät nukkuivat. Valo syttyi ja ääni puhui: ”Olette kaikki tästä hetkestä lähtien tiimiakatemialaisia” tai jotain sinne päin. Avasimme siteet silmiltä ja kaikki taputtivat itselleen ja muille. Se hetki herätti itseni ensimmäisen kirjan puoliunesta ja siirryimme taloon viheriön vieressä. Sisällä pauhasi musiikki ja meille oli järjestetty kunnon pirskeet. Kaikki vaikuttivat todella onnellisilta ja kaikki tiesimme että tästä tämä pitkä ja kokemusantoinen matka alkaa.

 

Kirjaa lukiessani eniten itseeni vaikutuksen teki Pat Rileyn kirjasta lainattu havainnollistava kuva sarja: ”Tiimiien kehitysvaiheet”. Huomasin että Forest and Back on sama prosessi miniatyyri-koossa. Hyppy tuntemattomaan, epävakaa starttaus, tiimin kasaaminen, pieni ahdistuminen, matkan aloitus, viimeinen haaste, onnistuminen ja tulevaisuuteen katsastaminen. Koko tiimiakatemian ja tiimityöskentelyn pohja oli esitelty meille yhden päivän ja yön aikana. Silloin en sitä vielä ymmärtänyt, enkä todennäkösesti ymmärrä vieläkään, mutta ainakin tajusin kuinka paljon haluan oppia ymmärtämään. Näistä hetkistä alkaa taas uusi matka, pidempi matka, kohti tiimiyrittäjyyttä. Forest and Back oli siihen vain portti. Se opetti meille kuinka asiat pienessä ja leikkimielisessä mittakaavassa toteutetaan ja kuinka loppuen lopuksi kaiken tekemisen takana seisoo oma tiimi eikä koskaan tarvitse kokea kaikkia asioita vain itsensä kanssa.

 

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Portti tiimityöskentelyyn”

  1. letim sanoo:

    Kiitos kun luit ja kirjoitit esseen. Ja onneksi pääsit metsästä pois!

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!