Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Porukka, jengi, tiimi

Kirjoitettu 28.08.14
Esseen kirjoittaja: Niko Eskelinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Porukka, jengi, tiimi - ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen
Kirjan kirjoittaja: Aku Kopakkala
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 9.02. Yhteisöllisyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Porukka, jengi, tiimi – Aku Kopakkala

Tiimijohtaminen on enemmän kysyvää, keskustelevaa ja valmentavaa.

Ihmisellä on erilaisia rooleja erilaisissa tilanteissa. Joissakin epämiellyttävissä tilanteissa ihmisen täytyy hyväksyä ja opetella roolinsa, jotta pystyy työskentelemään ryhmän/tiimin yhteisen hyvän eduksi.

Ryhmän kehitysvaiheiden perusta, Bruce Tuckman

Alkuperäiset nimet: forming, storming, norming ja performing. Alla muutama lause jokaisesta vaiheesta:

  1. Muodostusvaihe

–          Jäsenten käytös on varovaista ja muodollista, kukaan ei halua ärsyttää ketään. Jäsenet etsivät omaa paikkaansa ryhmässä ja ensimmäiset ryhmäroolit määräytyvät.

 

  1. Kuohuntavaihe

–          Kuohuntavaiheessa yksilöt haluavat erottautua ryhmässä. Konfliktilanteita on paljon, ja vaiheelle on tyypillistä sisäinen taistelu ja saadun tehtävän vastustaminen. Tyytymättömyys ja pettymys ryhmää kohtaan ovat yleisiä.

 

  1. Sopimisvaihe

–          Tässä vaiheessa ryhmän jäsenet alkavat hyväksyä toistensa roolit ja ryhmähenki muotoutuu. Syntyy yhteenkuuluvuuden tunne, jossa jäsenten keskinäinen erilaisuus hyväksytään.

 

  1. Hyvin toimiva ryhmä

–          Tälle tasolle päästyään ryhmä on tuottava, tehokas ja luova. Resursseja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti.

Tämä on siis julkaistu 1965 lyhyen artikkelin muodossa. Muutamissa kirjoituksissa kritisoitiin sitä, ettei ryhmän lopettamisesta mainittu mitään. Tuckman lisäsi siihen yhdessä M.A. Jensenin kanssa vuonna 1977 lopetusvaiheen (adjourning).

  1. Lopetusvaihe

–          Viides vaihe on käsillä kun ryhmä päättää toimintansa. Ryhmän toimintatapa ei ole enää suorituskeskeinen. Ryhmän jäsenet hyvästelevät toisensa.

 

Nykyisistä malleista voi todeta tänä päivänäkin, että tämä sama perusta näkyy jollain tavalla. Loppujen lopuksi Tuckmanin malli on aika pinta raapaisu ryhmän kehittymiseen ja sen eri vaiheisiin. Silti on jännää, että ryhmän/tiimin kehitys seuraa kirjoittamatonta sääntöä, tiettyjä vaiheita elinikänsä aikana. Voiko se todella pitää paikkansa, että esim. jokainen tiimiyritys kehittyy ”samalla tavalla” eri vauhtia tietenkin, mutta samoja vaiheita läpi käyden?

 

Kirja herätti myös mietteitä Tiimiakatemian valmentajista. Kuinka he jaksavat joka vuosi elää saman kaavan ”uusien erilaisten”, mutta silti samanlaisten ihmisten kanssa? He periaatteessa tietävät mitä tulee missäkin vaiheessa vastaan ensimmäisen vuoden aikana. Toisaalta se on samanlaista koko koulutusalalla, ensimmäisen luokan opettajatkin ottavat vastaan joka vuosi uudet lukutaidottomat mukulat luokkaan pulpettien taakse istumaan. Mistä moinen motivaatio kumpuaa? Kysyin asiaa valmentaja Timo Lehtoselta ja hän vastasi: ”Juuri tuosta”.

 

Luettuani kirjan, toivon että olisin lukenut sen heti Tiimiakatemian alussa. Siinä oli esitelty hyviä ryhmäytymisleikkejä kuten:

 

–          Kartta kotipaikoista – (Kartalle sijoittaminen antaa mahdollisuuden nopeasti konkretisoida ihmisten koti – ja toimipaikkoja)

–          Ystävä esittelee – (Ihminen kertoo, esim. hyvän ystävänsä roolissa minkälainen ihminen on)

–          Pallokone

Se olisi myös avannut silmiä ryhmän kehitysvaiheille ja olisi ehkä säästänyt joiltain epätoivon hetkiltä. Nyt lukeminen oli enemmän vanhan asian kertaamista, mistä on lukenut jo muualta tai kuullut toiselta. Teksti tuntui jotenkin liian analysoivalta. Selitettiin mitä tapahtuu missäkin vaiheessa ja miten, mutta ei niinkään sitä, miten tilanteita voitaisiin parantaa tai huonoja asioita ehkäistä. Johtuuko se siitä, että kirjoittaja on työpsykologian yksikön johtaja Mehiläisen terveyspalvelussa.

En oikein osaa sanoa mitään loppu mietteitä kirjasta. Jäi hieman mitään sanomaton olo. Toisaalta jos joskus ryhdyn VTL:ksi, on minulla liuta erilaisia ryhmäytymisleikkejä ja osaan nähdä missä vaiheessa tiimi kulkee, oman kokemuksen ja kirjassa kuvattujen vaiheiden kautta.

 

Niko Eskelinen

Osuuskunta Nimion

niko.eskelinen@nimion.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!