Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Porukka, jengi, tiimi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aku Kopakkalan kirja Porukka, jengi, tiimi – Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen, kertoo tiimien- ja ryhmientoiminnasta, sekä niiden kehittymiskaaresta aloittelevasta ryhmästä luovaksi huipputiimiksi. Kirjassa myös kerrotaan tiimirooleista ja kuinka erilaiset roolit käyttäytyvät eri tilanteissa. Halusin ottaa tämän kirjan lukuun, sillä lähestyn puolta väliä tiimiliideri ”kaudessani”. Teimme juuri tiimissä hieman solumuutoksia, joilla pyrittiin selkeyttämään jokaisen omaa roolia tiimin sisällä. Tämän tuloksena tiimiliideri-solu selkeytettiin niin, että solussa on tiimiliideri (minä), henkilöstöpäällikkö sekä uutena tulevaisuusjohtaja. Näin ollen pyrimme tehostamaan toimintaamme niin sanottuna ”jorynä”. Tämä mahdollistaa paremman tehostamisen näillä johtamisen eri osa-alueilla. Mutta se siitä asiasta, sillä halusin vain tuoda esille sen asian mikä meillä on heti syksyn alusta tärkeänä tiimin agendanamme. Eli pyrimme saamaan tiimissämme luovan työympäristön kehittymään, jossa tiimin kehittyminen pääsee hyppäämään askeleen eteenpäin, niin ryhmädynamiikassa kuin jokaisen henkilökohtaisten tavoitteiden suuntaan.

 

Aluksi haluan kertoa tiimin ja ryhmän eron. Ryhmä muodostuu siitä, kun ihmisjoukon jäsenillä on jotakuinkin yhteinen tavoite, jonkin verran keskinäistä vuorovaikutusta ja käsitys siitä ketkä ryhmään kuuluvat. Tiimi taas on pieni ryhmä ihmisiä (suositeltava lukumäärä 5-10 hlö.), joilla on toisiaan täydentäviä taitoja, jotka ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään, yhteisiin suoritustavoitteisiin ja yhteiseen toimintamalliin ja jotka pitävät itseään yhteisvastuussa suorituksistaan. Tätähän me Tiimiakatemialla toteutamme. Uutena asianahan Tiimiakatemialle tuli viime syksynä tämä pienempien osuuskuntien muodostus tiimeiksi, jossa yhdessä treeniyhteisössä on kaksi tiimiä, eikä vanhan sijaan vain yksi. Jokaisessa osuuskunnassa on noin 8 henkilöä aikaisemman noin 15 henkilön sijaan. Tämä uudistus on toiminut näin ensimmäisen vuoden sitä järjestelyä kokeneena suhteellisen hyvin, ainakin meidän tiimissä. Tämä tukee kirjassa mainittua optimaalista tiimin kokoa. Hullultahan tuo 15 ihmisen tiimi kuulostaakin näin vuoden uutta järjestelmää kokeiltuna, sillä en näe järkeä niin isossa tiimissä, koska työskentely, tiimin johtaminen ja ryhmädynamiikan kehittyminen hankaloituu mielestäni melkeinpä mahdottomaksi. Kirjassakin mainitaan, että jokainen tiimin jäsen tutustuu KUNNOLLA toiseen tiimin jäseneen yksi kerrallaan. Isossa tiimissä tutustuminen jokaiseen tiimin jäseneen kävisi melkein mahdottomaksi, sillä aika ei vain yksinkertaisesti riittäisi. Ja tämä estäisi silloin, tiimin kehittymisen todelliseksi huipputiimiksi, kun emme opi tuntemaan jokaisen taitoja ja vahvuuksia kunnolla.

 

Kirjassa kerrotaan siis mallista, joka kuvaa miten ryhmä kehittyy neljän toisiaan seuraavan vaiheen kautta. Tämä ei tarkoita sitä, että tiimin kehitys menisi koko ajan vain yhteen suuntaan suoraviivaisesti. Kuten kirjassakin kerrotaan, tiimin/ryhmän jokaisen kehityskulku on ainutkertainen. Se peruuttaa ja etenee pitkin omaa kehitystään. Se ei harppaa vaiheesta seuraavaan, vaan yleensä on havaittavissa useaan vaiheeseen liittyviä ilmiöitä yhtä aikaa. Pohdin siis oman tiimini kehitystä tämän mallin avulla seuraavana. Malli peilaa Bruce Tuckmanin kehittämää ryhmän vaiheittaista kehitystä. Tästä en sen enempää kerro, sillä olen avannut sitä eräässä edellisessä esseessäni.

 

ENSIMMÄINEN VAIHE: ALKAVA RYHMÄ

Tämän vaiheen olemme mielestäni jo ohittaneet viimeistään tuossa viime joulun aikoihin. Tässä vaiheessa tiimin jäseniltä odotetaan osallistujien vapaaehtoista halua liittyä ryhmään, tavoitetta, joka ei ole liian suuressa ristiriidassa osallistujien muiden psykologisten sitoutumisten kanssa. Uskon siis, että jokainen on vapaaehtoisesti mukana tiimissämme, sillä muutenhan sellainen henkilö tuskin olisi enää mukanamme tiimissäni. Jotta pääsemme seuraavalle vaiheelle, on jokaisen jäsenen siis tunnettava, että kuuluu tiimiimme ja hyväksyy tiimin muut jäsenet. Olen itsekin todella tyytyväinen, että kuulun juuri tähän kyseiseen tiimiin. Muussa en voisi kuvitella enää olevanikaan. Mielestäni pääsimmekin tämän vaiheen yli yllättävän nopeasti. Uskon siihen vaikuttaneen se, että olemme tarpeeksi samanlaisia, mutta erilaisia. Sekä uskon myös tiimin useamman jäsenen kokemus erilaisista tiimityöskentelyistä eri aloilla auttaneen.

TOINEN VAIHE: RAKENTUVA RYHMÄ

Tämä on vaihe, josta olemme mielestäni kohta pääsemässä ylitse. Tämän vaiheen läpäisemiseen vaaditaan se, että ryhmän raja ulkopuolisiin tulee selväksi. Osallistujat tietävät, ketkä kuuluvat ”meihin” ja ketkä eivät. Ryhmälle on muodostuneet omat tavat, normit ja kulttuuri. Tässä vaiheessa on normaalia, että muodostuneet tiimin sisäiset ”pienryhmät” alkavat aktiiviseen yhteistyöhön keskenään, ja niiden rajat käyvät yhä vähemmän tärkeiksi. Tällä tavoin koko ryhmän turvallisuuden tunne lisääntyy. Mielestäni tiimini pääsi tämän yli suurimmaksi osaksi Learning Circuksen ansiosta. Siellä viimeistään nämä ”pienryhmät” alkoivat tuntemaan toisensa, sekä tekemään asioita yhdessä. Ainut asia minkä takia emme ehkä ole vielä kokonaan päässeet tästä yli, on se että, yhteistyö myös projektien muodossa pääsisi alkamaan kunnolla. Tähän on kyllä tulossa aivan varmasti muutos ja onkin jo näkemykseni mukaan alkanut. Pienryhmät muodostuivat, aivan kuten kirjassakin mainitaan, niin sellaisten henkilöiden välille ketkä tulevat hyvin juttuun keskenään.

KOLMAS VAIHE: TIIVIS RYHMÄ

Tässä vaiheessa, mielestäni olemme jo osittain, sillä olemme alkaneet lisätä yhteistyötämme ”pienryhmien” kesken. Olemme alkaneet tutustua lähemmin toisiimme ja meitä kiinnostaa toistemme tekemiset, niin työ/koulukuvioissa että vapaa-ajalla. Tätä kautta on alkanut lisääntyä toisten työn arvostamista sekä turvallisuuden tunnetta tiimin sisällä. Asia jonka takia emme mielestäni vielä ole kokonaan tällä tasolla, on se että, meille ei kaikille vielä ole ehtinyt kehittyä kunnollista erityisosaamista, jota voisi käyttää hyväksi tiimin työskentelyssä ja projekteissa. Toinen asia on kuuntelemisen ja toisten näkökantojen arvostaminen, sekä tarvittaessa oikeanlainen kyseenalaistaminen ja epäily. Tässä olemme kyllä mielestäni tulleet huimasti eteenpäin, sillä olemme kehittäneet tietoisesti kuuntelemista ja ulosantia toisillemme.

NELJÄS VAIHE: LUOVA RYHMÄ ELI TIIMI

Tämän vaiheen saavuttaminen on tavoite omassa mielessäni tiimilleni toisen vuoden aikana. Uskon että se on mahdollista, sillä enteet osoittavat, että olemme henkisesti vahva tiimi, joka uskoo omaan toimintaansa. Neljännen vaiheen saavuttaminen vaatii, että ryhmässä vallitsee niin turvallinen ympäristö, että jäsenet voivat ilmaista erimielisyyksiään, ilman että se herättää kohtuutonta ahdistusta Pikemminkin tiedostetaan eri näkemysten kokeilu ja yhteenotot tuovat uusia oivalluksia, joita kukaan ei olisi voinut yksin tuottaa. Sekä, että ryhmän ilmapiiri, käy itsekriittisemmäksi ja avoimemmaksi. Tätä vaihetta odottelen mielenkiinnolla.

Lopuksi haluan mainita omata roolistani. Kirjassa kerrotaan Meredith Belbinin tiimirooli testistä, jonka jokainen Tiimiakatemialle tuleva tekee. Näin uudestaan luettuani niistä sitten viime syksyn, muistin taas, että miten hyvin se testi osuikaan omaan persoonaani. Mietiskelin, että olisi hauska kokeilla testiä, vaikka taas ensi syksynä uudestaa tiimini jäsenille, ja katsoa ovatko roolit kehittyneet johonkin toiseen suuntaan. Oma roolini oli (ja varmaa on vieläkin) TAKOJA. Eli henkilö joka vauhdittaa ja raivaa esteet. Hän on voimakas tahtoinen ja dynaaminen, mutta voi olla kärsimätön ja kireä. Niinpä niin, sellainen henkilö sieltä peilistä taitaa kurkistaa.

Jake Vitikainen

Bisnera

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!