Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Projekti Runaway

Kirjoitettu 02.10.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Lupa toimia eri tavalla
Kirjan kirjoittaja: Anssi Tuulenmäki
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jo muutaman vuoden ajan olen haaveillut erilaisesta vaatebisneksestä. Vaikka maahantuonnissa ja franchisingissakin olisi toki omat puolensa jos toisensakin, haluaisin yli kaiken kokeilla jotain oikeasti erilaista. Ja aionkin. Koska mulla on siihen mahdollisuus, Jee!

 

Kohderyhmä:

 

Nykyään on trendikästä erottua joukosta pukeutumisella. On kaikenlaisia hipstereitä ja kummajaisia. Ja mitä Jyväskylä tarjoaa? No muutaman kirpparin joista voit käydä aarteesi ostamassa. Ja lisäksi voit käydä siellä hennesillä ostamassa ne muutamat ”hipsteri” vaatteet. Tarkennettuna ydinkohderyhmänä ovat kirpputoreja hyödyntävät, pukeutumistietoiset nuoret ja nuoret aikuiset. Nyt alkuun ainakin keskittyen naisten pukeutumiseen. Konsepti on luotu kyseistä kohderyhmää ajatellen, ja valmistettavat vaatteet tulevat olemaan sen mukaisia.

Unohtaa ei kuitenkaan saa vanhempaa väkeä, joiden vaatekaapeista pukeutumisen helmet usein löytyvät.

Tavoitteena myös välttää sanaa tuunaus, sillä se on hirveä. Ennemminkin vaikka uusiokäyttö.

 

 

  1. IdeaRakkaus vaatteisiin <3 unelma vaatekaupasta, kyllästyminen perusmassavaatteisiin joita on kaikilla, kiinnostus erikoisiin ja hienoihin vaatteisiin joihin rakastua.

    Olen aloitteleva yrittäjä. En ole suuren organisaation johtohenkilö, joka myy miljoona kappaletta samaa paitaa. En voi alkaa kilpailemaan henneseiden ja ginatricoiden sun muiden massamyymälöiden kanssa samassa luokassa: hinnalla.

    Täytyy siis tehdä eri tavalla.

    Ajatella eri tavalla.

    Toteuttaa eri tavalla.

    Olla erilainen.

    Antaa innostuksen viedä.

    Perusideana on kierrättää ja hyödyntää, sekä päästä halvalla.

    Sinä luovut turhista käytetyistä vaatteistasi, minä haen ne, otan sakset, lankaa, neulaa, nittejä ja kloriittia ja alan hommiin. Leikellään vähän hihaa ja helmaa, ommellaan naapurin paidasta hihaa ja taskua, pistetään koristetta helmaan. Walaa. Uusi vaate. Erilainen vaate. Eipä ole naapurin Maijalla samanlaista.

    Oon oikeasti innoissani ja tosissani.

    Olen leikitellyt ajatuksella jo sen verran kauan aikaa, että se on tullut vietyä ajatuksen tasolla pitkälle. Tiedän millaisessa liikkeessä kyseisenlaiset tuunatut vaatteet myytäisiin. Mutta nyt se ei ole ajankohtaista. Nyt on väliä vain sillä, että on idea, koen sen hyödylliseksi ja innostavaksi. Kokeiltavaksi!

 

 

  1. JakaminenJa tämä on kyllä ehdottomasti itselleni se vaikein pala. Vanhempani ovat läpi elämäni kuunnelleet ideoitani, joita olen heitellyt milloin missäkin. Erilaisen elämänasenteemme vuoksi heidän ei niin innostunut ”ai aha, oot kyllä aikamoinen” kommentti ei ehkä ole ollut ihan sitä mitä mielikuvitukseni olisi kaivannut. Niinpä olen arka ja pelokas jakamaan ideoitani. Nyt havaitsin tämän kuitenkin hyväksi. Äiti ei vieläkään ollut sen innostuneempi tai kannustavampi. Kämppikseni kuuli ideasta ensimmäisenä, ja innostui. Kerroin muutamalle kaverilleni, muutamalle tiimikaverilleni, ja ideaa ei tyrmätty vaan kennustettiin. Lopulta uskaltauduin kertomaan ideasta tiimille. Ja ei vieläkään tyrmäystä. Sen sijaan tarjottiin apua. Mitä?!?!! Hämmästyin, mutta innostuin ja annoin innolle vallan. Mukaan astui myös ehkä hieman vastuuta. Toteutan tämän oikeasti. Tästä tulee totta!

     

  2. toiminnan suunnittelu

Ja ei muutakun hommiin.

Toimintasuunnitema-ajatuksena on idean alusta asti ollut testata ensin kysyntää kampanjan muodossa. Koska kuvittelemani kohderyhmän tavoittaminen internetin kautta, facebookissa, on luultavasti tehokkain tapa, on suunniteltava kampanja. Tietoni markkinoinnista, ja etenkin internetmarkkinoinnista ovat vähäiset, osallistun Sosiaalisen median ja markkinoinnin minikoulutukseen. Toivon sieltä saavani oppeja ja koppeja, joiden avulla pystyn suunnittelemaan toteuttamaan tämän kokonaisen kampanjan projektiryhmän ja tiimin avulla.

 

  1. TestausKonkreettisemmin olen ajatellut, että idea testattaisiin siis kampanjalla. Kuten jo mainitsin taitoni markkinoinnissa ovat huonot, joten en osaa kaikkea vielä ajatella. Raakaversiona ajttelen kutienkin näin:
    1. Facebook kampanja: tavoitteena tavoittaa Jyväskylän alueelta mahdollisimman hyvin kohderyhmä, ja saada heiltä ylimääräiset vaatteet kerättyä.
    2. 1-2 viikon aikana valmistamme vaatteista tuunattuja versioita, valmistusprosessista kertominen, tiedottaminen ja kuvat säännöllisesti, jotta mielenkiinto pysyy yllä, ja asiakkaat ovat tietoisia. Tämä on tehtävä päräyttävästi, niin että viesti vielä tässäkin vaiheessa leviää.
    3. Tuotosten myynti pop-up tyylillä, viikonlopun tai viikon ajan esimerkiksi. Tähän etsittävä jokin hyvä tila, kauppakeskuksen aula/jokin liike yhteistyökumppaniksi. Suunnitelmat tarkemmin avoinna.

     

  2. testauksen analysointiKehittäminen. No sittenhän sen äkee kuinka käy. Kuten kirjassa hyvin tuotiin esille, liika suunnittelu etukäteen luo pelkoa, sillä ihminen miettii päässään kaikkia mahdollisia riskejä. Epäonnistumista. No sillähän ei voi ainakaan voittaa.

    On minullakin vaikka mitä mahdollisia suunnitelmia tälle elämälle. Tulevaisuudelle josta ei voi tietää. Joka tapauksessa, tätä kyseistä ideaa ajatellen, en aio liian pitkälle viedä ajatuksen taolla, sillä pelko nostaa jo nyt hieman päätään. Tekee mieli paeta. Muttei enää. Nyt mennään eteenpäin, vaikka itku kurkussa.

    Edellä kuvaamastani kokeilusta tullaan kuitenkin toki tekemään kirjallisessa muodossa motorola. Rahallinen tulos merkitsee paljon, mutta suurta roolia pyörittää myöskin liikkeelle saadun ihmismassan määrä. Jollain tavalla prosessiin osallistuneita tulee olla lähemmäs 100 asiakasta. Numerolliset tavoitteet (jotka luodaan myöhemmin) tulee myöskin tavoittaa, ja ne pitää siksi asettaa realistisiksi.

  3. Palaa kohtaan yksi (1.) ja etene elämässäsi kohti menestystä! 

Minäkin naisena rakastan vaatteita. Vaatekaupat on parasta viihdettä vapaa-ajalle, ja yksi parhaita tunteita on kun nostat visasi kortinlukijasta. Ja myönnän, työskentely vaatebisneksessä on ehkä jokin pieni (tai vähän suurempi) osa unelmaa joka mielessäni pyörii. Tottakai se on. En todellakaan ole ainoa. Pieni pala unelmaelämää jokaisen pikkuprinsessan päässä. Vaatteita ympärilläsi niin paljon kuin voit vaan kuvitella. Täydellisiä asuja, täydellisiä vaatekappaleita. Mistä muusta voi unelmoida?!!??!

No siitä, että niistä löytyisi jotain päälle laitettavaa.

 

Kirjassa otettin kantaa vaatekauppojen sovituskoppejen (=päätöshuoneiden) huonouteen. Tavallaan ymmärsin pointin, mutta itse en kyllä aina oikein innostu myyjästä, joka koppien ulkopuolella seisoskelee. Sen mielestä kaikki näyttää hyvältä. Kun ei hitto voi näyttää!

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!