Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Psyykkinen pörssi

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tunneäly - lahjakkuuden koko kuva
Kirjan kirjoittaja: Daniel Goleman
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu

Psyykkinen pörssi, 3.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.0/5 (1 vote cast)

”Mistä on kysymys silloin, kun ihmiset, joiden ÄO on korkea, eivät menestykään yhtä hyvin kuin ne, joiden ÄO on paljon vaatimattomampi? Minun nähdäkseni kysymys on hyvin usein kyvyistä, joita tässä kirjassa kutsutaan nimellä tunneäly: niitä ovat muun muassa itsehillintä, innostus, sisu ja taito motivoitua.”

 

Daniel Golemanin kirja Tunneäly – Lahjakkuuden koko kuva oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen lukukokemus, joskin ehkä odotin siltä ihan vähän enemmän, jotain erikoisempaa ja päräyttävämpää sisältöä. Kirja oli kuin kermakakku, jonka leipomiseen on käytetty vain parhaita raaka-aineita, mutta jonka koristeluissa on säästelty. Goleman haluaa tunneälyn avulla haastaa ÄO:n valta-aseman ns. menestyksen mittarina ja kohtalon sanelijana. Perusteluinaan hän käyttää useita erilaisia tutkimuksia ja muita teoksia, jotka antavat viitteitä aiheeseen ja tukevat hänen väitettään. Tutkimuksissa on todettu, että ihmiset, joilla on korkea ÄO eivät välttämättä ole niitä suurimpia menestyjiä, vaan menestyjiä saattavatkin olla sellaiset ihmiset, joiden ÄO on hieman vaatimattomampi, mutta joilla on korkea tunneäly.

 

Tunneälyyn liittyvät luonteenpiirteet ovat sellaisia, joita meillä kaikilla on. Toisilla jokin piirre korostuu enemmän kuin toisilla. Tunneälyn piirteisiin kuuluvat vielä edellä mainittujen itsehillinnän, innostuksen, sisun ja motivoitumisen lisäksi empatia ja sosiaaliset taidot. Tarvitsemme tunneälyä joka päivä, jotta yksinkertaisesti tulemme toimeen ympärillämme olevien ihmisten kanssa. Perheenjäsenten, ystävien, työtovereiden tai naapurin kanssa. Ilman tunneälyä emme pystyisi esimerkiksi erottamaan, onko työtoverimme iloinen, ivallinen vai neutraali kiittäessään meitä tekemästämme työstä. Emme siis aistisi tunteita rivien välistä. Tunneälystä muodostuu ikäänkuin psyykkinen pörssi.

 

Tiimityöskentelyä ajatellen on tunneäly edelleen hyvin keskeisessä asemassa. Yksi tunneälyn ominaisuuksista on myös erilaisuuden sietäminen. Tällä hetkellä tiimissämme on 19 toisistaan poikkeavaa, erilaista yksilöä. Jokaisella on omat taustansa sekä tapansa toimia, joita muiden on opittava kunnioittamaan. Emme saisi olla ennakkoluuloisia toisiamme kohtaan. Goleman toteaa, että jos työryhmä, ”johon kuuluu eri tavoin lahjakkaita ja asioita eri näkökulmista katselevia ihmisiä, pystyy työskentelemään sopusointuisesti, se on tuotteliaampi, luovempi ja tehokkaampi kuin nämä samat työntekijät omissa oloissaan.” Eli jos tiimi ja sen jäsenet kykenevät sietämään ja arvostamaan toistensa erilaisuutta, voimme päästä parempiin tuloksiin kuin jos kaikki työskentelisimme yksin. Tiimityöskentelyssä korostuvat siis kyky toimia osana verkostoa ja sellaisten rakenteiden luominen, jossa jokainen yksilö voi ongelmitta ja vapaasti käyttää omia kykyjään sekä lahjojaan. Tämä kaikki vaatii tiimiltä ja sen jäseniltä tunneälyä.

 

Myös johtaminen vaatii tunneälyä, erityisesti palautteen anto ja motivointi. Tärkeätä on, että ihmiset saavat tietoa, joka ohjaa heitä oikeaan suuntaan. Kritiikki onkin siis yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä, sillä työntekijöiden tehokkuus, tyytyväisyys ja tuottavuus määräytyvät sen mukaan, miten heille kerrotaan ilmenneistä tapahtumista. Tapa, jolla kritiikkiä annetaan ja otetaan vastaan, vaikuttaa merkittävästi siihen kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat työhönsä, työtovereihinsa sekä esimiehiinsä. Jos kritiikki kohdistuu henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, asettuu palautteen saaja usein automaattisesti puolustuskannalle sekä saattaa alkaa vältellä vastuuta ja alkaa jopa murjottaa. Kuten arvata saattaa, tällä tavoin palautetta antamalla ei motivoida ketään. Kuinka sitten annetaan taitavaa kritiikkiä? Harry Levinson, yrityskonsultiksi ryhtynyt psykoanalyytikko tiivistää taitavan kritiikin pääkohdat seuraaviin ohjeisiin:

 

– Ole täsmällinen. Ihmiset eivät halua kuulla, että he vain tekevät ”jotain väärin”, vaan he haluavat kuulla tarkan selityksen. On siis tärkeä keskittyä yksityiskohtiin, mitä kohde tekee hyvin, mitä hän tekee huonosti ja miten sitä voisi muuttaa.

– Tarjoa ratkaisua. Kritiikin on, ollakseen hyödyllistä, kerrottava, miten ongelman voisi ratkaista. Muuten kriitikin saaja turhautuu, masentuu tai menettää motivaationsa.

– Ole paikalla. Kuten kiitoksetkin, on kritiikkikin tehokkainta kasvotusten ja kahden kesken.

– Kuuntele. Tämä neuvo tarkoittaa empatiaa, havaintoja siitä, miten kritiikki ja sen esitystapa vaikuttavat kohteeseen.

 

Kaverijohtamisessa palautteen annon taidot vain korostuvat entisestään. Olemme kaikki keskenämme tasavertaisia ja ainakin näin ensimmäisen puolen vuoden aikana palautteen antaminen on tuntunut minusta hirveän vaikealta. Kuka minä olen sanomaan, kun en itsekään ole täydellinen? Tämä on ”vaivannut” minua oikeastaan koko elämäni. En mielelläni anna kritiikkiä, koska koen, ettei minulla ole siihen varaa. Tiedän myös, että olen itse hyvin huono ottamaan kritiikkiä vastaan. Jos olen jonkun mielestä tehnyt huonoa työtä, otan sen helposti liian henkilökohtaisesti ja ajattelen, että nyt minä olen huono ihminen, vaikkei se oikeasti niin menekään. Uskon, että mitä paremmin alamme tuntea toisemme ja mitä pidempään olemme yhdessä, sitä helpommaksi suorakin palautteen anto sekä sen vastaan ottaminen muotoutuu. Siihen tarvitaan vain aikaa.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!