Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Puhevalta – Kuinka kuulijat vakuutetaan

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Teija Välinoro
Kirjapisteet: 3
Kirja: Puhevalta – Kuinka kuulijat vakuutetaan
Kirjan kirjoittaja: Juhana Torkki
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Tartuin kirjaan Vaikuttava Valmentaja – valmentajien suosituksesta. Valmentajan täytyy osata puhua. Johtajan täytyy osata puhua. Itselle tämä on ihan uutta kenttää – olen ollut enemmän keskittynyt kirjoittamiseen. Joudun siis… korjaan, pääsen siis tekemään ihan uuden aluevaltauksen.

Suomessa ei loppujen lopuksi luulisi olevan vaikeaa erottautua hyvillä puhetaidoilla. Nordic Business Forum sen kertoi, omaa karua kieltään. Surkein esitys oli suomalaita naiselta. Jenkkipuhujat liitelevät ihan omissa sfääreissään, vaikkakin tilaisuuden ehdoton yllättäjä oli Hans Rosling, jonka esitys oli täyttä timanttia. Joten estradilla on selkeästi vapaa paikka avoinna hyvälle suomalaiselle naispuhujalle! Vaikka en nyt tietenkään väitä että Suomessa ei olisi hyviä naispuhujia, varmasti heitä on… jossain, piilossa?

Joka tapauksessa Rosling osasi ottaa kuulijansa. Ensinnäkin esityksessä oli huumoria, pientä, yksinkertaista, mutta vakuuttavaa, kuten ylipitkä karttakeppi tai pienet tarinat. Siinä oli muitakin havainnollistamisen keinoja kuin todella visuaalisesti havainnollistavat diat, kuten WC-paperirullat. Se oli selkeää, ymmärrettävää puhetta aiheesta, josta saisi varmasti hyvin ammattislangia viljelevän ja sekavan esityksen aikaan. Rossling teki myös pienillä asioilla itsestään todella sympaattisen ”vanhan professorin”, hänestä oli pakko pitää jolloin puhettakin ottaa vastaan helpommin. Hän änkytti välillä, hän näppäili tietokonettaan saadakseen diat esille (ei puhettakaan näkymättömästä kaukosäätimestä). Aloituksessa Rosling esitteli itsensä, aiheensa ja teesinsä ”Olen tullut kertomaan maailmaan muuttumisesta, koska olen huomannut ettei ihmisillä ole ajantasaista tietoa”. Alussa on myös teki Angry Birds – vertauksen teitäen että se on tälle yleisölle rakas aihe, edustaahan Rovio onnistunutta esimerkikllistä start upia, kasvua. Ja lopetuksessa hän loistavalla esimerkillä havainnollisti sen maailman muuttumisen, josta koko esitys kertoi. Hän kertoi siitä, kuinka presidentti Bush joutui taipumaan ja lainaamaan rahaa kommunisteilta ja diktaattoreilta, koska siellä se raha nykyään makaa. Esitys päättyi lauseeseen ”If Bush did it, you can do it!” Ja yleisö nousi nauraen taputtamaan.

Puheen raamit

Puheella on kaksi polttopistettä: Kenelle puhun, kuka on kuulija? Mistä tarkoituksesta puhun, mikä on päämäärä? näiden kahden seikan ympärille rakentuu koko puhe. Ne muodostavat raamit.

Yleisön huomioiminen vaikuttaa käytettyihin sanoihin, esimerkkeihin, merkityksiin, ja se on myös yleisön tunnetilojen huomioimista, tilannetajua. Rosling oli rakentanut puheensa juuri tälle yleisölle: selkeää yleiskieltä (yleisö tuskin sisälsi montakaan yliopiston professoria), havainnollistavia esimerkkejä, huumoria jotta porukka jaksaa kuunnella (ei ole varmaankaan helppoa laatia esitystä jonka tietää esitettävän yleisölle joka on joutunut istumaan ja kuuntelemaan jo monta tuntia) ja hän mainitsi Angry Birdsit useaan kertaan.

Päämäärä määrittelee puheen. Miksi puhun? Vasta kun tämä on selvillä, voidaan miettiä muita vaikuttamisen keinoja, puheen retoriikkaa – mitä ja miten sanotaan. Puhujalla on siis määriteltävänä kolme seikkaa:

  • Millaisia vaikutuksia pyrin saamaan puheella aikaan, ensisijainen tavoite?
  • Miksi olen lupautunut puhumaan, keitä puheeni hyödyttää, toissijainen tavoite?
  • Millaisia asioita minun tulee kuulijoille puhua, mikä on pääväite/-viesti?

Kun näihin kysymyksiin on hahmottunut vastaukset, ruvetaan viilaamaan vaikuttamisen keinoja. Se mikä milloinkin toimii, liittyy juurikin yleisöön ja tilanteeseen. Mikä on tässä tilanteessa sopivaa, tilanteen mukaista?

Puheen luomisen ihanuutta

Puhujan tärkein taito on tiivistäminen, joka on kuin lihaliemen valmistaminen: lihaliemeen laitetaan juureksia, luita, mausteita ja mitä milloinkin sekä vettä. Kun keitosta keitetään tarpeeksi pitkään, siitä tiivistyy makujen sinfonia. Ylimääräinen pitää ensin haihduttaa pois. Sama pätee puheeseen – hyvän ytimekkään, tehokkaan sinfonian laatiminen vaatii aikansa, sekä hyvät laadukkaat raaka-aineet, joista poimitaan parhaat palat.

Puhetta pitää ensin kuunnella, ennen kuin se voi vaikuttaa. Puheen pitää siis olla kuunneltava, kanava pitää avata. Rosling avasi kanavan sympaattisella esiintymisellään, huumorilla, karttakepillä. Viihtymistä lisäsivät havainnollistavat diat, tarinat, selkeästi välittyvä intohimo. Kyllä minä ainakin teen yksinkertaisen yhteenvedon siitä, välittyykö esiintyjästä intohimo. Jos hän on innostunut, intohimoinen, käyttänyt selvästi aikaa valmistelun, täytyyhän hommassa silloin jotain pointtia olla. Välinpitämätön esiintyjä kuolettaa aiheensa, eihän edes itse ole siitä näyttävästi kiinnostunut! Tämä on hyvä muistaa omassa esiintymisessä. Intohimo näkyy, se kertoo omaa kieltään.

Kuunneltavuus rakentuu siitä, mitä, millä tavalla ja missä järjestyksessä sanon? Rosling teki kuivasta ja todella abstraktista aiheesta kiinnostavan, hauskan, havainnollistavan. Kanava pitää osata pitää auki. Ihminen analysoi nopeasti, mihin kannattaa uhrata energiaa, mihin ei. Aivoillamme on evoluution muokkaama tavoite säästää energiaa, eli päästä mahdollisimman helpolla tai sitten kulutetun energian pitää vastata saatua hyötyä. Pitääkseen kanavan auki, puhujan tulee joko puhua niin että kuunteleminen vaatii vähän energiaa tai niin että puhe tarjoaa mahdollisimman suuren hyödyn kuulijalle. Puhu siis selkeästi, niin kielellisesti kuin rakenteellisesti. Esa Saarinen on mielestäni ristiriitainen puhuja, pari kertaa olen häntä kuullut. Hän on kehuttu ja varmasti ammattitaitoinen, mutta puheiden alussa kaikki vaikuttaa niin sekavalta, että itse joudun tekemään töitä pitääkseni mielenkiinnon yllä. Toki Saarisen taituruus tulee lopulta esille: yhtäkkiä kaikki loksahtaa paikoilleen, punainen lanka löytyy. Tipun höyhenissä olevalle puhujalle moinen on kuitenkin riski – kuulijat ovat jo nollanneet aivonsa ennen kuin päästään kliimaksiin, jolloin mitään kliimaksia ei synny, kun kukaan ei ole tajunnut, mitä edellä on sanottu. Ehkä Jari Sarasvuolle kävi Nordic Business Forumissa näin, vaikka hän ei mikään tipunen puhujana enää olekaan, päinvastoin, höyhenet ovat jo hyvän aika koreilleet kukon komeissa väreissä. Silti jotain tapahtui. Torkki esittää kirjassa että Sarasvuo ei liikaa valmistele puheitaan. Aina kokenutkaan ei onnistu, minulla on siis toivoa.

Konkretia helpottaa myös kuuntelua, omaa elämää liippaavat esimerkit. Minua ärsyttää suunnattomasti miesten taipumus kertoa armeijaesimerkeillä asioista. Okei, ne ovat heille konkreettisia ja kertovat varmasti hyvin joistain asioista. Mutta rakkaat miehet, katsokaa ensin, kuinka monta prosenttia yleisöstä on naisia! Toki jotkut naisetkin käyvät armeijan, reilu 400 – 700 vuosittain. Silti, please, kertomukset aamuherätyksistä tai metsävaelluksista tulipalopakkasessa herättelevät kyllä mielikuvistusta mutta eivät tarjoa minulle mitään konkretiaa.

Tosin epäselvyyttä voi käyttää vaikutuskeinona, kirjassa esimerkkinä juurikin Sarasvuo. Epäselvyys ärsyttää, pakottaa kuuntelemaan. Silloin puhujan pitää kuitenkin olla tarpeeksi karismaattinen, jotta kuuntelija vakuuttuu siitä, että nyt kannattaa kuunnella vaikka ärsyttää. Ehkä Esa Saarinen käyttää tätkin keinoa – hän voi luottaa omaan brändiinsä ja maineeseensa puhujana, hän luottaa että yleisö luottaa häneen: kyllä se pointti sieltä kohta tulee, ihan varmasti…

Luo odotuksia, puhu siitä mikä kuulijoita kiinnostaa. Tarinat ovat ihan parhaita odotuksen luojia. Kun tarina alkaa, jännittyneenä jään odottaman loppua, siinä on varmaan jokin hieno, mahtava oivallus ja opetus? Ja auta armias, jos tarina ei lunastakaan odotuksia, vajoan penkillä puoli metriä alemmas. Tarinointia pitää ehdottomasti harjoitella. Etsiä tarinoita, opetella kertomaan niitä. Puhetta suunnitellessa täytyy pohtia, mitä aihe merkitsee kuulijoille, mitä kiinnekohtia siinä on heidän arkeensa? Rosling sitoi esityksensä maailman muuttumisesta muun muassa kasvuun havainnollistamalla sitä ostovoimaa ja potentiaalia, mikä ”kolmansissa maissa” on. Yhden ihmisen käyttämä rahamäärä ei ole iso, mutta entä kun näitä ihmisiä on miljoonia? Siinä kalpenee suomalaisten ostovoima kuin kummitus talvella. Mikäpä voisikaan kiinnostaa liikemiesvoittoista yleisöä enempää?

Ota kantaa ja provosoi. Esitä väite. Kunhan koko puhe ei ole jatkuvaa väitteiden virtaa, silloin keihäänkärki tylsistyy.

Kanavan auki pitäminen kuulijan ja puhujan välillä vaatii kuulijoiden suosion voittamista: puhuja on saanut heidän huomionsa, hän on herättänyt kuulijoiden mielenkiinnon ja luonut myönteisen asenteen itseensä. Rosling onnistui kaikissa kolmessa. Hän eläytyi puheeseen ja huiski karttakeppiään, hän kiinnitti huomion. Mielenkiinto pysyi yllä väitteillä ja uudella tiedolla, kovinkaan moni yleisöstä tuskin oli tiennyt että syntyvyys maailmassa on asettunut lakipisteeseensä, silti maailman väkiluku kasvaa. Mitä ihmettä? Myönteinen asia itseen syntyi juuri sympaattisuudesta ja intohimon näyttämisestä. Puhujan on oltava inhimillinen, näytettävä sopivasti tunteita, oltava nöyrä, kehuttava yleisöä sopivissa määrin ja ennen kaikkea käytettävä huumoria. Rosling kysyi esityksensä alkupuolella, kuinka hyvin olemme tietoisia syntyvyyden tilasta tällä hetkellä. Suurin osa yleisöstä osoitti tietämättömyytensä. Rosling totesi ”olipa hyvä että tulin”. Tämän olisi voinut ottaa ylpeilynä, mutta se oli puettu vitsin muotoon. Kellekään tuskin tuli olo että olenpa tyhmä, tai että Rosling olisi jumalasta seuraava. Lähinnä hän hyväntahtoisesti osoitti, että hänen esityksestään tulee todellakin olemaan hyötyä kuulijoille.

Torkki varoittaa kuitenkin huumorin vaaroista, se ”buuttaa” aivot hetkellisesti. Huumorin kautta voidaan käsitellä kuitenkin vakaviakin aiheita. Vaikka animaatiosarja South Park edustaa ääripään huumoria ja se on karekasti tehty, silti jokaisessa jaksossa on jokin sanoma. Puhuja ei ehkä voi ihan näin rankalla huumorilla kertoa asiaansa, tai ainakin tilanteen pitää kestää se, mutta mielessä kannattaa pitää huumorin voima monessa suhteessa. Se pitää kanavaa auki. Hyvä puhe pitää sisällään viihdettä, asiaa ja vakavaa tunnetta, kuten South Park.

Kun avaus on hoidettu kunnialla eli saatu kanava auki, alkaa varsinainen puhe. Alussa kannattaa välttää virhettä (asiaton tölväisy, asiavirhe, itsensä vähättely) ja antaa kuulijoille lupaus.

Puhevalta

Vaikuttaminen on ethosta, pathosta ja logosta eli puhujan persoonaa, asiaa ja tunnetta.

Puhujan on oltava uskottava, hänen on otettava valta käsiinsä puhumistilanteessa. Pelko on auktoriteetin negatiivinen muoto. Positiivinen muoto on viisauteen, kokemukseen, koettuihin hyötyihin liittyvää kunnioitusta. Valta saadaan luomalla näky, jota kohti ihmiset johdatellaan. Epätietoisuus, uuden tiedon esille tuominen saa ihmiset luovuttamaan vallan johtajalle – johda sinä, kun kerran tiedät mistä on kyse.

Koska vaikuttamisen tarkoitus on muuttaa asenteita, tarvitaan järkeä, asiaa, perusteluita eli logosta. Esitä ja perustele väite, on peruskaava. Myös tarinoilla ja esimerkeillä voi perustela, ei vain tieteellisillä faktoilla. Aristoleen ohje on: vetoa menneisyyden asiassa puhtaaseen logiikkaan, tulevaisuuteen viitatessasi käytä esimerkkejä. Menneisyydestä on saatavilla faktaa, tulevaisuus perustuu arvioille siitä, mitä joskus on tapahtunut jonkin asian seurauksena. Pohtiessasi argumentteja, palaa taas puheen polttopisteisiin: mitkä argumentit vetoavat juuri tähän yleisöön?

Puheessa oleellista ei ole se, mitä sanotaan, vaan mikä vaikutus saadaan aikaan kuulijoissa. Kaikkea ei aina tarvitse sanoa, vaan voi jättää asioita kuulijan itsensä havaittavaksi.

Todellinen oppiminen alkaa, kun opettaja on poistunut.” Sanoi Aristoteles. Jo Antiikin aikana ymmärrettiin oppimisen ydin. Hämmentävää. Oivalluksella on suuri voima, eikä sitä kannata ottaa ihmisiltä pois antamalla liikaa valmiita vastauksia. Varsinkin valmentamisessa tämä on äärimmäisen tärkeää. Anna oivallukselle mahdollisuus.

Samalla kannattaa muistaa puheen päämäärä, joka vaikuttaa siihen, mitä sanoja asioista käytetään, mitä mielikuvia eri sanat luovat? Tutkaile synonyymeja! Sanoihin liittyvät metaforat ja vertaukset. Metafora: Suomen leijonat taistelivat urheasti.” Vertaus: ”Suomalaiset taistelivat urheasti kuin leijonat.”

Vaikuttavuus on myös tunteita, pathosta. Anna kuulijoille tunne-elämyksiä, kuohuta, kohota, itketä, naurata. Tässä tärkeää on taas muistaa puheen päämäärä ja kohdeyleisö, jotka määrittelevät tavoitellut tunteet ja vahvuudet. Kaikki tilanteet eivät kaipaa surua tai vihaa, joka paikkaan ei sovi naurunremakka.

Lopetuksessa kerrataan vielä puheen pääpointit, tiiviisti, hyvällä rakenteella. Samalla luodaan loppuhuipennus, jätetään tunne. Se tehdään joko liittämällä asia johonkin suurempaan kokonaisuuteen tai vaihtamalla hiukan tyyliä, käyttämällä esimerkiksi toistoa. Martin Luther King lopetti puheensa lauseisiin, joista jokainen alkoi ”Minulla on unelma…”. Rosling kertoi havainnollistavan esimerkin siitä, kuinka maailma todellakin on muuttumassa: presidentti Bush samassa kuvassa kommunistien ja diktaattorien kanssa.

Puhe minussa

Kuten alussa ilmaisin, puheet ovat itselle vierasta kenttää, en ole juurikaan puheita joutunut pitämään. Ajatuksenjuoksuni ei ole edes kirkkainta puhuessani, se vaatii kirjoittamista. Olikin lohduttavaa löytää kirjasta Ciceron sanat: Kynä on paras puhetaidon opettaja. Puhe pitää valmistella, se pitää kirjoittaa. Vasta sitten sen voi puhua. Valmentajuuteen vaikuttaminen puheella liittyy todella oleellisesti. Valmentamistilanteessa on kyse hyvin laaditusta, vaikuttavasta puheesta. Valmentaminen on tekniikoita, harjoitteita, kuuntelua, kysymyksiä, mutta se on myös puhetta. Valmentamisen tavoite on yleensä aina muutos, muutos syntyy vaikuttumisesta, vaikuttuminen syntyy puheesta. Tämän takia itse pidän kahden eri valmennustyylin sekoittamisesta, eli puhuvan tyylin ja itse koettavan tyylin. Pelkkä puhe harvoin saa ihmeitä aikaan, mutta tehtävillä ja itse kokemalla siirrämme puheen osaksi elämäämme, teemme sen konkreettiseksi, saamme oivalluksia. Pelkkä oma kokemus taas saattaa jättää ison kuvan vajaaksi, minulla on vain kokemukseni, mihin se perustuu? Tämä on ainakin oma kokemukseni Vaikuttava valmentaja – valmennuksista: moni oma kokemus saa siellä selkeämmät kasvot, asiayhteydet alkavat hahmottua.

Valmentaminen ja puhuminen ovat vallankäyttöä, joten hyvällä puhujalla ja hyvällä valmentajalla on oltava vahva etiikka, moraali ja terve arvomaailma. Karismaattinen puhuja, jonka kohderyhmää ovat sairaat tai muuten heikommat arviointikyvyn omaavat, voi saada paljon tuhoa aikaan. Eikä se tarkoita ääriesimerkkejä, kuten joukkoitsemurhia tai riistäviä uskonyhteisöjä, vaan pelkästään jo sitä, että valmentajana saattaa puskea ihmisiä väärään suuntaan. Yritämme niin kovasti vakuuttaa muut omasta oikeasta näkemyksestämme, ettemme huomioi toisen eri tilannetta. Valmentaminen on vaikuttamista mutta ei yhden ainoan oikean vastauksen tarjoamista. Valmentajan etiikkaa on erottaa oma mielipide ja oma elämä toisen elämästä. Puhe on vaarallinen väline, väärin käytettynä. Varsinkin akatemialla, kun suurin osa porukasta on nuoria ja ihan uudessa tilanteessa, se, joka tulee tarjoamaan oikeat vastaukset, saa vallan miekan helposti kuin Arthur Excaliburinsa. Joukkoajattelu, joukkosokeus valtaa mielet, tarraudumme toisen viisauteen kuin oljenkorteen. Valta on vaarallista.

Kuten valmentamiseen, minun pitää puheeseen löytää oma tapani, tapa joka on minua. Mitä vertaustapoja käytän, mitkä ovat minun tarinani, mitkä ovat minun vaikuttamisen tapani. Kun puhuja hyväksyy itsensä, on aito, myös kuulijan on helpompi ottaa hänet vastaan. Rosling vaikutti viihtyvän omassa tyylissään, kun taas samassa tilaisuudessa ollut naispuhuja tuntui olevan hukassa, hän esitti jotain. Kuinka nopeasti kuulijat tämän huomaavatkaan! Ja intohimo, anna se näkyä.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!