Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pysy Leaderina

Kirjoitettu 27.11.14
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Pysy Parhaana
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.7. Johtamisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Team-Leader kausi

Vuoden kestänyt taival on tullut päätökseen ja uuden joryn saattelemana meikäläinen lähtee laiduntamaan kohti uusia laitumia. Olo on jotenkin aika haikea mutta samalla erittäin helpottunut. Mitä minä sitten vuoden aikana opin ja mitä sain aikaan?

Minun tavoitteenani oli saada aikaan luottamuksen ilmapiiri Dynaamialle ja saada meidän tiimi pyörimään sillä tavalla että kaikilla on hyvä olla. Kokemus on ollut palkitseva, innostava ja opettavainen mutta myös samalla erittäin turhauttava, ahdistava ja suorastaan pelottava. Johtaminen on kiehtonut minua siitä päivästä lähtien kun Onkapannun ovista sisälle astelin. Olen aina mieltänyt johtamisen sellaisena vaikuttamisen elementtinä, jonka jokainen johtaja voi omalla persoonallaan ja tavallaan luoda. Esimerkiksi oman persoonaani ja arvoihin kuuluu ihmisläheisyys, nöyryys ja luottamus. Itse olen ollut aina sitä mieltä että johtajan tulee miettiä ihmisiä ennen kuin aloitetaan hommat. Täten otinkin ensimmäisen vuoden omaksi tavoitteeksi ja visioksi että luon luottamussuhteen kaikkien tiiminjäsenten kanssa ja olemme Dynaamian kanssa ohittaneet valetiiminvaiheen 31.12.2014 mennessä. Hauska tavoite siinä mielessä että itsellänihän ei ollut pienintä aavistustakaan siitä miten tiimin kehityskaari kulkee niinkuin teoriassa. Ilkka Hartikaisen sanoin ”Ajattelitkohan nyt ihan loppuun asti?”. En helvetissä ajatellut. Päivääkään en kuitenkaan ole katunut. Tavoitteessani olen kuitenkin tähän asti pysynyt ja olen onnistunut luomaan luottamussuhteen koko tiimin kesken ja tiedän että kaikkien toiminta on tiimissä helpompaa kun pystyy jokaiseen ihmiseen luottamaan. Näin ainutlaatuisessa ympäristössä ja yhteisössä johtamisesta nimenomaan tulee oikea haaste. Ketään et voi käskeä, ketään et voi pakottaa, ketään et väkisin saa toimimaan yhteisen hyvän puolesta. Mutta se mitä pystyy tekemään on se mihin tulisi aina keskittyä vaikka se välillä onkin niin saakelin vaikeaa! Itse olen pitkälti keskittynyt alusta alkaen yksinkertaisesti siihen että kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja että kaikki osallistuvat yhteisiin tekemisiin ja yhteisiin tapahtumiin mahdollisimman suurella prosentilla. Aina löytyy tottakai jarruja ja hankalia tilanteita eikä aina voi ajatella että on epäonnistunut jos esimerkiksi vaan 12/13 osallistuu rakettipäiviin yms. Silloin pitää iloita niistä ihmisistä ketkä ovat paikalla ja antaa heille kuitenkin sadan prosentin huomio. Olen kuitenkin huomannut olevani tiimissä sellainen yhteisen energian luoja. Olen huomannut että teen ihmiset hyvälle tuulelle ja saan ihmisistä jollain tasolla heidän parhaat piirteet esiin ehkä omalla esimerkilläni tai muuten iloisella asenteellani. Välillä tietenkin itsekkin syyllistyn epätoivoon ja muiden tsemppaaminen on erittäin vaikeaa mutta pääasiallisesti olen huomannut että siitä ei koskaan olen mitään apua kellekkään. Kirjasta ”Pysy Parhaana” Minulle päällimmäisenä ajatuksena kurinalaisuus ja ajattelin koota omia ajatuksiani kurinalaisuudesta tähän kirjoitelmaan.

Kurinalaisuus

Mitä on kuri? Kuri kuulostaa aina jotenkin niin negatiiviseltä asialta kun miettii että lapsena on pidetty kuria ja opettajat pitivät kuria. Sitten on olemassa itsekuri. Itsekurikin kuulostaa siltä että piädt itsesi jossain tietyssä talutushihnassa estäen itseäsi tekemestä joitan asioita ja pakottamalla itsesi tekemään toisia. Ymmärrän toki mitä kurinalaisuus tarkoittaa, mutta ehkä se tuntuu vaikealta sisäistää täydellisesti varsinkin kun se tuntuu itselleni olemaan välillä siin helvetin hankalaa. Itse käsitän kurinalaisuuden seuraavasti: Ihminen joka pystyy toteuttamaan itselleen sopimia asioita poikkeuksetta ja pystyy vakuuttamaan muutkin tekemään samoin. Ihmisellä on jokin visio ja missio, jotka silmää räpäyttämättä voi vannoa omakseen. Kurinalaisuuden noudattaminen on taas toinen asia. Tänä aamunakin tuntui olevan hankaluuksia oman kurinalaisuuden kanssa. Herätyskello soi klo. 7:00 painoin torkkua, kymmenen minuutin päästä kello soi uudestaan. Viiden minuutin uikutuksen jälkeen onnistuin keräämään itseni ja ryömin vaivalloisesti suihkuun. Istuin lootusasennossa suihkun lattialla 15 minuuttia ja kelailin että miksi tänään pitää ylipäätänsä lähteä yhtään mihinkään. Vaikeuksista huolimatta olin kello 8:00 skarppina akatemialla vaikka itseasiassa tänä aamuna ei ollut mitää mikä minut olisi pakottanut nousemaan. Tajusin siitä huolimatta että käyttäydyin kuin pikkulapsi, joku voima oli saanut minut skarppaamaan ja pääsemään ajoissa paikalle. Olisinko voinut nousta heti ensimmäiseen herätykseen, KYLLÄ. Olisinko voinut ottaa 2min suihkun, KYLLÄ. Olisinko voinut syödä ravitsevan aamupalan ja lukea aamulla vaikka lehteä, KYLLÄ, mutta sitä minä en tehnyt vaan valitsin erilaisen tien ja silti olin siellä missä minun kuuluikin olla, juuri siihen aikaan kun kuuluikin olla. Treeneissä taannoin kelailin että omassa kurinalaisuudessa on ehdottomasti hiottavaa ja tällä tarkoitan että omat ”aamutoimet” toistuvat monessa muussakin joka päiväisessä asiassa. Ei välttämättä aina tehokkaimmalla tavalla, mutta en kuitenkaan jäänyt sentään punkan pohjalle tänäkään aamuna makaamaan. Ymmärsin tänä aamuna että oma visioni ja missioni on tiimiakatemia ja oma tiimini ja se kuinka voin olla hyödyksi tälle paikalle ja omalle yritykselleni. Tämä oppi on kovin oppi jonka tähän asti koko akatemian aikana olen oppinut. Sen tarkemmin en tuota ajatusta osaa vielä avata. Katsotaan ensi esseessä sitä sitten.

Haluan loppuun vielä kiittää Dynaamian porukkaa ainutlaatuisesta mahdollisuudesta ja tähän julkisena lupauksena lupaan, että omassa kurinalaisuudessa tulee tapahtumaan muutos. Ja muutos nimenomaan ylöspäin!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!