Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Pysy parhaana Jim Collinsin tapaan

Kirjoitettu 15.11.14
Esseen kirjoittaja: Samuel Saukkonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Pysy parhaana - kestäväksi kehitetty
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 4.7. Johtamisen klassikot, 4.8. Johtamisen käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pysy parhaana
Olen ollut töissä, joissa työpaikan kulttuuri on ollut hyvää. Myös paikoissa, jossa se on ollut aivan kuraa. Kun töitä vältellään ja sankariksi nousevat ne, jotka välttelevät parhaiten nakkihommia, on jotain mennyt pahasti pieleen. Erään arvion mukaan motivoituneet ihmiset työskentelevät 70%:n teholla ja epämotivoituneet 40%:n. Huonossa työympäristössä huonon tehokkuuden lisäksi työnteko on raskasta. Energiaa kuluu turhiin kitkoihin. Tulevaisuudessa yksi suurimpia haaveita on luoda oma yritys, jonka työympäristö on energinen. Mallia menestyjä. Hyvä työympäristö tai kulttuuri ei kuitenkaan synny itsestään. Se vaatii johtajuutta. Siksi Jim Collinsin opit ovat kiinnostaneet. Menestyksekkään työpaikan luominen, siellä pysyminen ja hyväksi johtajaksi kehittyminen.

Vuosi sitten luin Jim Collinsin Hyvästä paras kirjan. Siitä opitut yksinkertaiset teoriat niin arkielämässäkin, kuin bisneselämässä sytyttivät. Yksinkertainen siilikonseptikin voi antaa paljon, jos se ohjaa omassa tekemisessä oikeaan suuntaan. Ylipäätänsä Collinsin tuomat opit auttoivat osittain siihen, että saatiin Saunalautan tulosta nostettua yli tuplat ja asiakasmäärä kaksinkertaistettua. Itse Collinsia ei ole turhaan kehuttu hyväksi kirjailijaksi. Tänä vuonna piti lähteä Nordic Business Forumiin kuuntelemaan, kuinka hyvä mies on puhujana.

Nordic Business Forum
Tänä vuonna Nordic Business Forum pidettiin Helsingissä. Itse sain sen käsityksen, että se siirrettiin kansainvälisyyden ja esiintyjien helpomman kuljettamisen takia. Paikkana oli mikäs muukaan kuin Messukeskus. Verrattuna viime vuoden 3300, yleisömäärä oli kasvanut yli kahdella tuhannella! Eli 5300:n, joista noin 700 oli kansainvälisiä vierailijoita. Hans-Peter kavereineen oli tehnyt todellakin asioita oikein.

Itselläni oli monta eri syystä lähteä Nordic Business Forumiin. Yksi oli totta kai nämä kovat puhujat kuten Jim Collins tai Arnold Schwarzenegger. Puhujat eivät olleet kuitenkaan ainoat syyt. Halusin mennä tutkimaan silmät auki, kuinka tehdään vakuuttava tapahtuma. Vähän niin kuin bisneselämän festarit. Harvoin näissä pukujuhlissa on näin yhteisöllinen tunne. Etenkin sellaista tunnetta, että on mukana jossain suuremmassa. Kolmantena oli nähdä tapahtuma tapahtumantuottajan silmistä. Tarkistaa koko konsepti ja todeta, että kaikki pelaa. Viimeinen oli tietysti itse verkostoitumismahdollisuudet. Verkostoitumista oli helpotettu applikaatio Brellalla, joka oli sidoksissa Linked Iniin.

Tämä oli loistava veto. Ei näihin verkostoitumismahdollisuuksiin tarttuminen tapahdu Suomalaiselta luonnostaan. Välillä on hyvä pakottaa itseään, mutta Brellan käyttö laski kynnystä. Otin kahteen eri ihmiseen yhteyttä yhteisten kiinnostuksen perusteella. Yllätyin itsekin, kuinka hyvä oli tälläinen speed dating bisnestapaamisen muodossa. Suomalaiset eivät ole smalltalkin luvattua kansaa. Toisaalta, kun on sovittu valmiiksi, mistä puhutaan, niin sittenhän se juttelu luistaa.

Itse tapahtuman jälkeen toinen Brellan kautta tapaamistani henkilöistä halusikin tulla ihan Tiimiakatemialla käymään. Mikäs siinä. Tiimiakatemialle asiakkaan tuominen on aina positiivista. Saa palautetta energisistä ihmisistä, joilla tekemisen meininkiä. Lisäksi asiakas auttoi ja antoi palautetta Australian tulevasta valmennuksesta. Suuri kiitos hänelle. Omissa projekteissaan kun on aina itse niin syvällä, ettei osaa katsoa asiaa ulkopuolisen kakkuloista.

Siirrytäänpä Nordic Business Forumista ja sen ylistämisestä itse ensimmäiseen esiintyjään. Esiintyjään, jonka kirjan ja puheen perusteella tein tämänkin esseen. Jim Collinsiin ja hänen ajatusmalliinsa ympäristöstä, yrityksestä, johtamisesta ja tarkoituksesta.

Jim Collins
Heti alkuun tunnelma Helsingin Messukeskuksessa oli vaikuttava. Yli 5000 päinen yleisö istui ja odotti ensimmäistä esiintyjää samassa tilassa. Ylhäällä oli kolme suurta screeniä, joista tuli suurien puhujien sitaatteja menestykseen. America’s Got Talentistakin tuttu David Garibald aloitti shown tanssimalla ja maalaamalla musiikin tahtiin hahmokuvaa. Luulin alkuun, että se on Jim Collins. Kasvonpiirteet kuitenkin vaikuttivat paljon tuimemmilta, kuin Jim Collinsin perus lempeä ilme. Lopulta siitä paljastuikin edesmennyt Steve Jobs. Kuin suoraan Jobsin elämänkerran kirjasta. Maalauksessa ei mennyt kuin arviolta 10 minuuttia ja sillä hyppimisen määrällä taulu näytti todella aidolta. Huh huh. Taitava kaveri. Shown ja valtavien taputusten päätyttyä Jim Collins tuli lavalle. Jokaiselle vieraalle oli jaettu lappu, jossa luki Collinsin 12 kysymystä, joista hän puhuikin seminaarissa. Aiheet olivat itselleni tuttuja näistä kahdesta kirjasta. (Hyvästä paras & pysy parhaana.)

Yrityskultuuri
Täydellinen yrityskulttuuri. Helpommin sanottu kuin tehty. Monta tekijää. Aina puhutaan muutoksesta. ”Täytyy olla valmiita muutokseen.” Blablabla. Sitten yritetään liikaa muuttaa kerralla ja ihmiset turhautuvat. Tavoitteet unohtuvat. Sitten etsitään taas syyllisiä. Jim Collins heitti tähän hyvän. Muutoksissa täytyy muuttaa vain 20% kerralla. Eli jos täytyisi muuttaa viittä eri toimintatapaa, keskitytään vain yhteen. Sama asia kuin laihdutusrumbissa. Ihminen jaksaa sen 2 viikkoa toimia täysin ohjeiden mukaan. Syödä terveellisesti ja urheilla viisi kertaa viikossa. Muutos tapahtui kuitenkin liian nopeasti. Polttoaineet loppuivat tähän muutokseen ja homma palaa takaisin vanhaan. Eikä mitään muuttunut. Ei ihminen sisäistä uutta nopeasti. Niin, että se jää tavaksi. Siksi se 20%. Ratkaiseva kysymys onkin, mitkä ovat ne oikeat 20%. Jos Mittavalla on liian vähän asiakaskäyntejä, kirjapisteitä, tarjouksia, kauppoja ja projekteja. Ei kaikkea voi nostaa kerralla. Näistä järkevin on priorisoida se yksi asia, mihin focusoidaan. Esimerkiksi asiakaskäynteihin, jotka todennäköisesti johtavat tarjouksiin ja tarjoukset kauppoihin. Kaupat taas uusiin projekteihin. Projekteista taas uutta sisältöä esseisiin ja pum. Kirjapisteetkin nousevat.

Suuret asiat

Haluan tulevaisuudessa saada jotain suurta elämässä. Tällä hetkellä liikaa puhetta vain niistä. Tai sitten olen jo matkalla sinne. Ei suuret asiat tapahdu kertaheitolla. On hahmotettava iso visio ja tehtävä pienet asiat hyvin. Collinsin sanoin: Big things come if you do small things well. Kun niitä isoja asioita haetaan ja resurssit ovat rajalliset, kannattaa ottaa käyttöön cannonball -teoria. Eli first fire bullets then cannonball. Bulletit, eli luodit ovat tässä tapauksessa pieniriskisiä kokeiluja, joilla testataan suuntaa. Eli itseäni kun kiinnostaa maahantuonti, on hyvä pilotoida halvoilla mausteilla, joissa ei ole suurta riskiä. Jos se ottaa tuulta alleen, niin cannonball eli suurempi sijoitus kehiin. Jos se on taas aivan farssi, niin uutta luotia uuteen suuntaan. Näin kalibroidaan kokoajan sitä oikeaa suuntaa. Elämä on kuitenkin kuin pokeripeliä. Välillä tulee hyviä, välillä huonoja käsiä. Ei saa luovuttaa huonojen kohdalla. Joka kerta on vain mietittävä miten pelaat joka kerta paremmin.

Yritys
Oman yrityksen perustaminen on vain suuresti kiehtonut. Tästä aiheesta Jimkin puhui. Alkuun hän heitti kysymyksen: Miten voit olla paras? Yrityksen koolla ei ole väliä. Se voi olla vaikka pieni ravintola. Meidän tapauksessa vain pieni Saunalautta, joka voi asiakkaiden mielestä olla paras Saunalautta. Toisena kysymyksenä aiheesta Jim kysyi, jäävätkö ihmiset kaipaamaan tätä yritystä, jos se häviää? Jos ei, niin silloinhan yritys ei ole ollut tärkeä. Lopuksi Jim heitti vanhan bussiesimerkin: I don’t drive this bus before i got right people inside of it. Tämä ensin oikeat ihmiset, sitten vasta visio onkin herättänyt itsessäni todella ristiriitaisia tunteita. Tiedostan tätä, miten helvetin tärkeää on se, että oikeat ihmiset. Tästä olenkin kirjoittanut jo monessa esseessä. Mutta Tiimiakatemialla yksi tärkeistä opeista on oppia toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Monesti erilaisten ihmisten kanssa on vaikea päästä samalla aaltopituudelle. Se aiheuttaa kitkaa ja työtehoa. Oppiminen jäisi kuitenkin tosi kapeakatseiseksi, jos tekisi vain samojen ihmisten kanssa hommia. Oma tulkintani tässä on, että opettelee työskentelemään Tiimiakatemialla niin monen erilaisen ihmisen kanssa, jotta tulevaisuudessa olisi helpompaa. Sama tulee oppimiseen ylipäätään. Sanotaan, että ihmisen pitäisi keskittyä vain niihin asioihin, missä on hyvä, jos haluaa menestyä. Tiimiakatemia kuitenkin tarjoaa mahdollisuutta parantaa niitäkin taitoja, jotka ovat henkilökohtaisesti kiusallisia. Saada nämä taidot edes normitasolle. Kaikkea ei tarvitse saada, mutta suurinosa. Niin, että myynti, markkinointi, esiintyminen, englanninkielellä puhuminen ovat ookoo tasoa. Ettei mikään rajoita tulevaisuuden toimintaan. Siitä sitten keskittämään osaamistaan johonki tiettyyn suuntaan, jossa haluaa olla Suomen, ellei maailman paras. Loppuun vielä Collinsin sanoin: Great life can be true, if you got great people around you.

Johtaminen
Nordic Business Forum ei ole paras paikka, jos haluaa teoriatietoa. Sitä saa 500 euron lipun hinnalla runsaat kasat ihan mistä tahansa muualta. Jos haluaa intohomia ja uskoa omaan tekemiseen, niin sitten se 500€ on vain pieni sijoitus siihen verrattuna, mitä se tulevaisuudessa tulee maksamaan takaisin. Ainakin, jos nämä opit otetaan tosissaan. Johtaminen on paljon uskon asioita. Jos et usko itseesi tai yritykseen, muidenkin on vaikea. Collins täräyttäkin kysymyksen: Miten saat peilistä karismaattisen äijän tuijottamaan sinua takaisin? Helvetin hyvä kysymys. Aikoinaan kuuntelin Brian Tracyn äänikirjoja. Muistan kun hän neuvoi kuuntelijoita menemään peilin eteen toistamaan lauseet moneen kertaan: ”I like myself, I like myself, I like myself….” Olin silloin, että mitähän hittoa. Nyt ymmärrän. Kyllä mun täytyy mielikuvaharjoitella, treenata ja haastaa itseäni, että voin joka päivä nähdä peilistä entistä karismaattisemman hahmon. Ei tämä nopea prosessi ole, mutta eteenpäin mennään. Collins kysyikin yleisöltään, onko oma intohimosi tehdä itsestäsi karismaattinen. Vastaan rehellisesti, että on.

Collins puhui myös paljon hänen viisiportaisesta johtajuusteoriastaan. Mielenkiintoisinta oli neljännen tason ja viidennen tason johtajissa. neljännen tason johtajat saavat ihmiset seuraamaan heitä. viidennen tason johtajat saavat ihmiset seuraamaan yritystä. He uhrautuvat paljon. Moni heistä voi olla multimiljardööri, mutta ajaa tavallisessa perhefarmarilla käyttäen tavallisia vaatteita. Heitä ei kiinnosta saada kunniaa itselleen, vaan yritykselleen. He ovat kellonrakentajia, eivätkä ajankertojia. Suuri ero. Tärkeintä tässä on kuitenkin saada ihmiset seuraamaan causea. Eli tiedostamaan asioiden merkitystä. Miksi asioita tehdään.

Good life vs meaning life
Itse etsin kuumeisesti tätä miksiä. Syytä omalle tekemiselleni. Olen utelias. Tarvitsen syyn. Toimin täysillä, kun tiedän, että voin olla mukana jossain suuremmassa. Tai kun todellakin haastan itseäni. Kun asiat ovat paperilla ja ylhäällä. Siksi Collinsin kysymykset jäivät mieleen kummittelemaan: How you can be usefull? To the real people. how you change some peoples lifes?

Palautekeskustelussa minulta kysyttiin, mistä saan energiaa tekemisiin. Kun teen asioita, enkä tykkää selitellä. Sanoin, että toimin yksinkertaisetsi niin, että kun päätän jotain, niin sitten teen. Tunnen syyllisyyttä, jos jätän asioita tekemättä. En tykkää siitä tunteesta. Muutenkin Nordic Business Forumissa puhuttiin tavoitteiden asettelun tärkeydestä. Taas käytettiin Steve Jobs esimerkkiä, mutta laitetaan nyt tulemaan: ”Vaikka Steve oli potkittu omasta firmastaan pois. Hän tuli puhumaan energiasta, visiosta, hän ei koskaan menettänyt intohimoaan. Hän vain meni eteenpäin. Forward.” Haluan itsekin olla joskus Steven kaltainen. Siksi asioissa on jatkettava kohti päämäärää, eikä ympäristöä voi syyttää tai antaa vaikuttaa asioihin.

Ei Lähi-itä tai Intia ole helpoimpia reissukohteita. Ei ainakaan, jos se pitää tehdä bisnesmielessä. Varsinkaan kun tajuaa, etten tiedä siitä yhtään mitään, eikä mikään ole varmaa. Pommina tuli Iranin ilmastokin, joka on tammikuussa vain 0 – 10 asteen luokkaa. En antanut senkään vaikuttaa, että olen lähdössä reissuun yksin. Haluan, että tästä reissusta tulee se mielenmalli, joka ohjaa yritysmielessäkin eteenpäin. Kun päättää asian, niin sitten sen hoitaa. Lopuksi vielä kysymys itselleni ja muille: Kun paha onni iskee, annatko sen latistaa sinut vai mietitkö miten se tekee susta vahvemman?

samuel@mittava.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!