Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Raaka tarina

Kirjoitettu 21.10.13
Esseen kirjoittaja: Janina Lindroos
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olipa kerran 22-vuotias tiimiyrittäjä nimeltään Janina. Janina työskenteli oppivassa tiimiyrityksessä, Mittava Innovationsissa viidentoista tiimikaverin kanssa.

 

Mittava Innovations laittoi yhteiset tavoitteet kirjapisteille, jotta kaikki pysyisivät aikataulussa ja sen lisäksi lukisivat kirjoja säännölliseen tahtiin, eikä joulun aikoihin niin tuttua kirjojen luku kiirettä pääsisi syntymään. Janina teki hyvän lukusuunnitelman ja lähti kirjastoon. Hän etsi lukusuunnitelmansa mukaisia kirjoja, mutta törmäsi yhtäkkiä kirjaan nimeltä Nautitaan raakana. ”Tästä olenkin joskus kuullut. Ahaa, tämän on kirjoittanut Henkka Hyppönen. Se on niin ihana mies! Hauska ja komea. Lainaanpas tämän.” Janina lainasi yhteensä kuusi kirjaa ja lähti kotiin lukemaan.

 

Ensimmäisenä kirjana Janina avasi tämän kyseisen Hyppösen kirjan. Hän luki kirjaa koko päivän. Tuli ilta, yö ja Janina nukkui muutaman tunnin. Aamulla herättyään hän otti kirjan uudestaan käsiinsä ja luki sen loppuun. Sen jälkeen hän tunsi jotenkin muuttuneen. ”Tämä kirja tuli minulle juuri oikeaan aikaan”, hän ajatteli. ”Tiimiakatemialla puhumme paljon asioiden viemisestä käytäntöön. Kokeilenpa sitä heti.”

 

Kirjassa oli paljon ohjeita elämän raakana nauttimiseen, jonka Janina ymmärsi elämän laadun parantamisena sekä hetkessä elämistä. Tähän oli selkeitä ohjeita. Ensimmäisenä hän päätti kokeilla jotain meditaatioharjoitusta. Kirjassa oli länsimaalaiselle ihmisille helppo tekemiseen keskittyvä meditaatioharjoitus, jossa otettiin kolme A4-paperiarkkia ja alettiin kirjoittamaan kaiken maailman asioita ylös. Janina kirjoitti ja huomasi että joukossa oli paljon murheita: ”Minua stressaa muutto.” ”Minulla on hammaslääkäri ja minua pelottaa sen ihan kauheasti.” ”Minua pelottaa että en pysty tuomaan tiimilleni yhtään rahaa.” Murheiden seassa oli paljon myös täysin spontaaneja ajatuksia, kuten: ”Jalkaani kutittaa.” tai ”Nyt pitäisi tarkistaa sähköposti.”

 

Kun Janina sai kirjoiteltua koko kolme paperia täyteen, olo oli jotenkin tyhjä. Janinaa vähän hymyilytti. Hyppönen puhuu kirjassaan paljon mielen hiljentämisestä ja kaaoksesta irtautumisesta. ”Näinkö se onnistuu?” Janina ajatteli. Hän päätti kokeilla seuraavaa harjoitusta heti. Hyppösen ohje oli listata kerran viikossa kolme asiaa, joista on kiitollinen. Janina otti erillisen vihon, johon rustasi kolme kiitollisuuden aihetta. Hyppönen arvelee, että menee kuudesta kahdeksaan viikkoon että harjoituksen tulokset huomaa. Janina päätti, että toistaa tätä seuraavat viikot.

 

Janina lähti lenkille ja mietiskeli kirjaa. Hänelle tuli mieleen kirjan lauseet: ”Lakkaa olemasta niin sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat sinusta! Lakkaa erityisesti olemasta niin sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä itse ajattelet itsestäsi!” Hyppönen kehottaa kirjassaan keskittymään muihin ihmisiin. Niinpä ylittäessään Heikinsiltaa, Janina otti kännykän esille ja soitti vanhalle ystävälleen joka oli juuri lähdössä Kanarialle työskentelemään matkaoppaana. He juttelivat melkein tunnin puhelimessa, Janina antoi ystävälleen vinkkejä ja rauhoitteli tämän hermostuneisuutta. Hän keskittyi täysillä tähän omaan ystäväänsä, eikä puhelun aikana pyöritellyt omia murheitaan mielessään. Vaikka hyvästit puhelun lopussa olivat haikeat, Janinalla oli hyvä mieli. Ystävällä oli iso elämänmuutos tulossa. He olivat olleet ystäviä melkein 20 vuotta ja vaikka näkivät harvoin, Janinalle tuli hyvä fiilis siitä että ystävä edelleen tarvitsi juuri häntä ja hänen neuvojaan. Ja jopa kuunteli niitä! Janina ei keskittynyt itseensä, vaan hyvään ystäväänsä.

 

Päivän edetessä Janina muisteli taas kirjaa ja sanoja: ”Ole utelias. Kun kuulet uusia termejä, selvitä ne.” Janina oli muutenkin utelias persoona ja seikkaili välillä monia hetkiä Wikipedian sivuistoilla päätyen lukemaan mitä kummallisimmista aiheista. Janinalla oli poikaystävä, joka pelasi biljardia. Hän käytti paljon sanoja, mitä Janina ei ymmärtänyt. Niinpä aina kun Janina kuuli uuden sanan, hän kysyi heti mitä se tarkoittaa. Kiksi, safti, valli ja kierre tulivat hyvin pian tutuiksi. ”Opin jotain uutta ja samalla poikaystäväni oli mielissään kun sai kertoa harrastuksestaan enemmän. Tätä voisin tehdä vaikka vähän useammin!”

 

Lisäksi Janina teki toisen harjoituksen. Kun hän lähti Sokokselle ostamaan hiuslakkaa, hän käveli saman reitin kuin aina. Tällä kertaa kuitenkin hän keskittyi rakennusten ylimpiin kerroksiin, piti katseensa ylhäällä eikä katsellut niitä tuttuja seiniä. Rakas Jyväskylä näytti hieman erilaisemmalta. Tämä on Hyppösen mukaan elämän nauttimista raakana. Elämistä tässä hetkessä.

 

Illan tullen käydessään nukkumaan Janina mietiskeli vielä kirjaa. Kirjassa oli tarina Kyle Maynardista, joka ilman käsiä ja jalkoja osallistui painiotteluun. Hän asetti itselleen tavoitteen, sanoi sen ääneen ja teki sen. ”Miksi tavotteista kiinni pitäminen on minulle niin vaikeaa?” Janina mietiskeli. Hän päätti kokeilla pientä harjoitusta. ”Hyvää yötä”, hän sanoi poikaystävälleen. ”Huomenna kirjoitan esseen näistä kaikista kokeiluistani ja luen toisen kirjan loppuun.” Hän lisäsi vielä ja alkoi nukkumaan.

 

Hyppösen mukaan tärkeää on sanoa tavoitteet ääneen, jolloin niitä on vaikeampi pakoilla. Janina kertoi huomisen tavoitteet poikaystävälleen ja seuraavana päivänä hän laittoi viestin ja kysyi: ”Miten kirjoittaminen edistyy?” ”Loistavasti”, Janina vastasi ja jatkoi esseensä naputtelua. Kun essee oli tehty ja kirja luettu loppuun, Janinalla oli helpottunut ja hieman ylpeä olo. ”Sain tehtyä nämä molemmat jutut!” Ulkopuoliset kehut tuntuivat myös hyvältä.

 

Kirjan lopussa on raaka viikko – harjoitus, jossa on joka päivälle listattu erilaisia harjotteita. Janina päätti, että kun palaa kontaktivapaan viikon jälkeen akatemialle, hän tekee tämän harjoitteen. Tällä viikolla hän kokeili pieniä juttuja ja ne tuntuivat kivoilta.

 

Lisäksi kirjaa lukiessaan Janina ymmärsi tarinoiden voiman. ”Mielenkiinto pysyy paljon paremmin yllä, kun kirjassa on tarinoita ihmisistä”, Janina ajatteli. ”Kirjoitanpa esseen sillä tavoin.” Hän kirjoitti esseensä tarinan muodossa ja huomasi, että se on todella helppo ja oikeastaan mukava tapa kirjoittaa. Joskus kirjoitaminen nimittäin tuottaa ongelmia Janinalle.

 

Luettuaan Nautitaan raakana – kirjan, Janinan olisi tehnyt mieli lukee se samantien uudestaan. ”Ehkä keskityn kuitenkin tähän Jokuveli-kirjaan, se on sentään meidän taloussolun täpitystavotteissakin. Sanonpa tänään ääneen poikaystävälleni, että huomenna kirjoitan siitä esseen…” Janina ajatteli, tallensi esseensä ja lepuutti aivojaan avaamalla Facebookin.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!