Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Raakana, kiitos

Kirjoitettu 19.05.15
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Nautitaan raakana
Kirjan kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nautitaan Raakana

Henkka Hyppönen

Ensimmäinen ajatus mikä heräsi mieleen kirjaa lukiessani oli, että minulla on asiat hyvin. Minulla on ollut mahdollisuus muuttaa jo nuorena kotoa pois, jotta voin kouluttautua ja löytää itselleni mieluisen työn ja paikan tässä elämässä. Olen saanut harrastaa koko ikäni jotain urheilua. Olen asunut yksin jo kuusi vuotta ja oppinut ruokkimaan itseni, joskin äidin ruokapatoja on toisinaan ikävä. Asunnostani löytyy puolentusinaa laitetta, jotka olivat vielä viisikymmentä vuotta sitten vain rikkaiden ylellisyyksiä. Vaikka opiskeluaikoina henkilökohtainen talouteni meinaa olla koetuksella, on minulla myös varaa pitää autoa, jonka olen kesätyörahoilla saanut hankittua. Työkokemustakin ennen nykyisessä opinahjossa aloittamista on kertynyt neljältä eri alalta. Tällä hetkellä minulla on kenties elämäni mahdollisuus löytää itselleni unelma työ, ja tätä hetkeä elän loistavien ihmisten ympäröimänä.

Tämän ensimmäisen ajatuksen jälkeen muistin heti kuinka erilainen ja omalla tavallaan raastava vuosi akatemialla ja uudessa ympäristössä on pian takana. Uutta opittavaa ja monenlaisia haasteita on kohdattu, mutta kaikista selvitty tavalla tai toisella. Toisista paremmin ja toisista… no, selvitty. Kehitystä on myös tapahtunut ja enemmän on hyviä kuin huonoja kokemuksia. Tulevaisuutta ajatellen on hyvä muistella aina välillä niitä pieniä hyviä asioita kaiken uuden ja tuntemattoman keskellä. Ne ovat kuitenkin niitä asioita, jotka mahdollistavat kaiken sen mitä edessä on.

Henkka Hyppönen kertoo kirjassan tarinan videosta, jossa muutama koripalloilija syöttelee palloa toisilleen, ja kesken pallon syöttelyn kuvaan kävelee gorillapukuun sonnustautunut hahmo. Videota on käytetty testissä, jossa koehenkilöiden on käsketty laskea montako kertaa pelaajat syöttävät palloa toisilleen. Testin jälkeen koehenkilöiltä kysytään, että näkikö kukaan videolla mitään epätavallista tai odottamatonta, mutta suurin osa ei sanonut nähneensä mitään poikkeavaa. Olen itse tehnyt joskus saman testin kun se tuli jossain tv-ohjelmassa, ja samaan ansaan astuin. Kun video näytettiin toisen kerran, en ollut uskoa että kyseessä olisi sama video. Loistava esimerkki siitä kuinka aivot ja mieli sokaistuu helposti aivan nenän edessä tapahtuville asioille, kun focus on sataprosenttisesti jossain toisessa asiassa.

Minusta tuntuu usein ettei tietyt asiat ole koskaan tasapainossa, kuten työ ja vapaa-aika. Jostakin syystä erityisesti kuluneen vuoden aikana nämä kaksi asiaa eivät ole olleet juuri lainkaan tasapainossa. Syystä en ole ihan varma, mutta luulen sen johtuvan siitä että kaikki vastuu oppimisesta on siirtynyt nyt täysin omalle kontolle, enkä sen takia osaa antaa itselleni sitä tarvittavaa aikaa. Vaikka mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon on ollut, niin jotenkin alitajuntaisesti varmaan ajattelen, että nyt olisi paljon muitakin asioita mitä pitäisi tehdä. Lopputulos on harmillisen usein se, ettei tule tehtyä oikein kumpaakaan. Yksi iso asia mikä on jäänyt huomattavan vähälle aiempaan elämääni verrattuna, on harrastukset. Tiedostan sen, että harrastamisen väheneminen on myös aiheuttanut energiavajetta ylipäänsä kaiken tekemisen suhteen. Nämä ovat toki vain järjestely ja aikataulu kysymyksiä, mutta en silti osannut odottaa, että niiden keskenään sopeuttaminen olisi näin pitkäkestoinen prosessi.

Työ ja vapaa-ajan sotkeutumisella on myös kääntöpuoli. Mitäpä jos työstä tulisikin niin kivaa ja helppoa, että ei voisi työviikon jälkeen kertoa oliko töissä vai vapaa-ajalla kuluneen viikon? Tämä olisi todellinen ihannetila, jonka itse haluaisin saavuttaa. Oikeastaan tällä hetkellä olen myös tavallaan sellaista tulevaisuuden työpaikkaa itselleni etsimässä, mutta mielikuva tämänlaisesta työpaikasta ei ainakaan vielä ole kovin kirkkaana mielessäni. Tällä hetkellä konkreettisin asia minkä pohjalta haluaisin tätä työpaikkaa lähteä kokeilemaan olisi jokin jääkiekkoon liittyvä. Se voisi olla kaikkea pelaaja-valmentajasta varusteiden maahantuojan välillä, mutta ainoa mitä juuri tällä hetkellä siitä haluaisin on, että se liittyy jääkiekkoon.

Olen kuitenkin myös avoin sille ajatukselle, että se työn ja vapaa-ajan mullistava työpaikka voi löytyä myös jostain muualta kuin harratuksieni parista. Se työ voi olla hyvinkin erilaista, mitä olen koskaan edes kuvitellut, ja täysin eri alalta. Pysyäkseen mielenkiintoisena, työssä pitää kuitenkin olla aina mahdollisuus kehittymiselle. Tunne siitä, että osaan kaiken, tiedän kaiken, eikä minulla ole enää mitään opittavaa ajaa kyllästymiseen, joka saa kehittymiskäyrän jopa laskuun. En halua nähdä itseäni tulevaisuudessa istumassa jossain tunkkaisessa konttorissa kahvia hörppien tuskastuneena siitä, ettei työ anna minulle enää mitään muuta kuin taloudellista hyötyä. Kehittymisen mahdollisuuden takaa kilpailu. ”Siellä missä on kilpailua, kehitytään.” (s.13)

Pohdin usein tulevaisuuttani, jossa tällä hetkellä ison kysymysmerkin aiheuttaa työ. Toivon oppivani ajattelemaan asiaa ottamatta siitä turhaa stressiä, ja luottaa siihen, että se juuri minulle tarkoitettu työ löytyy vielä. En kuitenkaan voi odottaa, että se tuotaisiin nenän eteen tarjottimella, mutta haluan pyrkiä elämään enemmän hetkessä, ja nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on. Raakana.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!