Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Räikkönen, Immu ja Nacci – kevyttä kehittävän sijaan

Kirjoitettu 11.05.20
Esseen kirjoittaja: Elias Mäkinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Tuntematon Räikkönen
Kirjan kirjoittaja: Kari Hotakainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Uusi kokeilu – kevyttä luettavaa kehittävän sijaan

Päätin kokeilla jotain uutta ja innostavaa. Nyt kun olen oppinut lukemaan ja innostumaan kirjoista saamalla ne osaksi arkirytmejä, olen lukenut pelkästään ammatillisesti kehittävää tai self-help kirjallisuutta. En ollut juurikaan lukenut elämänkertoja, joten annoin sille mahdollisuuden. Luin Tuntemattoman Kimi Räikkösen. Luin sen päivässä. Henk. Koht ennätys kirjalle. Innostuin kevyemmästä lukemisesta niin pajon, että kuuntelin McCannonBallin kahden ex-jäsenen kirjat ”Wanted”, joka kertoo Janne ”Nacci” Tranbergistä ja ”Immun” jossa Mika Ilmen kertoo elämästään euroopan mestarista yrittäjäksi ja siitä Canonballin johtoon. Tässä tekstissä on koottu ajatuksiani näistä kolmesta kirjasta.

 

Kirjat olivat ensisijaisesti vihdyttäviä ja sainkin kaikki luettua viikon sisään, mikä on itselleni lukihäiriöisenä erittäin epätyypillisen nopeaa. Kuten sanoin yleensä luen kehittävää kirjallisuutta, joten minulla on vihko ja kynä kädessä kun luen / kuuntelen kirjaa. Nyt kun focus ei ollut oppimisessa huomasin, että kirjat korvasivat turhan aikani some kanavien parissa. Koin saavani isompaa hyötyä ja viihdettä kirjoista kuin esimerkiksi YouTuben katselemisesta. Se oli uutta. Kirjoja tuli kuunneltua jopa muutaman minuutin osissa käytännössä aina kun oli mahdollista. Eritäin mukava tapa kuunnella, kun ei malta jo kuunnella kirjaa uudelleen. Oppeja ja ajatuksia kuitenkin jäi päähäni roimasti tälläkin tavalla. Vaikka pakko myöntää, että esimerkiksi ”raskaammasta ja kehittävämmästä” Paranoidista optimistista olisi mennyt 90% ohi tällä tyylillä. Lukemisesta tuli siis todella mielenkiinoista ja korvike muuten hukkaan heitetylle ajalle. Jatkoa ajatellen aioin varmaan pitää vastaavanlaisia kevyempiä kirjoja kuuntelussa jatkuvasti podcast-tyyppisesti taustaäänenä, ja keskittyä opettaviin kirjoihin kun focukseni on täysin mukana.

 

Yhdistävä tekijä- tiimi 

Näiden kolmen henkilötarinan yhteinen sanoma oli selvästi, että kova ja järjestelmällinen työ kannattaa. Työtä ei myöskään tehdä yksin vain menestyksen takana on aina tiimi. Formulassa tallit käyttävät satoja miljoonia vuodessa, palkkaavat satoja henkilöitä, jotta kaksi ihmistä voivat ajaa henkeään vastaan pari tuntia viikossa. Moottoripyöräjengissä asioita ei selvitellä kahdestaan, sillä toisella saattaa olla ase mukana ja siksi sinullakin pitää olla jengiä mukana.

 

Vaikka olen mielelläni tiimipelaaja olen tottunut ottamaan itse aina vastuun yksin. Jo yläasteella ja lukiossa olen rakentanut kaikki ryhmätyöt lähes täysin yksin antaen silti tiimille kunnian. Koen, että kun teen asian itse, tiedän mitä siitä tulee. Tiedän tason, aikataulun ja budjetin. Kun yhtälöön otetaan muita, en voi antaa takeita mistään aiemmin sanomistani, ellen tiedä henkilön olevan kova tekijä. ”Kovat tekijät” ovat aika harvassa. Tiimiakatemialla kuitenkin muiden ammattitaidon kehittyessä olen pystynyt luottamaan myös muihin. Olen Big Potentiaalin mukaisesti pyrkinyt tekemään toisista parempia osittaen puhtaasti auttaen heitä ja osaksi, että silloin pystyn luottamaan heihin. Koen, että nimenomaan muiden parantaminen on mun juttu. Vielä kun siitä saisi suoraan raha. Tiimin rahasampona toivon siirtymämme yhteiskassaan jatkossa, jotta voisin panostaa muiden kehittämiseen ajattelematta liikaa rahaa.

 

Inspiroivuus

Tarinoita yhdisti tiimin lisäksi armoton tekeminen. Erityisesti kun Immun kirjan lopussa hän kertoi, että ”Halusin vapaaottelussa euroopan mestariksi. Tein sen. Treenasin päivittäin, ennen duunia 500 punnerrusta rystysillään, etsin parhaat valmentajat, vaihdoin seuraa. Perustin oman salin. Perustin oman urheilulehden, olin juontajana vapaa-otteluissa. Halusin yrittäjäksi. Perustin ovifirman, joka työllisti 500 ihmistä.”  Ja muut vastaavat toteamuksen Go-getter -mentaliteetilla inspiroi minua kovasti. Tekeminen on niitä harvoja asioita, johon uskon itseni lisäksi tinkimättä.

 

Jätkät elivät täysillä. Vaikka katumuksiakin tarinoihin mahtui, olivat kaikki eläneet hyvin tapahtumarikkaan elämän. Omalle kohdalle vain tuollainen seikkailujen täyteinen elämä on kyllin riittävä. En tarkoita rikollisuutta, mutta jos ”eläkkeellä” minulla ei ole juuri mitään mainitsemisen arvoista tarinaa, olen pettynyt ja epäonnistunut elämässäni. Onneksi tiedän, että näin ei tule käymään mentaliteetillani. Kirjat kannustivat todellakin tekemään omaa juttuaan ja nauttimaan siitä.

 

Lojaaliteetti on tärkein asia. Se on luottamuksen muoto. Kaveria ei puukoteta selkään, kuseteta tai muutakaan hämärää. Kimi esimerkiksi kertoi, että Lotus oli huijannut häntä, sinisilmäistä kuskia jättämällä sovitut palkkiot maksamatta. Kyse oli kuitenkin miljoonista euroista. Tämän tapauksen jälkeen hän ei juuri luottanut keneenkään. Jengimaailmassa vasikat hakattiin. Meidän tapauksessamme se voisi tarkoittaa, että jos teemme asiakasyrityksen kanssa yhteistyötä, emme tee samanlaista projektia suoralle kilpailijayritykselle.Näin toimimmekin. Koska se on oikein. Lisäksi kyselen muilta tiimeiltä Tiimiakatemian sisällä heidän asiakkaistaan, etten vie heidän asiakkaitaan.

 

Konklusio: Jatkossa aion sivuun ottaa vastaavaa kevyttä luettavaa palautumistarkoitukseen. Kova tekeminen kannattaa aina, mutta ei yksin. Ja tiimiä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kohtaan pitää olla kunnioittava ja lojaali.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!