Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rakas Luovuus

Kirjoitettu 11.12.15
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 3
Kirja: Luova Järkevyys
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 6.4. Uuden aallon markkinointi, 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Saku Tuomisen kirjan Luova järkevyys. Tuominen kertoo miten hänelle rakkaasta luovuudesta on tullut nykymaailmassa vihattu ja hyljeksitty. Asenteet luovuutta kohtaan ovat laskussa ja ideointityö koetaan tuskaisena puurtamisena, jonka joku luova nero tekee kuitenkin vielä paremmin. Harva meidän tiimissämmekään enää riemuitsee niin kuin ennen kuullessaan ensi viikon ideointisessareista. Kirjailijan mukaan kaunis ja vivahteikas luovuus on nyt viety kontekstiin, jossa siitä on tehty vaikeaa. Perimmillään kun kyse on vain kyvystä nähdä ja halusta tehdä.

Tuomisen #luovuus-mallinnus on yksinkertaisesti #-kuvio. Kuten kirjassa lainataan ajattelija Guan Yuta: ”Yksinkertaisuuden takana on aina monimutkaisuus joka täytyy löytää.” Tämän simppelin kuvion avulla pyrkii Tuominen selittämään luovuutta. Kuvio koostuu neljästä viivasta. Kahdesta vaakaviivasta ja kahdesta pystyviivasta.

Kuvio mallinnetaan vaakasuuntaisissa: kykynä nähdä ja haluna tehdä sekä pystysuuntaisissa: vähän paremmin ja paljon paremmin. Kirjassa on hyvä yhteenveto tästä kaikesta. ”Jotta voisi tehdä eri tavalla paremmin, täytyy aluksi nähdä parempi tapa ja sen jälkeen täytyy uskaltaa kokeilla sitä. Ja paremmin voi tehdä joko vähän tai paljon paremmin.”

Lähden liikkeelle siitä kuinka ensin on avattava ajattelunsa oppimiselle. Tunnustettava itselleen, että kaikkea ei voi tietää. Muututtava uteliaaksi tiedonhakijaksi. Koen oppineeni sen vuosien mittaan jälleen Tiimiakatemialla. Koen, että teen asioita eritavoin kuin ennen ja pyrin aina parantamaan. Olen oppinut jo huomaamaan tilanteita, joissa toistan itseäni.

Ajatus siitä, että kehittyäkseen on aina tehtävä jotain eri tavoin kuin ennen, pitää virkeänä. Ajatus on kaunis, muttei toimiva, jossei se johda lopulta käytäntöön. Halu tehdä on mielestäni oman itsensä tuntemista. Koska olemme loistavia keksimään tekosyitä, on oman kiinnostuksen ja tavoitteiden asetanta tärkeää. Ne ovat aina muistuttamassa syitä miksi. Halu tehdä vaatii pelkojen voittamista.

Jatkuva parantaminen oli kirjaa lukiessani valtava oivallus. Sitä ei pidä kokea taakkana, sillä kaikkia asioita ei tarvitse muuttaa. Voimme tällä ajatusmallilla nähdä tilanteet pienten oivallusten avulla hauskempina. Olen tyytyväinen tiimimme omaan arkirutiiniin. Tarkoitan dialogitreeneja, joka ainoana asiana viikoissamme on vakio. Olemme onnistuneet jatkuvan parantamisen periaattella pitämään ne täynnä kokeiluja ja hauskuutta! Periaate soveltuu arjenkin haasteisiin, esimerkiksi kykyyn löytää aikaa kirjoittaa tai harrastaa. Itselleen merkittäviä asioita sopii parantaa paljon tai edes vähän. Oivalluksia syntyy ihmetellessä itsekseen tai kysyessä muilta.

 

Kysymisen taidon vähyys

4-vuotias minä halusi selvittää askarruttavia asioita ja kysyä kohtaamilleen asioille selityksiä. Lukiolaisminä oli ajautunut koulutusjärjestelmämme osittain luomaan putkeen, jossa kysyin takuulla kymmenen kertaa vähemmän kysymyksiä päivässä kuin pikkulapsena. Enkö enää yllättynyt maailmasta? Enkö enää kehdannut kyseenalaistaa ja ihmetellä avoimesti? Todennäköisesti maailma oli entistä ihmeellisempi, mutta minä rajoittuneempi. Olin unohtanut mitä on kyky pysähtyä näkemään aktiivisesti.

Itse uskon arkipäivän luovuuteen ja mahdollisuuksien näkemiseen kaikkialla. Olen uskonut, että asioita voi tehdä aina mielekkäämmin: omilla rajoillaan. Koulussa omien rajojen esille tuominen on merkki heikkoudesta, jota ei tuossa laumassa halua tuoda esille oman asemansa pelossa. Luokassa toinen osa kysyjistä on aina tunnin hidastajia, aiheen keskeyttäviä häiriköitä. On hankalaa palata aiheisiin, joista kaikilla piti olla ymmärrys jo viikkoja sitten. Olen nyt ymmärtänyt, että kaikkien tasapuolinen kohtelu on erivertaisinta mitä voi tehdä.

 

Koneet käyntii ja mieli aktiiviseksi 

Ärsyyntyminen on luontainen merkki käyttää luovuutta: on löytynyt mahdollisuus!

Tuomisen kokemuksien mukaan innovaatioprosessi tekee ajatuksistamme passiivisempia ja luovat hullut synnytävät keskimäärin yhtä käytännöllisiä ideoita kuin sinä tai minä. Luovuudesta on tehtävä jokapäiväistä ja helppoa. Tuomisen tutkimuksen mukaan ideat ja ratkaisut syntyvät mitä yllättävimmissä paikoissa, eivät työlle tarkoitetussa pöydässä tai ajalla. Oivalluksia tapahtuu kun kaksi tai useampaa ajatusta yhdistyy mielessämme. Kokemukseni mukaan oivalluksien laatuun vaikuttaa lisäksi ympäristö, joka ruokkii oppimista ja luovuutta. Tästä syystä kannatan ajattelua homebase-rajoitteisuudesta ja kannustan uusien ärsykkeisten tilojen etsimistä ideoidessa prosessinomaisesti.

 

Oivalluksen laadun määrittää Tuomisen mukaan se, millaiset ideat yhdistyvät ja tapahtuuko näin tietoisessa vai tiedostamattomassa mielessä. Tietoinen mielemme toimii kun tietoisesti ratkaisemme jotain haastetta. Järkeviltä tuntuviin ratkaisuihin vaikuttaa yleensä tällöin lyhytkestoinen ja rajallinen työmuistimme. Tiedostamaton mielemme toimii tehokkaammin silloin kun emme ajattele. Syödessämme, nukkuessamme tai saunoessamme käytämme koko alitajuntaamme. Mitä sitten voimme tehdä kun tunnustamme sen, että ideat syntävät suurimmalta osin ajattelematta. Tuominen esittelee kirjassaan London School of Economicsin perustajan Graham Wallasin oivaltamisen taidon klassikkoteoksen ja kertoo puhuneensa tällaisen ajattelun puolesta.

 

Wallasin malli on löyhä prosessi, joka tähtää selkeästi kehittymiseen.Siinä on neljä osaa: Valmistautuminen, uppoutuminen, valaistuminen ja todentaminen.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa on, että ihminen paneutuu aiheeseen ja tutkii käsillä olevaa aihetta mahdollisimman monipuolisesti. Tämän ohessa, ja jälkeen, hän ei yksinkertaisesti tee tietoisesti mitään vaan antaa asioiden uppoutua alitajuntaan. Joku hetki kun tietoa on tarpeeksi ja hetki oikea, kolahtaa. Etäisyys alitajunnasta tuottaa tunteen kolahtavasta oivalluksesta. Kun näin käy, tarvitsee hänen todentaa idean arvo esimerkiksi kokeilemalla.

#luovuus -mallin mukaan luovuus on halua tehdä paremmin. Onko olemassa ammattia, jossa tätä ei voi toteuttaa? Jos on, niin ylpeydellä automatisoisin heti tällaiset työt! Mielestäni ei ole järkeä tai terveellistä kenenkään ihmisen painaa duunia, jossa ei pysty olemaan luova. Kaikkien on saatava olla luovia, koska meistä on siihen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!