Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ravistettava – Omskakas

Kirjoitettu 04.03.13
Esseen kirjoittaja: Meri Metso
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ravistettava - Omskakas
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen ja Katja Lindroos
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Toisinajattelijan käsikirja

Brändikäs –kirjan jälkeen päätin lukea toisen business pokkareihin lukeutuvan opuksen. Ravistettava, kirjoittanut Saku Tuominen ja Katja Lindroos, oli hyvä valinta, sillä sen tavoitteena on auttaa ajattelemaan toisin. Rohkeammin, luovemmin, järkevämmin, avoimemmin, raikkaammin, paremmin. Siis täysin eri tavalla, kuin aiemmin. Kirjan avulla voit oppia toisinajattelijaksi.

Kirjoittajien mukaan: ”ilman toisin ajattelemista mikään ei kehity, eivätkä ongelmat ratkea”, on siis aika opetella ajattelemaan monipuolisemmin.

Ravistamisella tarkoitetaan mielen, asenteiden ja toimintatapojen muuttamista uudenlaisiksi. Ihmiselle tekee hyvää tarkastella syvään juurtuneita tapoja kriittisesti, ja haastaa itsensä tekemään asiat tietoisesti toisin. Ravistamalla voimme muuttaa elämäämme ja arkeamme positiivisempaan suuntaan, jonka jälkeen optimistisuus kuuluu osaksi ajatteluamme. Ja mikä parasta, kuka vain voi ryhtyä ravistelemaan itseään ja elämäänsä. Kuulostaa elämää mullistavalta teolta, mitä muutokseen sitten tarvitaan?

 

Ensin on hyvä kerrata mitä ravistamisella konkreettisesti tarkoitetaan. Ravistaminen on:

–       sekoittamista

–       ylösalaisin kääntämistä

–       pohjaan tarttuneen sakan irrottamista

–       esteistä ja rajoitteista irti päästämistä

–       rentoutta ja irtonaisuutta.

 

Nykypäivänä kiire vaivaa lähestulkoon jokaista. Tekemättömyyttä pidetään pikemminkin laiskuutena, kuin normaalina vapaa-ajan viettotapana. Ihminen on saamaton, jos hän ei ole kokoajan menossa ja painamassa duunia. Kiire on meistä normaalia ja olemme hyväksyneet sen osaksi elämäämme.

”Hitaus merkitsee tilaisuuksien hukkaan heittämistä, pelkuruutta, keskinkertaisuutta”. Itseni voin luetella tähän kastiin, joiden arkipäivät täyttää ToDo-listat ja muut ”kiireet”. Itselleen on vaikea ottaa omaa aikaa ja vaikka vain laiskotella, kun tekemistä on muka niin paljon ja aikaa ei saa hukata, etteivät työt kasaannu. Tämä ajattelutapa on mielestäni täysin hullu, mutta onneksi muokattavissa. Nyt kun olen kirjan avulla tiedostanut kiireen ongelmakuopat ja sen, että teemme itse itsestämme kiireisiä, voin alkaa tietoisesti ravistelemaan ajattelutapojani toiseen suuntaan.

Pidän itseäni hyvin kärsimättömänä ja lyhytjännitteisenä ihmisenä. Hissin odottaminen tai jonossa seisominen turhauttaa, hidas netti ärsyttää ja seuraavaan lomaan on aivan liian pitkä aika. ”Kun on tottunut nopeaan, hidasta ei yksinkertaisesti voi sietää”, lainaus sopii minuun täydellisesti. Olen tottunut nopeuteen nykymaailmassa, ja se on minulle itsestäänselvyys. Kuulostaa typerältä, mutta näin se on vain myönnettävä. Nopeus ja kiire vaikuttavat ihmiseen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Stressi, unettomuus ja väsymys ovat yleisiä oireita näiden tekijöiden takana ja saavat meidät toimimaan puoliteholla. Mitä järkeä kiirehtimisessä on, jos se saa meidät tekemään asiat huolimattomasti ja vasemmalla kädellä, kun voisimme tehdä saman asian kerralla hyvin ja huolellisesti? Tästä oivalluksesta aion ottaa koppia omaan arkeeni ja tekemisiini, mielessäni on täytynyt tapahtunut ainakin piirun verran ravistusta.

”Kiire tekee meistä lyhytjännitteisiä ja rauhattomia. Kiire tekee meistä vähemmän luovia”, hidasta siis tahtiasi, jos haluat luovuutesi kukkivan.

 

Kaikki mulle heti nyt –ajattelu ei ole sekään vieras käsite minulle. Pikemminkin valitettavan tuttu. Tuomisen ja Lindroosin mukaan tämä ajattelutapa johtuu ainakin osittain tarjonnan ja vaihtoehtojen lisääntymisestä räjähdysmäisesti. Me saamme melkein mitä tahansa, milloin tahansa, minne tahansa. Ja tämän seurauksena haluamme kaiken. Mitä enemmän tarjotaan, sitä enemmän haluan. Niin mustavalkoista se vain on. Enää ei riitä tietokone, rinnalle on saatava iPad, normaali dvd-soitinkaan ei enää ole tarpeeksi toimiva, kun tilalle voi ostaa Blue-ray –soittimen. Autot ostetaan automaattivaihteisina, karkit sokerittomina ja imureinakin toimii nykyään robottipölynimuri, joka siivoaa talosi itsestään. Kun valinnanvaraa on loputtomasti osaamme myös vaatia entistä enemmän. Haluamme jotain erilaista, toisista poikkeavaa, haluamme erottua muista. Hulluinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että kiire ei tällä kertaa ole esteenämme: ”Valitamme kiirettä, mutta niin kiire meillä ei ole, ettemme ehtisi ostaa. Me harrastamme ostamista. Ja voidaksemme kuluttaa yhä enemmän ja enemmän, teemme työtä yhä enemmän ja enemmän.”

Kuinka voisin oppia kaikki mulle heti nyt –ajattelusta pois, jos ostaminen ja uusien asioiden haaliminen on juurtunut ajatteluuni niin syvästi ja yhteiskunnassamme sitä ei edes katsota pahalla? Vaikka shoppailua en aio tämänkään tiedon jälkeen lopettaa, ainakin tajuan viimeistään nyt missä oravanpyörässä elämme kiireen, kulutuksen ja työn kanssa. Jos voin positiivisesti vaikuttaa edes yhteen edellä mainituista osa-alueeseen, olen matkalla kohti toisinajattelua. Jossakin vaiheessa voin toivon mukaan kääntää ajatteluni täysin ylösalaisin ja pääsen oravanpyörästä pois.

 

Kirja jakaa ravistamisen kymmeneen kokonaisuuteen, jotka ovat:

  1. Ajankäyttö
  2. Tapa ajatella
  3. Vertailemisen pakko
  4. Epävarmuuden pelko
  5. Yksi totuus
  6. Monimutkaisuus
  7. Hyödyllisyys
  8. Epäonnistuminen
  9. Turhantärkeys
  10. Itsetunto

 

Haluan oppia jatkuvasti ravistamaan mieltäni näillä alueilla, sillä kirja synnytti paljon ajatuksia siitä, kuinka elämä tulisi ”oikeaoppisesti” elää. Opin kirjasta ainakin sen, että arvoista, asenteista ja toimintatavoista saa paljon enemmän irti kun kyseenalaistaa omaa toimintaa ja pyrkii pääsemään esteistä ja rajoitteista irti. Tekemällä ja ajattelemalla tietoisesti eri tavalla. Esimerkiksi ensi kerralla pyrin pitämään jonottamisesta, tai jos ihan näin radikaali muutos ei heti onnistu, niin ainakin ravistelen asennettani muuttumaan siihen suuntaan. Ehkä jonakin päivänä osaan jo nauttia jonottamisesta ja siitä, että minulla on hetki aikaa vain seisoa ja mietiskellä omia ajatuksia. Tähän tarvitaan vain mielen pohjaan tarttuneen sakan irrottamista!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!