Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Reflektio Jari Parantaisen kirjasta Tuotteistaminen

Kirjoitettu 30.04.18
Esseen kirjoittaja: Otso Qvintus
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tuotteistaminen -
Kirjan kirjoittaja: Jari Parantainen
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut

Reflektio Jari Parantaisen kirjasta Tuotteistaminen, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

 

 

Palvelun laatutason vaaliminen on tärkeää. Palvelun sisältö on tärkeämpää. Tärkeintä palvelussa on se, että siitä on tuotteistettu asiakkaalle selkeä pakettiratkaisu. Kuinka sitten on mahdollista luoda ideasta sellainen kokonaisuus, jota on helppo ja mukava myydä asiakkaalle? Ei siitä ole epäilystäkään, etteikö se olisi mahdollista. Ongelma tuleekin esiin usein siinä, että tuotteistusprojektit kestävät aivan liian kauan. Parantaisen mukaan perinteinen tuotteistusprojekti voi kestää hyvinkin 6-12 kuukautta, ja tässä ajassa on hyvinkin todennäköistä, että alan asiat ovat liikahtaneet jo paljon eteenpäin. Tässä tapauksessa oltaisiin siis kuin ’’tipahdettu’’ kehityksen kelkasta, koska tuotteistus ei ollut tarpeeksi ketterää. Tämän vuoksi tuotteistusprojekti kannattaisi tehdä hyvällä sykkeellä valmiiksi, ja jälkikäteen pohtia vielä pienempiä nyansseja. Tähän ideaan Parantainen perustaakin kirjansa: tehdään tuotteistusprojekti kymmenessä päivässä.

Miten sitten voit kehittää palveluita ja tehdä niiden tuotteistuksen ketterästi? Parantaisen mukaan palveluliiketoiminnassa on kolme perusvaihetta:

  1. Valitse asiakas ja hänen ongelmansa.
  2. Anna lupaus, että ratkaiset ongelman.
  3. Lunasta lupauksesi, eli toimita palvelu.

Ensimmäinen kohta voi tuottaa yllättävän paljonkin päänvaivaa: mikä on sellainen ongelma, jonka kanssa asiakas saattaa painia päivittäin, ja mistä sellaisen voisi löytää? Ongelman löytämisessä isoin apu on kuuntelu: yllättäviä, hyvinkin arkisia ongelmia saattaa löytyä mistä tahansa. Mikäli ongelma on löytynyt, asiakkaalle täytyy antaa lupaus ongelmanratkaisusta. Pidän Parantaisen ajattelusta tässä. Hänen mielestään asiakkaalle tulee antaa jopa törkeä lupaus, jolla huomio saadaan kiinnitettyä. Muutoin ratkaisu saattaisi kuulostaa jälleen kerran yhdeltä perinteiseltä ’’patenttiratkaisulta’’. Asiakas täytyy pyrkiä yllättämään niin, että tämä todella kuuntelee ehdotuksen. Mikäli asiakas kiinnostuu ideasta (ja kiinnostuu, jos ratkaisu todellisuudessa helpottaa häntä), sitten vain hiomaan palvelukonsepti kuntoon. Siinä tietenkin on paljon työtä, mutta helpompaa asia on hoitaa selvittämällä asiakkaan tarve. Jos marssisit asiakkaan luokse jo kehitetyn palvelun kanssa, jota on hiottu toista vuotta ja sen luonti on ollut kallis prosessi, niin pelko saattaa siinä hiipiä omaankin pussiin. Tottakai valmiilla palvelukonsepteillakin saa hankittua asiakkaita, siitä ei ole tässä kysymys. Kysymys on uuden palvelun luonnista. Jos et tunne palvelukenttää ollenkaan, tuleeko halvemmaksi käydä kyselemässä asiakkaiden ongelmia, ja luoda sen jälkeen ratkaisu, vai tehdä hirveä määrä taustatyötä ja tuhlata kasa rahaa palvelun kehittämiseen? Tässä kohtaa Parantaisen idean kärki nousee esille: Mikäli asiakas ei syty ideallesi, sinun on helppo kuopata se jo kakkosvaiheessa. Kulusi pysyvät tällöin kurissa, ja pääset nopeasti miettimään uusia ja parempia ratkaisuja. Eihän tämä tyyli kaikkeen sovi. Mutta ei kaikkeen onneksi tarvitse erikoistua. Vai haluammeko olla digi-putkimies-lentäjä-rakennusmestari -ihmisiä?

 

 

 

Koko kirjan lukuidea lähti liikkeelle tekemistämme oppimissopimuksista. Olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut, mikä voisi olla sellainen asia, josta voisi tulevaisuudessa saada yhden mahdollisen työn? Päädyin ratkaisuun, että kyseisen asian tulisi olla jokin palvelu. Sellainen juttu, jota tekisi itse mielellään ja sillä saisi tuotettua asiakkaalle yritykselle paljon lisäarvoa. Tämän kirjoitin tavoitteekseni myös oppimissopimukseen. Sille oli hyvin vaikea asettaa rajaa, johon mennessä idean pitäisi olla valmis. Juuri tähän sainkin kirjasta hyvin paljon apua: ymmärsin, ettei minun kannata väkisin lähteä luomaan yhtään mitään. Palvelun luontiprosessi voisikin hyvinkin sujua niin, että otan yhteyttä kuvitteelliseen asiakkaaseen. Tällä on jo puhelun aikana selkeä ongelma, johon hän tarvitsisi apua. Mennessäni tapaamaan häntä minulla olisi jo esittää selkeä lupaus ja ratkaisupohja, josta pystyisi rakentamaan palvelua asiakkaalle. Jos asiakkaan mielestä se ei olisi toimiva idea, sen voi kuopata. Mikäli ajatus olisi tämän mielestä hyvä ja apua tuottava, sitä voisi alkaa kehittää. Luoda siitä sellaisen ratkaisun, että siitä löytyy selkeät työvaiheet ja tarvittavat työkalut sekä dokumentaatiot toteuttamista varten. Tästä eteenpäin olisikin helppo lähteä tutkimaan sitä, onko muilla yrityksillä samantyyppisiä ongelmia. Kerran onnistuttuaan tuoreesta ratkaisusta olisi mahdollista muodostaa isommankin skaalan palveluprosessi.

Niin, jonkinlainen ylemmän tyyppinen palvelupolku on vielä suhteellisen helppo kirjoittaa auki. Suurin ongelma onkin juuri ongelmien löytäminen, joihin palveluratkaisun voisi kehittää ketterästi. Parantainen loi yhteistyössä Micromedia Oy:n kanssa referenssipalvelun kymmenessä päivässä. Tällaisesta ketterästä projektista on sen vuoksi helppo ottaa koppeja, koska kaikki projektin vaiheet on kirjoitettu selkeästi auki. Tällaisen projektin läpivieminen kymmenessä päivässä ei varmasti ole liian helppoa, mutta ainakin työn tehokkuustaso pysyy korkeana. Onhan kuitenkin fakta, että töissä menee väkisin päivittäin aikaa täysin turhiinkin asioihin. Kun fokus pidetään lyhyen aikaa yhdessä asiassa, tulokset voivat olla melkoisia.

 

Näissä kaavioissa on hyvin tiiviisti esitetty ydinasiat, jotka tulee ottaa huomioon tuotteistaessa palvelua kymmenessä päivässä. Jotta tähän päästään, tulee kaikkien palapelin osasten loksahtaa kohdalleen nopeasti ja oikein. Palvelun tuotteistaminen ei välttämättä ole näin helppoa. Ei ainakaan omalla kohdallani. Mutta mielestäni sain kirjasta selkeitä rakennuspalikoita, joiden avulla pystyn mahdollisesti tulevaisuudessa tuottamaan asiakkaalle toimivan palveluratkaisun. Kolme tärkeintä osaa kertauksena: tunnista ongelma, anna törkeä lupaus sen ratkaisusta ja sen jälkeen toteuta ratkaisu. Simple as that. Vaakuta asiakas niin, että hän tajuaa tarvitsevansa apua tässä. Asiakas ei sitä aina nimittäin myönnä. Myöntymiseen vaaditaan se, että asiakas ymmärtää täydellisesti, mistä on kyse. Ajatuksen pitää olla jotain sellaista, joka ylittää hänen villeimmätkin toiveensa. Tämän takia Parantainen korostaa törkeää lupausta: sillä saa asiakkaan huomion. Jos todellisuudessa on tullut luvattua liikoja, palvelu on kuitenkin vasta ns. prototyyppi. Pahoja tappioita ei synny siksi kellekään. Parantaisen palveluntuottamisteesin voisi tiivistää näin: kokeile, epäonnistu, kokeile, epäonnistu ja toista tätä niin kauan kunnes onnistut. Saat tässä pelissä hyvää kokemusta, ja jossain vaiheessa todennäköisesti osut maaliin. Yrittänyttä ei laiteta. Ne, jotka eivät yritä, laitetaan ihan jonnekin muualle Ö-mappiin.

  • Mieti vakavasti, voisitko laatia ensin lupauksen ja kehittää palvelusi vasta, kun joku on ostanut. Jos kukaan ei osta, miksi haaskaisit rahaa turhan palvelun kehittämiseen?   – Tuotteistaminen, s. 34. Jari Parantainen (2007)

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!