Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Elämänkerta a la Reiska

Kirjoitettu 25.03.13
Esseen kirjoittaja: Antti Reijonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Losing my virginity
Kirjan kirjoittaja: Richard Branson
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 9.03. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ennen Richard Bransonin elämänkerran kuuntelua, olen miettinyt, että onko elämänkerroissa oikeasti jotain, minkä voi viedä käytäntöön. Nyt kirjan kuunneltuani, huomasin, että siellä on melko paljon erilaisia elämänkatsomuksia, joista voimme ottaa jokainen opiksemme. Näin ollen Bransonin innoittamana päätin kirjoittaa oman elämänkertani Tiimiakatemian ajalta. Lähden pohtimaan tekemiäni asioita uusilta näkökulmilta, joilta en ole projekteja ennen katsonut, mutta miltä kantilta Branson katsoo jokaista uutta seikkailuaan.

Tiimiakatemialle tullessani, jos totta puhutaan, minulla ei ollut yhtään minkäänlaista käryä, mitä täällä tehdään. Ja hyvä niin. Meidät jaettiin 20 hengen tiimeihin ja lähdimme tiimiytymään yhdessä Forest & Backiin. Siellä kohtasin ensimmäisen haasteeni; uusiin ihmisiin tutustuminen. Olen luonteeltani hiukan samanlainen kuin Branson, tehdessää ensimmäisiä esiintymisiä lavalla, todella ujo etenkin uusien ihmisten kanssa. Mielelläni kuuntelen ja katselen ensin, millaisia nuo ihmiset ovat ja ovatko he oikeasti tutustumisen arvoisia. Voin toki syyttää lapsuudessani ja nuoruudessani tekemiäni päätöksiä viestimisestä mieluummin kuvaruudun välityksellä, jolloin noin 70%, ruumiillinen viestintä, jää kokonaan pois. Se ei kuitenkaan ole se pääsyy, vaikken voikaan tuota jättää huomioimatta, vaan itsensä nolaamisen pelko.

Heittäytyminen ja itsensä naurettavaksi tekeminen kavereiden kanssa on aivan eri asia kuin tuntemattomien. Sitä ei tiedä millaisen “leiman” siitä saa, jos sattuukin itsensä nolaamaan muutamien viikkojen sisällä tutustumisesta. Tämä pelko on yksi erittäin korkea kynnys, jonka ylittämiseen menee kauan aikaa ja olen tiedostanutkin sen nyt akatemian kuluessa. Tämä ei siis ole ainut kerta, vaan toistuu joka kerta, kun kohtaan uuden joukon ihmisiä. Olenkin jo jonkun aikaa sitten päättänyt olla ajattelematta sitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelee. Mikä on worstcase scenario, vaikka saisinkin aasin leiman? Jos minua kartetaan tuon parin viikon sisällä antamani käytöksen perusteella, niin so be it. Se kertoo myös tuosta seuran laadusta, johon olin hakeutunut.

Noin viisi viikkoa akatemialle tulomme jälkeen saimme Liekkirockin Tulenliekiltä hoitaaksemme. Oikeastaan kenelläkään ei ollut minkäänluokan valmiuksia lähteä hoitamaan noin isoa casea, mutta lähdimme toteuttamaan sitä kuitenkin erittäin kovalla raivolla. Myös noihin aikoihin silloinen talouspäällikkömme jättäytyi pois tiimistä, jolloin minä sain kantaakseni tuon viitan. Tuoreena, juuri intistä päässeenä johtajana, minulla ei ollut minkäänlaista käryä, miten tiimiyrityksen taloutta tulisi johtaa. Ensimmäisenä päätin luoda talouskäytänteet, jotka sitten fasistisella tavalla jalkautin Innomoon. Voin kertoa, että tapa, jolla “johdin Innomoa, oli täysin väärä. Se oli komentelevaa ja perustelematonta, suorastaan v*ttuilua. Yksi Tiimiakatemia-urani parhaista asioista kävi tuolloin, kun tiimini pisti minut kuriin.

Sain murskapalautteen johtamistyylistäni ja kaikki tiimiläiset allekirjoittivat sen. Myös minä allekirjoitan sen näin jälkikäteen. Kaverijohtaja ei voi johtaa komentelemalla tai v*ttuilemalla. Vaikka yritin olla paikalla, jotta ihmiset tulisivat kysymään apuani talousasioissa, niin he eivät uskaltaneet. Tuon murkapalautteen jälkeen selkärankani johtajana napsahti. “Miten minun kuuluu johtaa näitä ihmisiä?”, kuului kysymys sen jälkeen. Johtamisfilosofiani alkoi pikkuhiljaa muotoutua uudelleen:

1. Et voi olla avuksi, jos et kuuntele ja yritä ymmärtää vertaisiasi, johdettaviasi tai ylempiäsi
-> Ole siis läsnä niin henkisesti kuin fyysisesti
2. Kun haluat jotain tapahtuvan, perustele miksi niin tulee tehdä. jotta muutkin näkevät ison kuvan
3. Keskity isoon kuvaan
-> Näkemällä iso kuva ja askel tai kaksi eteenpäin, pystyt tarttumaan pienempiin kokonaisuuksiin ja delegoimaan niiden toteutuksen
4. Keskity ratkaisukeskeisyyteen
-> Murheessa vellominen ei auta ketään, vaan keskitä energiasi ratkaisun hakemiseen
5. Kuuntele muita myös päätöksenteon jälkeen
-> Vaikka olet ehtinyt tehdä päätöksen, joltakulta saattaa tulla parempi ratkaisu. Usein ei ole turhan myöhäistä lähteä sille helpommalle polulle
6. Osallista muutkin päätöksentekoon, jotta he kokevat olevansa mukana prosessissa
-> Näin ollen he ovat sitoutuneempia ja todennäköisesti tekevät sen, mitä heiltä vaaditaan, ilman patistamista
7. Anna vastuuta osaaville ihmisille
-> Jokainen ei ole paras kaikessa. Näin ollen kannattaa hyödyntää niitä, jotka ovat sinua parempia jollakin osa-alueella
8. Vaikka olet johtaja, niin älä anna kusen nousta huppuun
-> Olemme 14 hengen osuuskunta. Kun onnistumme, onnistumme yhdessä, ei minun takia

Tämä johtamisfilosofia ei suinkaan muodostunut yhdessä yössä, vaan siinä meni kuukausia. Mutta kimmokkeen itseni parantamiselle sain murskapalautteesta ja siitä olen iloinen. En voi kylliksi kiittää Innomoa tästä.

Myös tuon saman vuoden puolella aloitin toisen pitkäkestoisen projektin, Huoltok:n. Olin siihen aikaan “niin kiireinen”, että Huoltok jäi liian vähälle huomiolle. Suorastaan laiminlöin sitä noin neljä ensimmäistä kuukautta projektin alettua. Lista siitä, mitä olisin voinut tehdä toisin, on erittäin pitkä. Suurimpana syynä oli priorisointi. Tiimiyrityksen asiat veivät voiton ja tehottomat työtunnit söivät lähes koko päivän. Näistä syistä tuntui, ettei aikaa millekään muulle jäänyt, vaikka oikeita projekteja oli vain kolme kappaletta, joista jokainen olisi vienyt vain 20 tuntia viikosta aikaa. Olenkin nyt pyrkinyt tehostamaan työntekoani pitämällä turhat toimistorupattelut minimissään, silloin kun on töitä oikeasti tehtävänä. Tunteja päivään tulee noin 1-2 lisää ja aikaiseksi saa huomattavasti enemmän. Vasta töiden loputtua voi mennä toimistolle tekemään jotain ei niin kehittävää ja kuulemaan juorut. Tai sitten vain lähteä kotiin, jotta seuraavanakin päivänä jaksaa tehdä hommia. Päivässä saa niin paljon aikaiseksi, kuin haluaa. Se on vain päätöksestä kiinni.

Vuoden vaihteen jälkeen alkoikin toinen jännittävä ja pitkäkestoinen prokkis, eli Nuoresta Johtajasta Liideriksi. Nämä olivat erittäin hyödyllisiä kertoja, enkä tule aikanakaan vuoteen tai kahteen unohtamaan kaikkea oppimaani Änäristä. Sen kuitenkin olen oppinut NJL:stä, että ulkopuolisten silmin katsottuna, haasteisiin saattaa löytyä erittäin helposti ratkaisu. Kun olet oman tiimiyrityksesi kanssa liian lähellä ongelmaa, niin et huomaa ratkaisuita, vaikka vastaus on kokoajan nenän edessäsi. Olet vain liian lähellä huomataksesi sen. Näin ollen kannattaa siis käydä ristipölyttämässä. Valitettavasti tämäkin jalo taito on jäänyt minulta erittäin vähälle, sillä tämäkin on ollut priorisointi kysymys. On “niin paljon” muutakin tekemistä. Nyt olenkin vasta haasteen edessä, kun minun pitää ristipölyttää, jotta saan korvattua Kaadon takia poissa olemani tunnit. Se ei ole muuta kuin merkata kalenteriin, kun on pölytyksen vuoro ja pitää siitä kiinni, vaikka revittäisiin mihin tahansa suuntaan. Onhan ne treenitunnit kuitenkin täyteen saatava!

Vähän tästä eteenpäin kävikin niin, että minut nimitettiin osuuskuntamme tiimiliideriksi. Se vasta olikin yllätys siihen aikaan, kun edellinen tiimiliiderimme päätti väistyä pestiltä ja lähteä kotikonnuilleen. Johtoryhmämme toimivuus oli kyseenalaistettu jo hiukan aiemmin, joten ensimmäisenä, minun piti saada neljäs henkilö periytettyä minun pestilleni ja loput kaksi minun lisäkseni takaisin yhtenäiseen peliin mukaan. Olimme tottuneet jokainen tekemään hommia omissa oloissamme, yksin, emmekä tapaamaan kerran viikossa ja keskustelemaan yhdessä Innomon tulevaisuudesta. Tämä ei onnistunut koko keväänä, koska yhdellä johtoryhmäläisistämme oli koko loppuajalta kalenteri täynnä. Niin… Tästä johtui se, että uusin jäsenemme kuukauden kuluttua remmiin astumisesta julisti koko Innomon kuullen, että johtoryhmämme on toimimaton. Siinä riisuttiin viimeisetkin vaikutusvallan rippeet johtoryhmältä. Miten tässä näin kävi?

Huomasin vasta toukokuun lopulla, että yksi erittäin iso syy oli se, että minä tiimiliiderinä en vaatinut läsnäoloa. Tämä oli yksi suurimmista syistä, miksi johtoryhmämme dynamiikka ei toiminut. Kesän jälkeen aloinkin vaatimaan, että jokainen on johtoryhmän palavereissa paikalla, vaikka paljon “tärkeämpää” tekemistäkin olisi ollut. Tunnistettuani tämän ja sen, että tiimiyrityksemme tarvitsi siinä hetkessä syntipukin, koska olimme pakoilleet vastuuta, tein liikun ja otin syyt niskoilleni. Tottahan se oli. Johtajan täytyy ottaa syy niskoilleen, koska hän on loppu vastuussa toimivuudesta. En tiedä miksi, mutta minusta tuntui, että saimme johtoryhmänä edes hitusen takaisin luottamustamme. Vaikka kevät oli menetetty, niin syksy oli vasta ovella.

Samoihin aikoihin, kun astuin tiimiliideriksi, ongelmat Liekkirockin kanssa alkoivat näkyä ja paisua. Olimme melko pahasti myöhässä, sillä rockiin oli enää vain 2,5kk ja melko moni työ oli vielä tekemättä. Samalla huhut Tiimiakatemialla uppoavasta laivasta alkoivat kierrellä. Richard Branson sanoikin, että usko omaan tuotteeseen ja leikkaa siivet huhuilta (ja lehtijutuilta), jotka vahingoittavat sitä. Me emme tehneet jälkimmäistä. Meidän tuotteemme uskottavuus alkoi rapistua Tiimiakatemian sisällä ja se heijastui myös koko projektiryhmään. Lopulta myös itse aloin epäilemään tuotettamme. Kuitenkin saimme vedettyä projektin läpi, vaikka se tappiota tekikin. Mutta sen opin, että katkaise perättömät huhut HETI, kun ne alkavat levitä, sillä ne vaikuttavat ostajiin ja lopulta myös sinuunkin tuotteen tuottajana.

Kevät menikin melko pitkälti Liekkirockin kanssa, mutta kylkeen mahtui myös hieman Huoltok:ta. Kun Liekkirock oli toukokuun lopulla saatu päätökseen, pystyin kesällä keskittymään täydellä panostuksella Huoltok:hon. Totta puhuaksini, olin erittäin heikko korjaaja ja lopputuloksessa oli paljon parannettavaa. Kehityttyäni ja sen nähdessään Kukko lähtikin lomalle ja jätti minut suoranaiseen tulikasteeseen. Olimme juuri tehneet muutoksia markkinoinnissa ja heti Kukon lähdön jälkeen myyntimme kolminkertaistui. Tuona kesänä opin asiakaspalvelun tärkeyden hektisenä aikana. Kohtaamalla asiakkaan yksilönä ja ymmärtämällä hänen huolensa, voitat heidät puolelleen. Vaikka olisi kuinka hektinen tilanne tahansa, niin ottamalla aikaa asiakkaalle, saat hänet tyytyväiseksi antamalla hänelle huomiota. Pahinta, mitä olisimme voineet tehdä, olisi ollut heidän palvelemisen unohtaminen. Kesän jälkeen olenkin aina pyrkinyt vastaamaan asiakkaalle heti, kun mahdollista. Ja sama tulee jatkumaan myös Ravintola kaadossa kuin muissakin projekteissa.

Seuraavasta saan kiittää erittäin paljon nykyistä valmentajaamme Hugoa, kun hän painosti minua pitämään syksyllä Innomolle kick offin. En edes ollut miettinyt asiaa, kun olin keskittynyt niin paljon Huoltok:hon kesällä ja muutkin johtoryhmän jäsenet olivat olleet omilla teillään käytännössä koko kesän ajan. Kick Offissa saimme kirjoitettua Innomon tiimisopimuksen ja päätimme siirtyä yhteiskassaan. Koko tiimi sai tästä erittäin paljon potkua ja energiataso oli erittäin korkealla. Emme olleet päässeet siirtymään yhteiskassaan ja tiimisopimukseen keväällä erimielisyyksien takia johtoryhmän sisällä. Onneksi uusi aikakausi oli tulossa! Tai ainakin niin luulimme. Vaikka osasin vaatia johtoryhmän kokoon joka viikko, en osannut vaatia tiimisopimuksen noudattamista. Miksi?

Pelkäsin, että aiempi monsteri, jonka olin ajanut pois, nostaisi uudelleen päätään. En siis osannut vaatia niin ison joukon edessä tiimisopimuksen noudattamista. Olen vasta nyt alkanut tajuta, että vaikka ihmisille tulisikin syyllinen olo suorittamatta jättämisesta, se on kuitenkin hyvä tehdä. Muuten he luulevat pääsevänsä kuin koira veräjästä ja sama toimintamalli jatkuu. Se ei ole monsterina olemista, se on johtamista ja jonkun sekin on tehtävä. Minut siihen valittiin, joten minun se vaatiminen myös kuuluisi tehdä. Tätä tulen käyttämään tulevaisuudessa esimerkiksi Kaadossa. Syyllistäminen ei ole se miten asiat hoidetaan, vaan esim. kysymällä, onko yksilöllä liian paljon töitä, kun eivät hommat hoidu. Yksilöllisellä kohtaamisella pääsee pitkälle!

Huoltok:ssa alkoi hiukan tulla ryppyä rakkauteen. Kukon jäätyään opinnäytetyöntekolomalle jäin kahden uuden rekrytoinnin kanssa. Pian minulle selvisi, että olin väliinputoaja. En ollut varsinaisesti yrittäjä enkä enää pelkkä työntekijäkään. Minulle tuli erittäin tyhjä olo, kun en uskaltanut lähteä kehittämään Huoltok:taa, mutten halunnut olla pelkkä työntekijäkään. Periytettyäni uudet työntekijät työhönsä ilmoitin jääväni sivummalle, kunnes minun tilanteeni selvitettäisiin kuntoon. Sitä ei tehty koskaan. Tästä opin sen, mikä minun olisi pitänyt tietää jo alusta asti, että tehdään sopimus, jossa sovitaan selvät sävelet. Mikä on minun tai Innomon asema, mikä on palkkaus ja kauanko on sopimuskausi. Ilman näitä tietoja en lähde enää kenenkään alaiseksi, ennen kuin säännöt ovat selvillä.

Voin kertoa, etten paljon muista tuosta syksystä. Tein noin keskimäärin 10-11 tunnin päivää, joten olin erittäin uupunut kotiinpäästyäni. En jaksanut tehdä mitään muuta, kuin lysähtää sohvalle, laittaa aivot off ja katsoa televisiota. Päiväni täyttyivät muka tärkeistä tehtävistä, muiden auttamisesta ja muista erittäin riekaleisista asioista. Laitoin muiden projektit omieni edelle. Jopa oman hyvinvointini edelle. Kirjapisteistä puhumattakaan! En osannut tuolloin sanoa ei. Päätikin siis pitää joululoman täysin lomana ja sitä helpotti lähtö Malediiveille. Nähdessäni sen maan ja pinnanalaisen elämän, minussa heräsi taas elämänilo. Elämässä on muutakin kuin Innomo! Silloin tein päätöksen, että en enää koskaan tule tekemään töitä yli 8 tuntia päivässä, ellei kyse ole elämästä ja kuolemasta. Tuo päätös on pitänyt hyvin ja aion jatkaa sen noudattamista, vaikka välillä rapaa tuleekin niskaan, koska lähden “liian aikaisin”. Jos totta puhutaan, ei kiinnosta, sillä hyvinvointi menee menestyksen edelle.

Tammikuussa huomasin olevani 20 kirjapistettä muita jäljessä. Palattuani Tiimiakatemialle luulin saavani kiitosta avusta, jonka olin antanut muille projekteille kirjapisteideni kustannuksella. Luulin saavani apua ja kannustusta matkalleni kirjapisteiden metsästyksessä. Näin ei käynyt, vaan minulle osoitettiin, etten ole tiimiyrityksen täysvaltainen jäsen, ennen kuin kirjapisteeni ovat kunnossa. Tämän jälkeen minut jätettiin aivan oman onneni nojaan. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun en ollut johtotehtävissä Innomossa. Tiimiliideriys oli loppunut joulukuun alussa ja enää vain perus “rivimies”. En oikeastaan koskaan aiemmin ollut perehtynyt itseni kehittämiseen tai itsenijohtamiseen. Nyt kun minut oli, ns. heitetty susille, minulla oli aikaa reflektoida omaa toimintaani eri tavalla ja etsiä keinoja toteuttaa itseäni parhaiten.

Kirjapisteisiin löysin avukseni äänikirjat. Olen aina ollut erittäin hyvä kuunetelemaan ja näin oppimaan, mutten ollut koskaan aiemmin edes ajatellut, että voisin suorittaa kirjapisteeni kuuntelemalla. Kuten Bransonilla, minullakin on hankaluuksia lukemisen kanssa. Minulla ei ole lukihäiriötä, enkä epäile, että olisikaan, mutta olen vain uskomattoman surkea printatun tekstin kanssa. Näinpä päätin lähteä tekemään kirjapisteitä vahvuuksieni kautta ja nyt pari kuukautta myöhemmin olenkin saanut kirjat luettua ja olen samassa pisteessä, kuin muut tammikuussa. Vielä on 20 pistettä edessä, jotta saan kirjattua opintoni toukokuussa, mutta kerrankin minulla on itseluottamusta, että saan kirjapisteet suoritettua ajoissa. En aio luopua äänikirjoista, koska ne toimivat ja saan kuunneltua tunnin päivässä kirjoja samalla, kun kävelen Tiimiakatemialle ja takaisin. Näin saan noin kirjan viikossa kuunneltua. Lukemistakaan en aio unohtaa, vaan pyrin lukemaan vähintään 15min päivässä myös kirjaa, jotta saan kehitettyä lukemistanikin edes hiukan joka päivä.

Kukon palatessa Huoltok:hon, hän huomasi, että minun sitoutumiseni taso ja tunnit, jotka voisin antaa Huoltoke, eivät olleet riittävät, joten hän alkoi joko tietoisesti tai tiedostamattaan syrjäyttämään minua projektista. En tiedä eikö minua uskallettua suoraan heittää projektista ulos, mutta viesti oli erittäin selvä. Tammi-helmikuun vaihteessa minulle riitti roikkuminen mukana, koska asioita emme saaneet keskusteltua siihen pisteeseen, että päätöstä olisi saatu, vaan olin edelleenkin väliinputoaja. Tein viimeisen avunhuutoni kukon suuntaan, mutta sen jälkeen oli selvää, ettei minulla ollut paluuta HuoltoK:hon. Suhteeni tähän projektiin oli lähes samanlainen, kuin edellinen parisuhteeni. Roikuin mukana, vaikka suhde ei ollut enään mielekäs, koska en uskaltanut lopettaa suhdetta. Näistä kahdesta oppineena, en tulevaisuudessa aio roikkua projektissa, joka ei ole mielekäs tai jolla ei ole mitään tarjottavaa. On kummallekin osapuolelle mieluisampaa katkaista yhteistyö. kuin vain roikkua mukana.

Vuosi oli vasta aluillaan ja kaikki mitä olin aiemmin tehnyt, oli loppunut. Liekkirock jo kauan sitten, NJL, tiimliideriys ja HK aivan äskettäin. Olin tehnyt vain erittäin pitkiä projekteja ja niiden yhtäkkinen loppuminen sai minut erittäin hämilleni. Olin kuin tippunut tyhjän päälle. Tuntui taas kuin olisi aloitettava alusta, kuin ensimmäisen vuoden opiskelija. Olenkin miettinyt paljon, että mitä sitä tekisi ja olen päässyt testailemaan paljon erilaisia projekteja auttamalla muita. Olen tehnyt lyhyempiä projekteja, mm. Baskien ohjelman jräjestämistä, Mustankorkean messuständi ja Rakettipäivät, mutta se pitkäkestoinen ja inspiroiva projekti vielä puuttuu. Ravintola Kaato Pielavedellä on lähellä sitä, mutten vielä osaa sanoa, millaiseksi se muuntuu, kun emme ole ehtineet työstää sitä paljoa.

Tämä olikin suurin syy, miksi hain Luovaan Älykkyyteen ja Notkeuteen, innovointikoulutusohjelma. Haluan keksiä oman liikeideani ja lähteä kehittämään omaa kasvuyritystäni. Kun sain HK:ssa siitä maistiaisen, en voi olla haluamatta sitä lisää. Yksi asia tosin tuntuu rajoittavan minua paljon, nimittäin Innomo. Tuntuu siltä, että erilaisia kriisejä on kokoajan ratkottava, mikä vie voimavaroja ja kaikenlaisia “pakko-tehdä töitä” tulee. Ymmärrän sen erittäin hyvin, että nyt on pakko tehdä suorittavaa työtä, mutta 20 tuntia viikossa? Se vie leijonan osan kaikista projekteista, joita olisi kehitettävä ja näin ollen jatkamme taas samasta pisteestä jossain vaiheessa. Tosin hiukan rikkaampana.

Jos olisin keksinyt, mitä aion tehdä, tekisin sitä jo nyt. Mutta aion jatkaa uusien alkujen etsimistä. Eräs asia on ollut lähellä sydäntäni ja toivoisinkin, että pääsisin toteuttamaan niitä tulevaisuudessakin. Nimittäin tapahtumienjärjestäminen. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin nähdä tapahtumapäivänä esiintyjien nousevan lavalle ja kansan hurraavan. Mutta sitä etsiessä.

Summary:

1. Älä välitä, mitä muut sinusta ajattelevat
->Mikäli et kelpaa omana itsenäsi, niin he eivät olisikaan olleet hyviä kaveriehdokkaita
2. Johtajaksi kehittyminen vie aikaa ja sitä tapahtuu kokoajan, jos annat sille mahdollisuuden
3. Priorisoi ja ota ajastasi kaikki irti
-> Kun teet töitä, tee töitä, niin pääset aiemmin kotiin ja saat enemmän tehtyä
4. Muut saattavat nähdä ratkaisun helpommin kuin sinä
-> Ristipölytä ja keskustele haasteista muidenkin kuin oman tiimiyrityksesi kanssa. Liian lähellä ollessa sokeutuu.
5. Vaatiminen ei ole monsterina oloa, vaan yksilölistä kohtaamista
-> Juttelemalla saat tiedon, miksi joku ei noudata yhteisiä pelisääntöjä. Jos et puutu, niin toiminta jatkuu.
6. Leikkaa siivet perättömiltä huhuilta HETI
-> Ne vahingoittavat myyntiä ja lopulta myös omaa uskoasi tuotteeseen
7. Anna aikaa asiakkaille ja pidä heihin yhteyttä
-> He ymmärtävät kyllä, vaikka toimitusaika pidentyy, kunhan heille vain ilmoitetaan
8. Sopimukset kuntoon, ennen kuin on liian myöhä!
9. Opi sanomaan ei pelkästään itsesi takia
10. Hyödynnä vahvuuksiasi, älä keskity pelkästään heikkouksiisi
-> Tekemällä asiat vahvuuksien kautta, saat tehtyä ne huomattavasti nopeammin
11. Älä jää turhaa roikkumaan, vaan katkaise yhteistyökumppanuus, ennen kuin se menee henkilökohtaiseksi

Antti Reijonen
Osuuskunta Innomo
044 7242801
Antti(ät)Innomo.fi

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!