Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Reissussa kaikki on erilaista

Kirjoitettu 23.05.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Vikkeri
Kirjapisteet: 3
Kirja: Madventures
Kirjan kirjoittaja: Riku Rantala ja Tunna Milonoff
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Reissussa kaikki on erilaista

Matkustaminen on ollut aina kiehtovaa ja haluaisin matkustaa todella paljon. Lähteminen on aina vaikeinta ja paluu toiseksi vaikeinta. Maailmassa on niin paljon kiehtovia maita joissa haluaisin käydä. Olenhan vielä nuori ja saan olla itsetäni ylpeä että olen kuitenkin jo näin paljon nähnyt maailmaa mitä olen nähnyt.

Kirjasta sai paljon ideoita tulevia lomakohteita ja MYM-reissua varten, vaikka ne Malediivit, riippumatto ja kuukauden rauhallisuus kiehtoo silti.

Learning Circus reissummehan koostui 4 eri maasta joita olivat Ranska, Italia, Saksa ja Alankomaat. Kuljimme matkamme lentäen ja reilaamalla. Odotukseni reissusta olivat korkeat jo alussa koska itse en ollut ennen tätä reissua Euroopassa paljoa matkustellut. Matkan aikana tapahtui paljon hauskoja asioita josta lisää ennen kohta. Vaikka reissumme oli pääasiassa ”työmatka” niin matkalla pystyi myös nauttimaan ns. lomailusta ja yhdessäolosta tiimin jäsenten kanssa.

 

Nizza, Ranska

Helsinki-Vantaalta lähtiessämme meidän epäonneksemme lentoala lakkoili ja kaikkia matkustajia pyydettiin ottamaan mahdollisimman vähän ruumaan menevää matkatavaraa mukaan koska laukkujen perille pääsystä ei ollut varmuutta. Itse sotilaana pärjään kyllä vähällä, mutta varaudun kaikkeen. Olin siis se henkilö tiimissämme jolla oli eniten tavaraa ja paras matkavakuutus. Nizzassa onneksemme laukut liukuivat hihnalta ja pääsimme pian tuon jälkeen jalkautumaan lentokentän liukuovista välimeren ”lämpimään ja kosteaan ilmastoon.

Ranskassa siis tarkoituksenamme oli kuvata R-Collection nimiselle yritykselle promokuvia jossa tiimimme jäsenet poseeraavat R-Collectionin t-paidoissa. Kuvauspäivänä oli todella upea sää ja kävelimme Nizzan vanhaa kaupunkia, rantabulevardia ja puistoissa ottamassa kuvia. Kuvat onnistuivat loistavasti ja saimme hyviä otoksia yksittäisistä jäsenistä kuin porukassakin. Itse toimin kuvaajana joten minusta ei albumiin päätynyt kuin muutama otos.

Koska turisteja kun olimme, niin tietenkin söimme joka päivä ulkona ja joimme paikalliseen tapaan viiniä. Kävimme ostoksilla ja kiersimme toinen toistaan hienompia ja upeampia kauppoja ja liikkeitä. Itse tykkään etsiä pieniä yksityiskohtia mitä en ole aikaisemmin nähnyt ja nämä ranskassa olevat kaupat olivat tyylikkäitä, hyvin sisustettuja ja pohjaratkaisultaan todella toimivia. Toisin kuin suomessa suurin osa liikkeistä on täyteen ahdettuja ja ahtaita putiikkeja.

Ranskassa myös palvelukulttuuri on todella erilaista ja kiehtovaa. Päädyimme yhtenä päivänä pieneen ns. mitään sanomattomaan katuravintolaan koska ravintolan omistaja tuli meidät sinne kohteliaasti ottamaan jo kaukaa kadulta vastaan, tarjosi meille ruokalistaa. Palvelu toimi, koko ajan joku oli huolehtimassa juomien riittävyydestä ja siitä että onko ruoka nyt varmasti hyvää. Vaikka hintataso oli opiskelijalle hiukan korkea useimmissa paikoissa ja tippikulttuuri oli uutta, niin hyvästä palvelusta voi hyvillä mielin maksaa hiukan ekstraa.

Eniten jäin Ranskasta kaipaamaan sitä tuttua Libanonissakin rakasta Välimeren ilmastoa, ja sitä uunituoretta kroisanttia, täytettyä patonkia ja suussa sulavaa munkkia jotka haimme ensimmäisenä aamuna paikallisessa pienleipomossa ja söimme suihkulähteen reunalla vanhassa kaupungissa.

Como, Italia

Lähdimme junailemaan Nizzasta kohti Milanoa ja jatkoimme nopealla pysähdyksellä Como-järven rannalle. Paikanhan on pakko olla hieno, koska onhan George Clooneyllakin mökki siellä. Jälleen juna-asemalle päästyämme minut laitettiin kärkeen johtamaan joukkoa kohti hostellia. Pienen taistelun jälkeen selvisimme suuren mäen juurelle josta lähti mukulakivi tie ylöspäin mäen päälle. Tässä kohtaa luimme ohjeistamme että 15 min kävely ja olisimme perillä. Rinnettä ylös kävellessäni kiitin itseäni siitä että olin pakannut kaiken ”jenkkiarmeijan” vanhaan rinkkaan koska tyttöjen hinatessa matkalaukkuja mäkeä ylös.. ei siitä tullut mitään. Loppujen lopuksi kannoimme herrasmiehinä Ollin kanssa tiimiläistemme laukut hostellille. Siellä meitä odotti kivinen vanha hostelli jossa sisäpihalla meitä odotti mukava ja leppoissa ”rastafarin” näköinen kaveri joka työskenteli hostellissa. Saimme huoneet vaihdoimme nopeasti kauluspaidat päälle ja painelimme alakertaan syömään italialaista ruokaa, joka siis oli aivan törkeän hyvää.

Seuraavana päivänä lähdimme aamulla kohti Como-järveä. Tarkoituksena oli mennä ottamaan aurinkoa ja ostoksille koska raksapäiville itselläni ei ollut vielä vaatteita. Pienen etsinnän jälkeen löysimme Ollin kanssa pienen tyylikkään vaateliikkeen jossa ikkunassa oli uskomaton tarjous ”kauluspaita, neule ja housut 99€). Hetken mietinnän jälkeen menimme sisään ja vastaamme tuli nuori neito joka alkoi heti etsimään meille sopivia housuja ja paitoja. Tämän tehokkaan vartin jälkeen poistuimme liikkeestä tyytyväisinä ja isojen paperipussien kanssa, tietenkin myös entistä köyhempinä. Paluumatkalla poikkesimme poikain kanssa kaupassa ostamassa illaksi ”snäckstyyppistä” iltapalaa, eli siis viiniä, lihaa, juustoja, leipätikkuja jne.. Kaupassa tutustuimme paikalliseen vartijaan joka tilasi meille taksin motellille. Vartija oli todella mukava ja selitimme hänelle matkastamme, Tiimiakatemiasta ja Osuuskunnastamme.

Illalla järjestimme Driimin oman kirjabootcampin jossa luimme kirjoja ja toisten esseitä, joimme viiniä ja söimme pikkupurtavaa. Ilta sujui rattoisasti ja hiukan haikeissa tunnelmissa koska seuraavana aamuna lähdimmekin jo kohti Frankruttia.

 

Frankfurt, Saksa

Frankfurttiin saavuimme päivää ennen suurinta osaa muista tiimiakatemialaisista ja ehdimmekin hiukan tutustua kaupunkiin. Pääsimme hyvään hostelliin joka oli todella lähellä keskustaa ja kauppoja. Seuraava aamu koitti ja ilokseni kuulin että ystävämme Bisneralaiset ovat tulossa juna-asemalle ja menossa aamupalalle. Lähdin siitä iloisesti toivottamaan heidät tervetulleeksi Frankfurttiin ja menimme porukalla syömään todella hyvän aamiaisbufeen. Vaihdoimme siinä kuulumisia aamiaispöydässä ja valmistauduimme siirtymään European Central Bankin eteen josta tämä Amazing Race alkaisi. Jälleen minä lähdin johdattamaan tätä upeaa joukkoamme kohti päämääräämme. Kävelimme joen vartta pitkin ja otimme muutamia mahtavia valokuvia ryhmästämme tuolla matkalla.

Ennen kilpailun alkua kokoonnuimme kasaan ja järjestäjä piti puheen jossa kertoi terveiset ja ohjeet kisaa varten. Tiimimme oli varma voitosta ja lähdimme pitämään hauskaa mutta myös halusimme näyttää muille ketä olimme. Rasteja oli rastin perään ja muutamia juoksuaskeliakin otimme kilpailun aikana. Parhaita rasteja mielestäni olivat suihkulähde rasti jossa kuvasimme kastekohtauksen ilman että kukaan meistä meni oikeudenmukaisuuden suihkulähteeseen, sillä se ei olisi ollut oikein. Video piti vielä käydä näyttämässä paikallisessa liikkeessä työskenteleville ja kysyä heidän mielipiteensä videosta. Meidän tuotoksemme oli niin hyvä että saimme ilmaisen oluen tämän johdosta. Toinen uskomaton rasti oli se jossa kävimme Main Towerissa ottamassa kuvan tiimistämme, maisemat olivat lumoavat ja tuulen suhinaan sekoittuva kaupungin hälinä ei tuntunut yhtään stressaavalta ja ahdistavalta siellä. Puistoon saapuessamme vastassa oli rakas tiimiläisemme Olli joka oli järjestämässä tätä matalan budjetin tapahtumaa. Yllätys voitimme kilpailun eli saavuimme ensimmäisenä paikalle.  Joimme skumpat, vastaanotimme kunniakirjamme ja lähdimme läheiseen kauppaan ostamaan piknik eväitä. Tämän jälkeen menimme puistoon ottamaan aurinkoa. Puistossa meitä odottikin jo ystävätiimimme Bisnera, jotka tulivat kisassa toisiksi.

Tämän jälkeen suurin osa lähtikin jo jatkamaan matkaansa eteenpäin. Me silti jäimme vielä yhdeksi päiväksi Frankfurttiin ja pidimme ostospäivän. Pysähdyin yhdessä kenkäkaupassa siis liikkeessä jossa oli kaksi kerrosta täynnä ”merkkikenkiä”. Liikkeen imago oli jo sellainen että mietin sinne astuessani voinko mennä tuonne pelkissä farkuissa, kravaatissa ja kauluspaidassa. Palvelu pelasi todella hyvin. Kerroin myyjälle mitä kenkää haluan sovittaa, hän pyysi minua istumaan nahkaiseen nojatuoliin ja odottamaan hetken. Pian hän asteli laatikon kanssa eteeni ja melkein sovitti kenkiä puolestani. Ostopäätökseni tehtyä hän laittoi kengät laatikkoon ja saattoi minut kassalle, ja sitten laittoi kenkäni kassan taakse hyllyyn odottamaan. Kassalla toinen kassaneiti rahasti minut ja antoi minulle kuitin, siirryin toiselle tiskille josta toinen kassaneiti otti kuittini ja antoi minulle takaisin uudet kenkäni tyylikkäässä paperikassissa. Palvelu oli loistavaa. Se sai tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Todella asiakaslähtöistä.

Toinen erikoinen kokemus oli paikallisessa Mc Donaldsissa asiointi. Siellä odotti automaatti jossa kasasin annokseni kosketusnäytöllä ja menin jälleen pelkän kuitin kanssa kassalle, josta myyjä antoi minulle kuittia vastaan annokseni. Asiakaspalvelua täällä ei oikeastaan saanut vaan hiukan vihaisen mulkaisun ja annoksen. Se kuitenkin riitti tyydyttämään minun nälkäni… siis 15 minuutiksi.

 

Amsterdam, Alankomaat

Asterdamiin päästyämme meitä odotti leirintäalue liian kaukana keskustasta. Matkasimme sinne ensimmäisenä iltana varmaan vajaan tunnin. Perille päästyämme Vastaanotossa odotti mies joka oli paikan omistaja. Hän ei vastaanoton perusteella tykännyt meistä yhtään ja palvelu oli huonoa, todella huonoa. Nukuimme ensimmäisen yön pienessä ”leikkimökissä” ja ilman lämmitystä koska tämä kaveri ei ollut sitä meille maininnut että mökin lämmitys maksaa ekstraa. No siitä sitten itse ainakin sain kuumeen viimeiseksi illaksi ja kotimatkalle. Mikäs olisi sen parempaa? Avaimien luovutus oli myös yhtä helvettiä. Onneksi saimme seuraavaksi yöksi isomman kabiinin jossa saimme lämmityksen myös. Tällöin saapuivat myös muut tiimiakatemialaiset ja illalla meillä oli kuuluisat rakettipäivät. Tilat olivat upeat ja Amsterdamin keskusta oli yöllä lumoava. Kävin juhlista lähtiessäni ajelemassa muutaman kierroksen maailmanpyörässä ja katselin kaupungin kirkkaita valoja useiden metrien korkeudesta. Tunne oli uskomaton!

Yhteenveto

Reissu oli kokonaisuudessaan mahtava ja todella tiimiyttävä, nukkuminen 6 ihmisen voimin 4 hengen kylmässä mökissä, junamatkat, harvinaisen vähäiset eksymiset, julkisen liikenteen ongelmat. Näistä mikään ei tuntunut miltään koska reissu oli hyvä.

Kylmään suomeen päästyäni mietin vain että mihinköhän sitä lähtisi uuteen reissuun, joku äkkilähtö olisi todella kiva.

Itse opin paljon paikallisista kulttuureista, rakentamisesta, talojen ja rakennusten yksityiskohdista, sisustamisesta, somistamisesta ja asiakaspalvelusta. Huomasin myös sen että tiimini oikeasti luottaa minuun koska olin aina se joka suunnisti ja johdatti joukkoa ja perille pääsimme.. Aina.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!