Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rennosti vastuullinen työssä ja elämässä

Kirjoitettu 03.10.15
Esseen kirjoittaja: Camilla Heikkilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rennosti vastuullinen työssä ja elämässä
Kirjan kirjoittaja: Pekka Hämäläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

Rennosti vastuullinen työssä ja elämässä, 3.5 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.5/5 (2 votes cast)

Alkusyksy oli taas kerran todella hankala. Luulisi, että tässä vaiheessa tiimiakatemiaa sitä olisi jo oppinut kunnolla ennakoimaan syksyn tulon ja kuinka siihen tulee varautua, mutta ei. Luulisi myös, että tässä vaiheessa akatemiaa myös oman ajan hallinta olisi opittuna, mutta ei sekään.

Syksyn alkaessa ajattelin, että käynpäs hakemassa kirjastosta pari kirjaa, josko ne antaisi vähän vauhtia ja inspiraatiota syksyyn, mutta pelkästään kirjastossa käyminenkin tuntui hankalalta. Mistä aiheesta sitä pitäisi lukea, mikään ei suoraan sanottuna oikein edes kiinnostanutkaan. Päädyin johonkin hyllyjen väliin vain pläräämään kirjoja ja yksi lause pisti silmään aika nopeasti;

Rentous on jokaista varten, ja kuka tahansa voi oppia siitä

 

Raskaan kesän jälkeen ja hankalassa startissa tämä kirja jotenkin iski minuun;

Pekka Hämäläinen – Rennosti vastuullinen työssä ja elämässä.

 

Kirjassa pohditaan paljon vastuun ottoa, kuinka se saattaa kuormittaa ja kuinka oppia ottamaan rennosti vastuuta. Välillä en oikein itsekään tiedä/erota, että eivätkö kaikki tiimiläiset kanna omaa vastuutaan, vai koenko minä vain itse kantavani vastuuta asioista, joista ei pitäisi kantaa vastuuta. Että onko asia oikeasti niin, että tiimissä kaikki eivät kanna sitä vastuuta joka tulisi kantaa, vai näenkö vain asiat täysin eri tavalla. Itse olen myös sellainen ihminen, että kun minusta tuntuu että toiset eivät ota/kanna vastuuta, niin minuakaan ei huvita. Periaatteessa ajattelen niin, että no miksi minäkään vaivautuisin, ja joitain asioita olenkin laiminlyönyt ja ikään kuin jättänyt muiden harteille (tuntuu että joitain ehkä vähän liikaakin) ja se taas saakin saa minut ahdistuneeksi. Kuten Pekka Hämäläinenkin kirjassaan mainitsee; vastuullisissa ihmisissä asuu usein pieni perfektionisti, joka vie asiat loppuun, huolehtii kaikesta ja on valmis uhraamaan oman etunsa toisen/toisten hyväksi. Tavallaan tunnistan itsestäni tämän, ja kesää sekä alkusyksyä miettiessäni tiedän, että olen toistuvasti asettanut toiset ja toisten tyytyväisyyden itseni edelle. Tuntuu, että se on minulle jotenkin niin luontaista…

 

Pekka Hämäläinen kokoaa teokseensa kahdeksan myyttiä rentoudesta, jotka kieltämättä kuvastavat paljolti minunkin ajatusmallia rentoudesta.

 

Uskomus 1: Rennot ihmiset ovat luonteeltaan laiskoja

Itse lankean helposti tähän mielenmalliin itseni kohdalla. Se on jännä, että jos joku muu tekee hommat rennolla otteella, niin en minä koe, että hän on laiska. Mutta kun tullaan omaan tekemiseeni, niin ensinnäkin välillä on todella vaikeaa yrittää ottaa rennosti, ja toisekseen koen heti, että muut näkevät minut laiskana tai että minua ei kiinnosta. Toki itse koen, että senkin moni ehkä määrittää eritavoilla, että mitä tarkoittaa tehdä työt rennosti. Itselläni meinaa olla juuri tämä uskomus, josta Hämäläinen yrittää rentous-sanan riisua, joten siinä on minulla mielenkaivelun paikka. Hämäläisenkin mukaan tietynlainen rento meininki, auttaa pitämään mielen pirteämpänä, jolloin työt sujuvat ja tavoitteisiin päästään. Kaikki ei ole aina niin vakavasti suoritettavissa vaikka tosissaan tehdään.

Uskomus 2: Rentous tarkoittaa tehottomuutta

Tämä liittyy paljolti edelliseen laiskuusajatukseen. Helposti ainakin itse ajattelen, että jos joku ilmoittaa, että ”tästä lähin otan vaan ihan rennosti”, niin häntä ei enää kiinnosta ja hän on luopunut kaikesta yrittämisestä. Toki riippuu kuka sanoo, ja mikä hänen käsitys rentoudesta on, mutta aina se ei tarkoita välttämättä sitä. Hämäläisen mukaan rentokin saattaa maata sohvalla, mutta hän tekee sen kerätäkseen uusia voimia. Rentous on työn hedelmä.

 

Uskomus 3: Rentous vie keskittymisen

Tätä käsitystä minun ei tarvitse kumota itseltäni tai oikaista mielenmallejani, sillä tämä ei ole koskaan ollut käsitykseni rentoudesta. Päinvastoin – Rentoutuneena pystyy keskittymään ja ajattelemaan paremmin. Mikäli mieli ei ole rento, järkevä ajattelu on minusta hyvin hankalaa. Se on vain yhtä sekametelisoppaa ja tuhat asiaa pyörii samanaikaisesti päässä, jolloin mistään ei saa oikein otetta, eikä mihinkään synny ratkaisua.

 

 

Uskomus 4: Rentous on luonteenpiirre

Tavallaan tämä on ollut oma uskomukseni, mutta tavallaan ei.  Uskon, että se on enemmän se, mihin on oppinut ja tottunut. Kuinka on oppinut käsittelemään asioita ja suhtautumaan asioihin.  Eli Pekka Hämäläisen sanoin; se on opittavissa. Eli ehkä minullakin on mahdollisuuksia 😀

 

 

Uskomus 5: Rentous on itsekurin vastakohta

Tämäkin uskomus pätee omalla kohdalla, mutta ei muiden. Toisia en näe itsekurittomina, vaikka heillä olisikin rento ote asioihin, mutta omalla kohdalla sorrun helposti siihen. Tämä johtuu ehkä nimenomaan siitä, kun se yleinen mielenmalli on se, että rentous tarkoittaa laiskuutta. Laiskuus taas on itsekurin puutetta. Mutta tätä kirjaa lukiessani, herään jatkuvasti sille ajatukselle, että rentous voi tarkoittaa niin monia muitakin asioita. Se asenne, kuinka suhtautuu asioihin. Itsekuria voi rennolla ihmisellä olla paljonkin, mutta se on vain se kuinka asiat hoidetaan. Rento itsekuri pitää huolen siitä, että hommat tulee hoidetuksi, jonka jälkeen on tilaa rentoutumiselle. Asiat hoitaa ilman suurempaa stressiä, leppoisasti tietäen, että sitten kun hommat on hoidettu on aikaa rentoutumiselle. Sellainen ihminen taas joka antaa stressille yliotteen, on vaarassa kellahtaa sohvan pohjalle ja jättää kaiken tekemättä. Itselläni koen olevan hiukan tällaista, että toimin aikalailla ääripäissä. Joko suoritan ja suoritan vain kaikki tukka putkella ilman sitä rentoutumisen tilaa, tai sitten kun se stressi ottaa minusta yliotteen, niin mikään ei kiinnosta ja yritän miettiä kaikkea mahdollista, ettei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä. Moni on minulle asiasta huomauttanutkin, ja ilmeisesti pitäisi tosissaan alkaa opettelemaan tätä rennosti vastuullista otetta; oppia kuuntelemaan itseäni, milloin liika on liikaa ja osata myöskin reagoida tilanteeseen ja sanoa ei.

 

 

Uskomus 6: Vastuullisuus on rasittavaa ja vie voimat

Niin kuin Hämäläinen mainitseekin, niin tämä uskomus tulee varmasti suoraan siitä ajatuksesta, että pelätään, ettei osata pitää puolia ja ajaudutaan ylivastuullisuuteen. Tai että kun muut huomaa vastuunottajan tekevän töitä vastuullisemmin tai kokevat että hän on nyt ainut vastuullinen, niin muut alkavat käyttämään häntä hyväkseen ja teettää hänellä omia hommiaan. Suoraan sanottuna, aikalailla tällainen kuva minulla onkin. Ja tuntuu, että esimerkiksi meidän tiimissäkin vastuuhenkilö tarkoittaa pitkälti sitä, että hän hoitaa ja tekee kaiken, ja itse voi heittää hanskat naulaan ja huokaista helpotuksesta. Mutta niin kuin tuossa alussa tulikin ilmi, että kyse on myös puolien pitämisestä. Ja se mikä on vastuuhenkilön käytäntö toimia. Osaako hän delegoida ja ottaa sen asenteen, että itse ei tarvitse hoitaa kaikkea, vai ottaako hän nimenomaan sen ylisuorittavan asenteen, että nyt kun minä olen vastuussa niin minun pitää hoitaa nämä. Itse sorrun erittäin herkästi ylisuorittavaan asenteeseen ja puolia on hankala pitää. Sen takia itsellänikin on ehkä tullut juuri se ajatus, että ”kun otan enemmän vastuuta, poltan itseni nopeasti loppuun”: En kuitenkaan ole sitä mieltä, että vastuu on pelottava asia tai sitä tulisi välttää, vaan tässä minulla itselläni on paljon opeteltavaa; kuinka toimia siinä omassa vastuutehtävässä. Hämäläinenkin kuitenkin mainitsee, että työn vastuullisuus lisää työn miellekyyttä ja työtyytyväisyyttä. Eli vastuuta täytyy olla jonkin verran, jotta työ on tarpeeksi haastavaa ja sitä kautta mielekästä. Sen takia onkin tärkeää, että osaa ottaa vastuuta sopivissa määrin, ja työstää sitä kuinka vastuuta tulee hoitaa.

 

 

Uskomus 7: Vastuu kuuluu johtajille

Tämä on tietysti hiukan siitä kiinni, onko tämä näkökulma johtajan vai työntekijän päässä. Onko johtaja sitä mieltä, että vastuu kuuluu johtajille, jolloin hän ei anna vastuuta työntekijöilleen. Vai onko työntekijät sitä mieltä, että heidän ei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä, sillä vastuu kuuluu johtajalle. Kumpikin on huono. Johtajan tulisi antaa vastuuta työntekijöilleen, eri asia on tietysti se, ottavatko yöntekijät vastuun vastaan. Jos ajattelee tätä meidän tiimin tasolle, niin pääasiassa tiimiin liittyvä vastuu on johtoryhmällä. Tähän ei muut edes halua osallistua, koska ajattelevat, että se on joryn vastuulla, itse ei onneksi tarvitse tehdä mitään sen eteen. Toisaalta taas miksi jory ei enemmän delegoisi vastuita ja tehtäviä myös muille tiimiläisille… Tässä ehkä ainakin itselläni tulee juurikin se ylisuorittamisen paine, että kun vastuutehtävässä ollaan, niin itse on pakko hoitaa kaikki. Ja toisaalta olemme ehkä luoneetkin sellaisen kulttuurin, että jory hoitaa kaiken, ja muut voi keskittyä omiin asioihinsa. Sen ei tarvitsisi olla niin, mutta vaikea sitä on kyllä lähteä muuttamaan.

 

 

Uskomus 8: Jos minä otan vastuuta, muut heittäytyvät vastuuttomiksi

Tämä sivuaa aika paljolti kahta edellistä uskomusta. Huokaistaan helpotuksesta, kun itse ei tarvitse ottaa mistään vastuuta, sillä pelätään että silloin joutuu hoitamaan muidenkin työt. Eli nähdään aikalailla vain kaksi vaihtoehtoa; ylivastuullinen sekä vastuun karttaja. Tähän pitäisi löytää keskitie, ja sen takia esimerkiksi roolien määritys ja niiden luominen on aika tärkeää. Kaikilla on vastuuta, ja kaikilla on oma rooli ja tehtävä joka tulee tehdä. Kun näin ei ole, niin se ajautuu helposti siihen, että osa tekee muidenkin työt ja osa tekee mitä lystää. Näin se on meidänkin tiimissä. Vastuun jakoa ja tehtäviä pitäisi jakaa paljon enemmän. Toki se on hankalaa jos osaa porukkaa ei kiinnosta mikään vastuutehtävä, jolloin ne joka tapauksessa jää muiden hoidettavaksi…..

 

Pekka Hämäläisen teoksen mukaan rennosti vastuullista voi kuitenkin harjoitella. Se lähtee tietysti omasta halusta ja siitä, että haluaa muutoksen asiaan. Se vaatii aikaa ja harjoittelua. Viimeiset vinkit tähän ovat:

-Opettele keskittymään täysillä

-Yhden askeleen periaate; Keskity yhteen asiaan kerrallaan

-Kesytä kiire, se on pään sisällä!

-Vakuuta itsellesi: ”Minulla on runsaasti aikaa”

-Älä väännä väkisin, anna tapahtua!

-Luo myönteisiä mielikuvia

-Rakenna positiivisia ennakko-odotuksia

-Opettele rentoutumistekniikoita

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!