Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Repe -sedän turinoita

Kirjoitettu 02.10.13
Esseen kirjoittaja: Antti Reijonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Who Moved My Cheese?
Kirjan kirjoittaja: Spencer Johnson
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuunneltuani Spencer Johnsonin Kuka Vei Juustoni mietin, miksei aikuisille tehdä enempää tarinoita? Tässäkin on erittäin huikea tarina, joka kertoo muutoksesta ja sen hyväksymisestä. Esimerkkejä kirjoissa löytyy vaikka kuinka, mutta fiktionaalisia tarinoita ei ole turhan montaa.

Mutta itse sisällöstä, aluksi reflektoin sitä Innomoon ja miten Innomo voi ”nuuskia” muutosta etukäteen. Kuitenkin suurin kolahdus tuli, kun Johnson kertoo tarinan synnystä. Hän loi tarinan itselleen, kun hänellä oli hankaluuksia avioliitossaan. Tuo herätti minut siihen, että miten minä yksilönä, voin sopeutua muutokseen ja muuttaa omaa toimintamalliani kohti avoimempaa Anttia.

Jo Johnson nosti esille kysymyksen ”Mitä tekisit jos et pelkäisi?”. Tämä on erittäin hyvä kysymys, sillä tiedän jo yhden projektin, jonka toteuttaisin samantien. Nimittäin No Gearin. Mikä siinä on suurin pelote? Se on ehdottomasti rahallinen epävarmuus, sillä siinä ei ole mitään takuita, että siitä tulee rahaa.

Olenkin hyvin pitkälti tehnyt asioita, joissa on aina taloudellinen varmuus. Esimerkiksi Huoltok., Liekkirock ja muut työt ovat olleet käytännössä kauppoja, jossa en ole taloudellisessa vastuussa mistään, vaan asiakas maksaa viulut, jos joku menee pieleen. Aivomyrsky ja Ravintola Kaato taitavat olla ensimmäisiä projektejani, jossa on taloudellinen riski, vaikka kummatkin ovat erittäin pienen riskin projekteja. No Gear olisikin suuri askel kohti sokkeloa, jossa on juustoisia tiloja, mutta myös juustottomia umpikujia.

Yksi asia, jonka olen oppinut on se, että minun täytyy ”Sniff’n” tavoin jo haistella uusia projekteja/asiakkuuksia jo etukäteen, ennen kuin vanha on loppunut. Parhaana esimerkkinä voidaan käyttää vuoden 2013 alkua, kun minulla ei ollut mitään, kun aloitin Tiimiakatemialla. Onneksi nyt olenkin ottanut hieman paremman asenteen tekemiseen ja pyrkinyt työllistämään itseni ja samalla löytämään myös muulle Innomolle yhteistä tekemistä. Näin jokaisen ei tarvitsisi käyttää hirveästi aikaa, kun aiemmat asiakkuudet ovat loppumassa.

Juurikin tämä tiimityöskentely on asia, jonka haluaisin saada syttymään myös muissakin Innomolaisissa. Kuinka ”Haw” palasi ”Hemin” luokse ja yrittäen saada häntäkin mukaan matkalleen uuteen juustopisteeseen. Valitettavasti moni näkee, että jokainen vastaa omasta työllistymisestään, eikä kukaan ole vastuussa kuin oman GÄP:insä täyttymisestä. Kuinka saisimmekaan jokaisen Innomolaisen näkemään mahdollisuuden siinä, että yhdessä Innomona saisimme hoidettua GÄP:it täyteen 12 yksilön sijasta. JYP-kioski on erittäin hyvä askel kohti tuota kaunista taivaanrantaa, mutta me tarvitsemme myös toisen JYP:in, jotta jokaisen kuukaisivelvoite saataisiin täytettyä tiimiyrityksen yhteisellä tekemisellä.

Yhteenveto:
1. Valitettavasti clishé ”Vain muuttamalla itseäsi, voit muuttaa muita”. Esimerkiksi vaihtamalla huonon suhteen uuteen ja jatkamalla samaa käytöstä, todennäköisimmin joudut taas samaan tilanteeseen. Sama myös yrityselämässä.
2. Kysymyksillä ”Mitä tekisit, jos et pelkäisi” ja ”Mikä on pahinta, mikä voi käydä”, näet pahimman skenaarion. Yleensä se ei ole niin synkkä, kuin aluksi näyttää.
3. Tiimityöllä saadaan aikaan suurempia asioita nopeammin ja helpommin kuin yksilöinä. Jos tähän ei kuitenkään lähdetä, jokainen kantaa seuraukset/tulokset yksilöinä ja toivottavasti näin oppii, ettei kaavoihin kannata kangistua.

Antti Reijonen
Osuuskunta Innomo
044 7242801
Antti(ät)Innomo.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!