Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Reseptejä asiakassuhteisiin

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Saija Valkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Reseptejä asiakassuhteisiin
Kirjan kirjoittaja: Mikko Ojanen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 6.2. Myynnin ja markkinointiviestinnän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mikko Ojanen: Reseptejä asiakassuhteisiin

 

Luin Mikko Ojasen kirjan Reseptejä asiakassuhteisiin, jossa Ojanen kertoo vinkkejä myyntitilanteisiin sekä asiakaskohtaamisiin. Kirja muistuttaa kovasti aiemmin lukemaani Myynnin lyhytterapiaa; sillä faktahan se on, ettei myynti mitään rakettitiedettä ole, joten jokaisessa myyntikirjassa käsitellään lähestulkoon samoja asioita aina sieltä perusasioista lähtien. Seuraavassa pari kirjassa esiintyvää lainausta, jotka saivat omat aivonystyräni raksuttamaan.

 

People don’t buy what you do. They buy WHY you do it.” – Simon Sinek

Edellinen virke on Tiimiakatemialla hyvin tuttu; et myy sitä mitä teet, myyt heille ensin itseäsi. Jos miettii esimerkiksi operaattorimyyjiä; harva meistä ostaa puhelinmyyjältä, joka kuulostaa elämäänsä kyllästyneeltä ja lukee sanansa suoraan paperista. Kun taas puhelimen päähän sattuu innokas myyjä, joka nauttii työstään, on tältä huomattavasti miellyttävämpää ostaa. Jälleen kerran on kyse siis asenteesta. Kun asenteesi työssäsi on kohdallaan, on käytännössä ihan sama mitä teet tai mitä myyt, saat aikaan tuloksia.

Kun jollain on intohimo johonkin asiaan, sen kyllä huomaa. Syksyn aikana olen pariin otteeseen myös huomannut, että näyttämällä innostuksensa, saa mitä haluaa. Ensimmäinen esimerkki on tyttöjemme pyörittämästä Kahjobaarista, johon itsekin osoitin pientä kiinnostusta. Kuullessani kuinka innoissaan toinen tiimiläiseni kuitenkin projektista oli, vetäydyin taka-alalle, sillä toisella oli suorastaan palava halu päästä kehittämään tätä projektia ja viedä sitä eteenpäin. Itse en löytänyt samanlaista kipinää projektista; joten parempi valittiin. Toinen esimerkki on tulevan vuoden jory-valintamme. Hain itse joryyn, kamppailin pitkään talouspäällikön ja viestintäpäällikön roolien välillä, joista jälkimmäiseen oikeasti itse halusin. Kun luovuin kokonaan talouspäällikkö-ajatuksesta, sisälläni palanut kipinä viestintäpäällikön rooliin kasvoi entisestään ja tiesin, että näyttämällä innostukseni muille, onnistun vakuuttamaan heidät sopivuudestani rooliin. Kertoessani syitä miksi minut pitäisi valita, en meinannut pysyä aloillani, kun olin niin innoissani ja lyön vetoa, että se myös näkyi. Loppujen lopuksi minut valittiin rooliin, olin yhtä aikaa erittäin hämmentynyt että innoissani. En malta odottaa, että hommat pääsevät kunnolla käyntiin ensi vuoden puolella!

 

Mitä auttaa se, jos kokilla on hyllyssä satoja keittokirjoja, jollei hän saa resepteistä yhtäkään ateriaksi asti?

Yllä oleva kysymys sai minut ajattelemaan, enkä tarkoita nyt kirjaimellisesti kokkeja ja keittokirjoja vaan löysin siitä hyvän vertauskuvan Tiimiakatemialle. Luemme akatemialla paljon; vuosittain noin parikymmentä kirjaa per opiskelija. Kuitenkin kaikesta tuosta tiedosta ainoastaan hyvin pieni osa jää päivittäiseen toimintaamme, koska emme kertaa. Ei kokeillekaan keittokirjoista ole hyötyä, elleivät he lue niitä aina uudelleen tarpeen tullen. Samaan tapaan me akatemialla luemme kirjoja tarpeeseen projektejamme varten. Mutta kuinka moni on lukenut saman kirjan akatemian aikana kahdesti samantapaisia projekteja varten? Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen lukenut jokaisen lukemani kirjan tasan kerran. Luen kyllä paljon, mutta unohdan lukemani helposti. Minulla on kaikista lukemistani kirjoista pitkät muistiinpanot, jotka luen kerran esseetä valmistellessani. Sitten ne unohtuvat ja jäävät koneeni uumeniin. Olen muutaman kerran lukenut vanhoja esseitäni ja hämmästynyt kuinka fiksuja ajatuksia minulla on joskus ollut. Kuitenkin pääsääntöisesti aina ne ovat jääneet ajatustasolle sillä en ole niitä vaivautunut kirjoittamaan muualle kuin esseeseeni. Sama tapahtui minulle asettaessani viime vuodelle tavoitteita; kirjoitin ne kyllä oppimissopimukseeni erittäin selvästi – unohdin vain lukea ne sieltä…

Pointtina on, ettei mestariksi synnytä tai opita yhden reseptin lukemalla vaan niitä tulee lukea niin paljon, että sisäistää aivan perusasiat. Kun osaa perusreseptit, voi lähteä soveltamaan ja kehittämään omia reseptejään. Kertaus ei ole koskaan pahaksi, siksi suosittelenkin tällaisten perusmyyntioppaiden lukemista yhä uudelleen.

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!