Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rework

Kirjoitettu 06.08.13
Esseen kirjoittaja: K M
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rework
Kirjan kirjoittaja: Jason Fried, David Heinemeier Hansson
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.03. Yrittäjyys, 9.04. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

 

 

Rework on jälleen yksi ”kaikki bisneksestä kansien välissä” –tyyppisistä kirjoista, kuten suurin osa niistä, jotka kertovat kirjoittajan omasta kokemuksesta bisnesmaailmassa. Kun jokainen aukeama kertoo eri asiasta ovat lukijan ajatukset hieman hajanaisia.

 

Ei tule toimimaan

 

Ensimmäisenä neuvonaan Fried & Heinemeier kehottavat: ”Ignore the real world”. Ihmisten käsityksissä oikeasta maailmasta voittavat ne asiat, mitkä ovat jo olemassa. Kirjassa onkin lainattu auton keksijää Henry Fordia: ” If I’d listened to customers, I’d have given them a faster horse.

 

Ville Keränen oli kutsunut LÄN-kerralle vieraaksi ystävänsä, joka kertoi saaneensa haasteekseen luoda aivan uudenlaisen leikkikenttäkonseptin. Hän kertoi kysyneensä lapsilta: ”Millainen on unelmiesi leikkikenttä?” Kaikki vastaukset olivat samanlaisia. Lasten unelmat olivat samanlaisia kuin vanhanaikaiset leikkikentät, ainoana erotuksena oli se että kaikki oli jättimäistä. Jos siis haluat keksiä uudenlaisen leikkikentän, älä pyydä leikkikenttää.

 

Kaksi haastetta mitä itse kohtaan uuden luomisessa ovat molemmat pääni sisällä:

  1. Kaikki on jo keksitty
  2. Ei tule toimimaan oikeassa maailmassa

Kaikkea ei ole keksitty ja tuotteen toimivuutta oikeassa maailmassa ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Monet keksinnöt ovat lähteneet keksijän omasta tarpeesta. Silloin maailmassa on ainakin yksi ihminen, joka tarvitsee tuotetta. Luultavasti myös useampi.

 

Kaikkihan me kohtaamme ongelmia ympärillämme jatkuvasti. Kun olin töissä suuressa marketissa mietin usein kuinka tehottomalla tavalla elintarvikkeiden hyllytys on järjestetty. Uudet elintarvikkeet laitetaan vanhojen taakse – etukautta. Miksei hyllyjä suunnitella niin että ne pääsee täyttämään takakautta? Seuraava vaihe ajatuksenjuoksussa onkin: ”Jos se toimisi, joku olisi toteuttanut sen jo”.

 

Epäonnistuminen ei opeta onnistumaan

 

Fried ja Heinemeier Hansson väittävät jotain täysin päinvastaista mitä olen akatemialla oppinut. Aloinkin miettiä, että uskonko väittämään vain siksi että kaikki valmentajista bisneskirjailijoihin tietävät parhaiten. Kirjailijat kirjoittavat: ”Learning from mistakes is overrated”. Heidän mukaansa ainoa asia minkä epäonnistumisesta oppii, on kuinka olla toistamatta samaa virhettä. Epäonnistuminen ei opeta sinulle mitä tehdä seuraavaksi. Kirjailijat ovat amerikkalaisia ja siten tottuneet erilaiseen epäonnistumisten arvostamiseen kuin suomalaiset. Ehkäpä paras ratkaisu on vaalia onnistumisia ja oppia niistä, samoin kuin epäonnistumisista.

 

Joko saa lopettaa?

Kirjailijat väittävät seuraavaa: ”A lot of times it’s better to be a quitter than a hero”. He kertovat sankarimoodista. Kun olet työn puolivälissä ja tajuat, että se on turhaa, on vaikea lopettaa koska tehty työ menisi hukkaan. Toisaalta tässä vaiheessa on mahdollista säästää se puolikas ajasta mikä on vielä käyttämättä.

 

Olen koko kesän miettinyt projektipäällikkönä Hungryn tulevaisuutta. Projekti toteutetaan yhteistyössä Niekin ja hänen hollantilaisten kumppaneidensa kanssa. Kevään mittaan projektiryhmän ja Niekin välinen luottamus katosi täysin. Meillä ei ole siis lainkaan luottamusta ihmiseen joka hoitaa kommunikointia kumppaneiden kanssa joita emme ole koskaan tavanneet. Mikä on oikea hetki nostaa kädet pystyyn? Voiko tässä tilanteessa enää tehdä projektipäällikkönä korjaavia liikkeitä? Mistä tietää olevansa sankarimoodissa? Valitettavasti itse koen aina luovuttamisen epäonnistumiseksi. Kappale loppuu lauseeseen: ”The worst thing you can do now is waste even more time”. Niinpä.

 

200€

 

Niin itsestään selvää ja silti niin mahtava koppi. Kirjoittajat kertovat turhasta sääntöjen luomisen kulttuurista. Yksinkertaisesti neuvo kuuluu näin: älä luo sääntöjä vaan hoida asiat keskustelemalla. Muistuttelemme Innomossa toisiamme 200 euron sakosta, jonka määräsimme pinkkuvuonna. Se on hyvä palautus aina kun alamme keksiä uusia sääntöjä. Tästä virheestä olemme oikeasti oppineet. Innomolla on edelleen sääntöjä, joista pitää luopua. Ongelmana on se, että  niistä ei voi vain luopua. Jos luopuu säännöstä, se täytyy korvata kommunikoinnilla. Sääntöjä käytetään niissä yhteisöissä, joissa kommunikointi on puutteellista. Sääntöjen määräähän voisi käyttää vaikkapa mittarina tiimin sisäisen viestinnän toimivuudesta. Tällä mittarilla mitattuna esimerkiksi Ideaosuuskunta Made voittaa meidät helposti kommunikaatiokyvyissään.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!