Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rich Dad Poor Dad

Kirjoitettu 25.01.21
Esseen kirjoittaja: Juuso Vainula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rich Dad, Poor Dad
Kirjan kirjoittaja: Robert Kiyosaki
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Robert Kiyosakin kirjassa ”Rich Dad, Poor Dad” esiintyy kaksi hahmoa: Rikas isä (Rich dad) ja köyhä isä (Poor dad). Rikas isä on hänen ystävänsä isä ja köyhä isä on hänen oma isänsä. Kiyosakin oma isä on opettaja ja opettaakin Robertia opiskelemaan ja etsimään itsellensä hyvän työpaikan. Robertin toinen isä, rikas isä, taas on menestynyt miljonääri yrittäjä, joka opettaa Robertia kehittämään taloudellista älyään.

Jos ajatellaan ”tavallista” suomalaista henkilöä, niin hänen elämänsä menee kutakuinkin näin: Siirry opiskelemaan ammattikorkeaan tai yliopistoon noin parikymppisenä nuorena. Valmistut ajallaan noin kolmessa – viidessä vuodessa ja rupeat etsimään töitä. Ehdit tehdä töitä muutaman vuoden ja muutat kumppanisi kanssa rivitaloon. Ei mene hetkeäkään, kun on ensimmäiset pullat uunissa. Lapsi syntyy ja siitä alkaakin uudenlainen elämä seuraavaksi 20-vuodeksi. Tulee omakotitalot, autot, lätkätreenit, taitoluistelut ja mitkä muut. Töitä on edelleen tehtävä, jotta perhe saadaan elätettyä. Tilanne on tavallinen. Maksuista selvitään, rahaa jää hieman sukanvarteen ja silloin tällöin voidaan irtautua arjesta esimerkiksi lomalle.

Tuttu tilanne, jossa ei mielestäni ole vikaa. Me suomalaiset olemme melko vaatimattomia ja olemme tyytyväisiä ns. perusasioista. Olen itsekin pysähtynyt miettimään, että minkälaisen tulevaisuuden tahdon itselleni. Noh, omakotitalo olisi ehdoton ykkösjuttu, ehkäpä lomamökki järven rannalta eikä matkustelukaan olisi pahitteeksi. Aika peruskamaa sanoisinko. Olen kuitenkin myös pohtinut, että en välttämättä haluaisi enää työskennellä 50-vuotiaana. En halua olla ns. samassa oravanpyörässä enää 25 vuoden kuluttua. Jos vielä silloin teen töitä, on sen oltava jotain, josta nautin suuresti, ei pelkästään rahan perässä. Kiyosakin kirjassa Rikas isä toteaakin, että ”Köyhät ja keskiluokka tekevät töitä rahasta. Rikkaat antavat rahan tehdä töitä puolestaan”.

Olen itsekin kiinnostunut sijoittamisesta viime aikoina ja onnistunutkin laittamaan hieman rahaa sijoituksiin. Jälkiviisaana tosin aina voi todeta, että olisipa pitänyt aloittaa jo 18-vuotiaana. Mutta toisaalta, ehkä on hyvä, että nuorena rahaa on ns. poltettu ja sillä on kerätty takataskuun useampi kokemus. Sijoittamisessa olen vielä täysi noviisi, mutta ymmärrän perusasioiden päälle ja hei, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Olen myös ruvennut miettimään mm. tulevaa eläkettäni tai sitä, että tulenko sitä koskaan edes saamaan. Kuka tietää missä tilanteessa sitä ollaan 40 vuoden päästä… Onko eläkeikä 80v ja vielä rollaattorin kanssa palvelen asiakkaita? Ei kiitos. Otan mielummin itse vastuuta ja varmistan, että ei tarvitse tehdä töitä vielä kiikkustuolissa.

Minulla on hieman ristiriitaiset ajatukset ”himosäästämiseen”. En löydä sille parempaa termiä. Kyllä, on tärkeää, että säästät etkä törsäile joka päivä mihin sattuu, mutta jossain menee mielestäni raja. On jotenkin hölmöä olla sallimatta pieniä tai suuria elämäniloja sen takia, että jokin asia on ”liian kallis”. Enkä nyt puhu siitä uudesta 3000€ laukusta, vaan ihan perusasioista. Elämä on liian lyhyt sille, etteikö kävisi joskus ravintolassa syömässä, taikka laskettelulomalla Lapissa. Vaikka tarkoitus on olla ”joskus” taloudellisesti riippumaton, et voi tietää pääsetkö koskaan sinne asti. Elämä osaa yllättää ja taipaleesi saattaa päättyä milloin vain. On osattava myös nauttia hetkistä, eikä vain venyttää penniä, että joskus olisi aikaa ja rahaa tehdä asioita. Onko oikeasti ihmisiä, jotka ovat 20-30 vuoden säästämisen ja sijoittamisen jälkeen ryhtyneet polttamaan rahaa, sillä nyt sitä on ja sen eteen ei tarvitse tehdä enää mitään. En jaksa uskoa, että ”pihi” muuttaa rutiinejaan, vaikka rahaa olisikin enemmän. Mutta mitäs minä tiedän, ihmiset ajattelevat eri tavalla ja saavat iloa eri asioista. Kukin tyylillään. Raha kun ei kuitenkaan tuo onnea kuin tiettyyn pisteeseen asti.

Olen huomannut ystävissäni tuota samaa ajattelutapaa: ”Jos säästän 5kk, voin saada tämän” tai että ”Ei ole rahaa siihen”. Olen useamman kerran kirjan lailla kysynyt, että olisiko jotain nopeampaa keinoa saada tuo raha, kuin venyttää penniä seuraavat 5kk? ”Ei ole aikaa, ei jaksa”. Aikaa kuitenkin aina löytyy netflixille tai telkkarille.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!