Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Riittävän hyvä

Kirjoitettu 06.12.20
Esseen kirjoittaja: Tiia Kolehmainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Riittävän hyvä
Kirjan kirjoittaja: Aurora Airaskorpi
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 4. Johtaminen, 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja valikoitui lukulistalle, sillä muutoksia on tulossa ja stressi painaa taas vuoden loppukiriä kohti. Ajattelin kirjan aiheuttavan herätyksiä omaan ajatteluun ja sinä se kyllä myös onnistui. Tähän esseeseen nostin jotain hyviä pointteja niin tiimin kuin itseni kannalta ja paljon hyviä pointteja piti kyllä jättää myös pois. Kirja antoi hyviä ajatuksia siihen, että itseään kohtaan ei saa olla liian kriittinen eikä kaikkea tarvitse tehdä aina täydellisesti. Olemme riittävän hyviä sellaisena kuin olemme!

 

”Vaikka välillä vauhti on kova ja aina mennään eteenpäin, pitää myös tajuta pysähtyä ja huomata onnistumiset. Onnistumisen tunne on läsnä vain sen hetken, kun jotain tapahtuu. Ei kannata odottaa juhlimista vaan nauttia silloin, kun tunne on päällä.” Tämä on tärkeä muistutus jokaiselle. Olemme tiimin kanssa puhuneet paljon samasta aiheesta, että onnistumisia ei juhlita tarpeeksi, vaikka hienoja juttuja on yhdessä saavutettu paljon! Olemme vaativia tiiminä itseämme kohtaan, joten juhlimme usein vain isoja juttuja yhdessä, vaikka pienemmissäkin olisi paljon juhlimisen varaa, sillä ne pienet onnistumiset vievät meitä kohti isompaa tavoitetta.

Huomaan tämän myös itseni kohdalla. Olen kyllä muutenkin vaativa itseäni kohtaan ja pyrin tekemään asiat omasta mielestä niin hyvin kuin vain pystyn (lievää perfektionistia) ja en osaa nauttia onnistumisista juurikaan. Minulla onnistuminen ja kehut menevät samaan kategoriaan, että alan heti vähättelemään itseäni, jos joku yhtään kehuu osaamistani tai onnistumistani. Menen hämilleen, en osaa vastata niihin, enkä koe, että olisin tehnyt mitään niin erikoista. Tässä on paljon kehittämistä ja itseluottamuksen kohentamista, sillä olen päässyt tekemään ja kokemaan hienoja juttuja, mihin kaikki eivät pääse mukaan ja josta on syytäkin olla ylpeä ja kokea onnistumisen intoa!

Tästä hyvänä jatkumona on se, että kirjassa puhuttiin tästä täydellisyyden aiheuttamasta paineesta. Ihmisillä on taipumusta ajatella, että vain paras kelpaa ja pärjää, ja siksi sen eteen on tehtävä paljon töitä. Mutta mitäpä jos emme pääsekään tavoitteeseemme täysin 100 prosenttisesti olemmeko pettyneitä tulokseen? Jotkut voivat olla, mutta usein ihmisen tyytyväisyyden tunteeseen riittää se, että tavoitteesta on onnistuttu 70-100 prosenttisesti. Eli koemme tyytyväisyyden tunnetta vähemmälläkin tekemisellä. Tämä oli itselleni jotenkin huojentava tieto. Olen tehnyt asioita riittävän hyvin, vaikka en olisi tehnyt niitä täydellisesti. Tästäkin on Gravin kanssa hyvä esimerkki. Kevään 2020 mennessä liikevaihtotavoitteemme oli viisikymmentätuhatta euroa. Laskimme joka kuu, kuinka paljon meidän pitää vielä saada, jotta tavoitteemme täyttyy ennen kesän alkua. Onnistuimme tavoitteessa ja laskimme, että pääsemme tuohon kyllä, kunhan maksut vain saapuvat tilillemme. Vietimme kesällä tämän kunniaksi hyvät kultajuhlat, jossa juhlimme voitettua Golden steppiä ja onnistunutta liikevaihtoa. Syksyllä kun palasimme takaisin, huomasimme, että emme keväällä päässytkään lopulta ihan siihen, sillä jotkin maksuista tuli vasta syksyllä, mutta se ei haitannut. Olimme tyytyväisiä ja nyt liikevaihtomme on kolminkertaistunut keväästä ja sitä on hieman jopa osattu tuulettaa, mutta meistä kun on kyse, niin juhlat ovat vasta myöhemmin <3

Kirjassa oli myös yksi aihe, josta minulla nousi heti eräät Gravin treenit mieleen. Kirjassa sanottiin ”luulemme istuvamme yksin ongelmiemme kera sillä välin kun muut ajattelevat jotain järkevää, älykästä tai jaloa. Todellisuudessa vierustoveri on varmasti yhtä kiinni omassa epävarmuudessa tai sen torjumisessa.” Miten tämä sitten liittyy treeneihimme? Kävimme läpi synergiatestin tuloksia, jotka olivat ihan mielenkiintoisia. Niin pitkään kuin niistä ymmärsi jotain. Sitten yhtäkkiä tipuin vain kärryiltä, että mistä enää puhutaan ja tauolla pohdin omassa mielessä, että olenko oikeasti tyhmä muihin verrattuna, jotka keskustelivat aiheesta, kun en enää tajua. Treenien lopulla jakauduimme pienempiin porukoihin jatkamaan aihetta, jotta saisimme enemmän keskustelua ja palasimme takaisin jakamaan näitä ajatuksia. Kävikin ilmi, että en ollut yksin ajatukseni kanssa ja myönsinkin ääneen sen, mitä omassa päässäni mietin. Itselläni tätä käy muulloinkin kuin treeneissä, melko paljonkin. Ajattelen, että muut osaavat enemmän ja ovat heillä on jatkuva kiire, kun kalenteri on aina täysi ja minä tulen vain jäljessä. Todellisuudessa muut ajattelevat ihan samoin ja että en ole ainoa, joka näitä fiiliksiä kokee, niistä ei vain ole puhuttu tarpeeksi ääneen, joka korostaa omia päänsisäisiä ajatuksia entisestään.

 

Tulevan johtajan mietteitä

Kuten yhdessä instagram päivityksessäni jaoin tekstin, jossa pohdin aihetta kuinka osaan yllättää itseni. Kirjoitin, että nuorempana ajattelin katsoessani jotakin sarjaa, että en koskaan mene opiskelemaan millekään kaupanalalle enkä etenkään mitään talouteen liittyviä hommia. No, viimeinen vuosi tradenomiopintoja ja tiimimme tuleva talouspäällikkö sekä Konkurssin talousvastaava, joten ei mennyt ihan kuin suunnitteli ja hyvä niin. Ajattelin myös, että en halua johtotehtäviin, sillä en koe olevani mukavuusalueellani ja luonteeni/taitoni ei sovi siihen, mutta onneksi akatemia ja tiimi on haastanut minua tämän kanssa ja olen uskaltanut tehdä kokeiluja ja ottaa haasteita vastaan. Enpä olisi kaksi vuotta sitten uskonut, että olisin vastuussa yrityksen talouden pyörittämisestä tai ylipäänsä olisin mukana meidän johtoryhmässä. Epäilykset omista taidoista ovat kuitenkin olleet turhia, sillä oppeja on tarttunut paljon jo tähän mennessä ja saanut mukavaa palautetta, miten oma tekeminen on myös alkanut näkymään ja minulta odotetaan paljon positiivisia tuulia (taloudella)johtamisella.

Kirjassa oli myös hyvä kappale työnkuvasta, kuinka suuri vaikutus sillä on omaan tunteeseen riittävyydestä. Tämän koin myös itse aikanaan kun olin vuokratiimiliiderinä. Ne roolit oli taas tauon jälkeen otettu käyttöön, niin selkeää kuvaa, mitä kaikkea kuuluisi tehdä, ei ollut. Se opetti ja vaati paljon myös itsensä johtamista, jotta pystyi johtamaan muita. Tämän kokemuksen myötä, osaan vaatia myös tulevassa pestissäni talouspäällikkönä, että haluan asettaa tavoitteet itselleni ja haluan myös käydä keskustelun, mitä muut minulta odottavat tulevana vuonna.

Koska omat ajatukset itsestä vaikuttavat paljon tekemiseen, pitäisi pyrkiä ajattelemaan mahdollisimman positiivisesti ja isosti. Kirjassakin oli puhetta siitä, että usein jarruttaja unelmien kohdalla olemme me itse. Emme usko tarpeeksi omiin kykyihin vaikka osaisimmekin asian. Koska psykologia on kiinnostavaa ja ihmisten ajatustavat, niin lukulistalleni päätyikin huijarisyndroomasta kertova kirja. Tästä saa varmasti myös paljon ajateltavaa ja inspistä myös tulevaan talouspestiin sekä tulevaan vuoteen, jossa on tarkoitus tehdä paljon hienoja juttuja!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!