Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rikas isä, köyhä isä

Kirjoitettu 29.10.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rikas isä, köyhä isä
Kirjan kirjoittaja: Kiyosaki
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Rikas isä, köyhä isä on ehkä paras kirja minkä olen lukenut. Lukuhetki ajoittui osittain kontaktivapaalle, mikä teki kirjasta vielä antoisamman, sillä aikaa löytyi itselle hieman normaalia enemmän. Olin juuri lopettanut työt mäkkärissä, ja päättänyt opetella ottamaan riskejä.

En saanut tästä huikeesta kirjasta kirjotettua esseetä heti. Ajatukset, muutoksentahto ja konkreettiset asiat valtasivat pään, ja kirjottaminen tuntu mahdottomalta jäsennellä. Halusin tehdä kirjan opit todeksi.

 

Nuorempana sanoin, etten halua rikkaaksi tullessani aikuiseksi. En halunnut lääkäriksi tai lakimieheksi, enkä liioin muihin normaaleihin hyväpalkkaisiin ammatteihin. En siis antanut itselleni lupaa haluta olla rikas (tähän vaikutti myöskin kasvatukseni ahneuden välttämisestä). Nyt myöhemmin, tajuan kyllä, että haluan nimenomaan olla rikas. En hyväpalkkainen tai arvostettu, vaan varakas ja riippumaton. Rahan suhteen mahdollisimman huoleton.

Olen ikäisekseni suhteellisen rahakas. En silti ole tehnyt päivääkään töitä ollakseni rikas. Tai itseasiassa olen, viimeiset kaksi kuukautta McDonaldsissa motivoiduin työstä vain, koska sain palkkaa. Aiemmin, reilut 2 vuotta mitä kyseisessä työpaikassa vietin, tein työtä muista motiiveista. Halusin oppia, halusin nähdä, halusin tekemistä vapaa-ajalleni. Ja olin piirun verran lähempänä sitä, minkä näin arvostettuna. Työnteko.

Perheeni on hyvinkin Kiyosakin kuvaama keskiluokkainen perhe. Ainoana erona isäni, joka on hyvin säästäväinen, ja saanut toimillaan perheemme talouden lähes velattomaksi. Minkäänlaista sijoitustoimintaa perheessämme ei sen sijaan olla harjoitettu, talous perustuu muutenkin järkeen ja mahdollisimman matalaan riskiin sekä säästämiseen.

Tämä on siis se, mistä olen tullut, mihin olen perheessäni tottunut.

 

Mutta kyllä. Haluan olla rikas. Haluan olla riippumaton, jotta voin tehdä työtä josta nautin, huolimatta siitä, ettei palkkani takaa elintasoa jonka haluan (haaveeni ovat kuitenkin aika suuria :D). Kirjan myötä en pidä rikastumista enää mahdottomana, vaikka Suomessa rikastumisesta ja varallisuudesta onkin tehty hankalaa rankan verotuksen vuoksi.

 

Miksei kaikki sitten vain ole rikkaita, se kun ei mikään mahdottomuus ole kirjan lukemisen perusteella?

Riskinotto.

Mun tän kevään yks haaste, ja siksi niin pinnassa, mutta kirjaan liittyen myös erityisen merkittävässä asemassa. Pitää uskaltaa investoida ja luottaa epävarmuuteen. Lopulta kaikki on kuitenkin kiinni asenteesta.

Kiyosaki puhui tietämättömyydestä. Nykymaailmassa tietämättömyyteen ei voi turvata, sillä kaikki tieto on saatavilla. Kyse on uskalluksesta ja viitsimisestä. Halusta.

 

Mitä on (taloudellinen) riippumattomuus?

 

Päämäärä johon ihmisten tulisi pyrkiä tullakseen varakkaiksi. Tilanne, jossa varat (ei raha, vaan varat eli investoinnit) kattavat tavoitellun elämäntavan kustannukset.

Minulle riippumattomuus tarkoittaa kykyä tulla toimeen itsestään. Sitä, ettei jokainen tapahtuma horjuta elämääni, ettei rikkoontunut pesukone, hävinnyt avain, sattunut tapaturma tai yllättävä kulu aiheuta suurempia paniikkeja. Voin nauttia elämästä ilman painetta rahasta. Voin tehdä asioita oikeasta motivaatiosta tekemiseen, enkä sen mukaan mistä saan parhaan rahallisen vastineen tehtävilleni.

Riippumattomuus vaatii huomattavaa älyä ja kykyä nähdä asioita eri tavoilla. Riippumattomaksi pääsemisen esteenä on vain ja ainoastaan minä ja ajatukseni. Suurin merkitys on sillä miten suhtautuu asioihin. Halu ja uskallus.

 

Olen kevään mittaan ottanut itselleni suurelta tuntuvia riskejä. Palkkatyön lopettaminen, sijoittamisen opettelu ja kokeilut, rahalliset haasteet, sekä asiakkaalle myyminen (ei vain käyminen, vaan myyminen). Näiden ohella olen seurannut omaa talouttani tavoitteellisemmin sekä ahkerammin, sekä pyrkinyt hoitamaan taloudelleni vakaan pohjan (paikkailemaan pieniä, mutta kokonaisuutena suuria lainoja, joita kavereilleni olen jaellut, ottanut suurennuslasin alle palkka-asiat muutaman vuoden takaa, sekä selvitellyt veroasioitani).

Luulin käyttörahani vähentyessä useamman satasen kuussa ryhtyväni säästäväisemmäksi. Sen sijaan olenkin kyennyt tekemään itselleni tulevaisuuden kannalta vahvemman pohjan, kuin mitä muutaman euron säästö viikkotasolla tuo nyt.

Onko raha este, hidaste vai mahdollisuus?

 

Luen suhteellisen paljon blogeja, joukossa kaikkea sisustuksesta, muodista, perhe-elämästä aina urheiluun. Kaikkea. Lähestulkoon jokaisessa yli puoli vuotta pystyssä olleessa blogissa on viitattu rahanpuutteeseen tai pohdittu mitä kaikkea voisi tehdä mikäli rahaa olisi. Tässä esimerkkinä muutama keskustelu aiheesta: http://vahanpatiesin.blogspot.fi/2013/11/mita-tekisit-jos-raha-ei-olisi-este.html , http://www.matiassavolainen.com

 

Kuunnellessani Brädin juuri julkaisemaa levyä III, tartuttiin aiheeseen sielläkin

“jos et luota ittees löydät aina keinon olla voittamatta”

 

Mun mielestä ongelma on just tässä. Kaikkien edessä ja ulottuvilla. Omaan itseensä uskominen.

 

Kirjoittelin aiemminkin sivulauseessa esseeseeni siitä, miten ihminen saavuttaa unelmansa mikäli oikeasti haluaa ja yrittää. Kuitenkin jäädään liian usein miettimään puutteita, kuin etsimään ratkaisuja. Miten suhtautuu edessä oleviin haasteisiin. Ja eritoten, lähteekö edes yrittämään?

 

Kaikkien haaveiden edessä on paljon esteitä, haasteita ja hidasteita. Rahan ollessa kyseessä ne näyttää vaikeammilta ylittää. Koska raha on absoluuttista.

Tiimiaktemilla kannustetaan opsikelijoita kokeilemaan. Kokeileminen. Se on arvostamanin, tärkein ja sanoisin jopa että haastavin asia, jota oon saanut oppia. Pienillä asioilla voi päästä pitkälle.

 

Try-Out

 

Miksi Suomessa yrittäminen koetaan niin haastavana? Miksei lähdetä uskaliaasti kokeilemaan, ja tekemään asioita pienesti? Miksi pienet askeleet kohti unelmia nähdään niin haastavina?

 

Yritys.

 

Sana joka kuvaa myös liiketoimintaa.

 

Company, enterprise, business, företaget, förretning, establecimiento, bedrijf, onderneming, azienda, スタートアップ, inceptum.

(=Yhtiö, seurue, bisness, enneaika,  ennesuunta, perustaminen, vakiintuminen, seurustelu, aloitus, alku, hanke…)

 

Vaan yritys. Oli sitten kyseessä pieni “yritys” tai suurempi “yritys”. Kuitenkin aina yritys. Sana on negatiivinen sävyltään. Se viittaa epäonnistumiseen, ei onnistumiseen. “Onnea yritykselle” sanotaan niin silloin, kun olet aloittamassa liiketoimintaa, kuin silloin kun pyrit saamaan vaikkapa purkan irti hiuksista leikkaamatta niitä. Yrittäminen ei viittaa siis millään tasolla onnistumiseen, mikäli sanaa tarkastellaan irrallaan, tulee mieleen, että koitat jotain mahdotonta.

“Ai olet alkanut yrittäjäksi, voi että, no onnea nyt kuitenkin ja tsemppiä haasteisiin” – Sisältää olettamuksen että firmasi tulee kaatumaan viiden vuoden sisällä.

 

Eihän yrityksiä englanniksikaan kutsuta try-outiksi. Yrittäminen ja yrittäjyys on kuitenkin useimmille parhain vaihtoehto päästä kohti unelmiaan, sekä taloudellista riippumattomuutta kuin rikkauttakin. Yrittäjyys vaatii kuitenkin valtavasti rohkeutta, unelmia ja haasteita, jotka auttavat meitä kehittymään, pitää mielenkiinnon yllä, sekä toimii lopussa palkitsijoina.

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!