Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rikas Isä, Köyhä Isä

Kirjoitettu 26.02.17
Esseen kirjoittaja: Minna Saukkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rikas Isä Köyhä isä
Kirjan kirjoittaja: Robert Kiyosaki, Sharon Lechter
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 8. Henkinen kasvu

Rikas Isä, Köyhä Isä, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

”Käy kouluja ja hanki hyvät arvosanat, niin saat turvallisen työpaikan ja uran hyvillä etuuksilla”. Näin suurimmalle osalle meistä on opetettu kotona. Tie taloudelliseen menestykseen piilee korkeakoulututkinnossa sekä vakaassa ja hyväpalkkaisessa työpaikassa. Kuvitellaan nyt tilanne, että jäät työttömäksi ja tulovirtasi siltä suunnalta tyrehtyy. Kuinka kauan selviäisit muilla tuloillasi?

Kirjassaan ”Rikas isä, Köyhä isä” Rubert T. Kiyosaki määrittelee vakavaraisuuden mittariksi sen, kuinka kauan selviät jos lopetat työsi. Suurimmalla osalla väestöstä palkkatulot ovat suurin jos ei ainoa tulonlähde, ja juuri tämän vuoksi olemme riippuvaisia työstämme. Moni meistä sanoo ”en ole kiinnostunut rahasta” tai ”haluan hyvä palkkaisen työn jotta voin olla taloudellisesti riippumaton kenestäkään muusta”, mutta onko hyvä palkka ja eteneminen uralla tosiaan paras vaihtoehto saavuttaa taloudellinen menestys?

Vielä ennen tämän kirjan lukemista tuo perinteinen ajattelutapa vaikutti minusta erittäin loogiselta. Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka ei himoitse rahaa. Usein suustani on myös voinut kuulla tämän kaltaisia lauseita: ”Raha ei motivoi minua” tai ”En halua tehdä työtä rahasta”. Minulle esimerkiksi myynti- ja markkinointityö tai esimerkiksi sijoittaminen ovat aina vaikuttaneet työltä, jota tehdään rahan himosta ja rahan vuoksi ilman sen syvempää merkitystä. ”Rikas isä, köyhä isä” haastoi ajattelutapani ja pakotti laajentamaan näkökulmaani.

Kirjan keskiössä on ajatus oravanpyörästä, jossa suurin osa meistä juoksee. Tässä oravanpyörässä meitä ohjaa kaksi inhimillistä tunnetta: pelko ja ahneus eli omistamisen halu. Pelko siitä ettemme pysty maksamaan laskujamme tai ylläpitämään haluamaamme elintasoa saa meidät nousemaan joka aamu ja suuntaamaan töihin. Teemme ahkerasti töitä, ja kun rahamme eivät enää riitä elämiseemme syytämme joko työnantajaa tai taloustilannetta ja toivomme palkankorotusta. Tässä vaiheessa ahneus astuu peliin, sillä sitä mukaa kun palkkamme nousee, myös kulutuksemme nousee. Ja taas, siinä pelossa että emme pysty pitämään yllä elintasoamme hankimme parempipalkkaisen työn tai toivomme palkankorotusta. Oravanpyörä on valmis. Etsimme ratkaisua huonoon taloudelliseen tilanteeseemme parempi palkkaisesta työstä sen sijaan, että kysyisimme itseltämme: ”Onko tämä tosiaan paras pitkän aikavälin ratkaisu ongelmiini?”.

Kiyosakin mukaan keskiluokan sekä rikkaiden välinen ero on siinä, että keskiluokalta puuttuu taloudellista älykkyyttä. Kouluissamme opetetaan paljon tärkeitä asioita, mutta ei kuitenkaan mitään liittyen talouden hallitsemiseen. Tästä johtuu myös keskeinen ero rikkaiden ja keskiluokan välillä: Keskiluokka luulee ostavansa varallisuutta, esimerkiksi auton ja omistusasunnon, jotka todellisuudessa ovat velkaa. Tämän kaltaiset hankinnat kasvattavat menoja enemmän kuin tuloja. Rikkaat ostavat varallisuutta, joka kasvattaa heidän tulojaan jatkuvasti: sijoituskiinteistöjä, obligaatioita, osakkeita.

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että kun käy töissä, tekee töitä rahasta ja kaikille muille kuin itselleen. Ensin tekee töitä yritykselle jota rikastuttaa, sitten valtiolle kun maksaa veroja palkasta, ja lopulta pankille jolle maksetaan lainojen lyhennyksiä. Kun taas hankkii aitoa varallisuutta, saa rahan tekemään töitä puolestasi. Sijoitukset tuovat tuottoja ja kasvattavat tulovirtaa.

 

”Rikas isä, Köyhä isä” oli minulle todella tuhtia luettavaa, sillä koin jännittäviä oivalluksia läpi kirjan ja tunnistan itseni hyvinkin monesta kohtaa. Tunnistan pelon, joka ohjaa elämääni. Pelkään taloudellista epävakautta, minkä vuoksi haluan hankkia mahdollisimman korkean koulutuksen itselleni ja kyllä, turvallisen työn josta saa hyvää palkkaa. Huomaan jo nyt, kuinka myös ahneus vaikuttaa elämääni, minulle jää tuskin ikinä mitään käteen opintotuestani. Sittemmin nostin opintolainaa, mutta kuinka ollakaan, kun tulot lisääntyivät myös kulutus lisääntyi. Huomaan myös, että turhaudun helposti raha-asioissa ja ylipäätään numeroiden käsittelyä kaipaavissa tehtävissä, olen jo kauan sitten todennut etten halua työskennellä rahan kanssa. Todennäköisesti tuo turhautuminen kuitenkin johtuu nimenomaan siitä taloudellisen älykkyyden ja ymmärryksen puutteesta.

Vanhempani ovat maatalousyrittäjiä ja he ovat aina kertoneet minulle vain yrittäjyyden huonoista puolista. ”Yrittäjän elämä on sellaista, että välillä on rahaa ja välillä sitä ei ole ollenkaan”, ”Hanki mieluummin turvallinen ja säännöllinen työ, ettei sinun tarvitse raataa kellon ympäri niska limassa”. Taloudellisesta epävarmuudesta johtuva pelko on iskostunut niin selvästi mieleeni, että voin edelleen tuntea nuo samat ahdistuksen tunteet. Jo nuorena päätin, etten ikinä halua päätyä samaan tilanteeseen kuin vanhempani, ja niin olen aina ajatellut että haluan vakaan työn ja korkean koulutuksen.

Minua on kuitenkin jo pitkään ahdistanut se fakta, kuinka raha hallitsee meidän kaikkien elämää. Erään kerran kun olin tulossa takaisin Jyväskylään vanhempieni luota, sain heiltä 50 euron setelin elämistä varten. Autossa katselin tuota seteliä kädessäni ja tajusin, että miten sairasta on kuinka tämä paperin pala hallitsee elämääni, ja mitä kaikkea sen eteen on valmis tekemään. Loppujen lopuksi raha on illuusiota, se on jotain jonka arvon olemme yhdessä sopineet.

Mutta ehkäpä ratkaisu ei tosiaan löydy vakaasta, hyvä palkkaisesta työstä. Kirjassa kehotetaan pohtimaan, miksi juuri sinä haluat kasvattaa taloudellista älykkyyttäsi.

Minä haluan kasvattaa taloudellista älykkyyttäni siksi, etten olisi taloudellisesti riippuvainen kenestäkään. En työstäni, en valtion tuesta. Aina ennen ajattelin, että sijoittaminen ei kiinnosta minua, sillä ei minua kiinnosta tehdä työtä rahan vuoksi, haluan jotain merkityksellisempää. Mutta lukemani kirjan myötä ymmärsin, että sijoittaminen varallisuuteen auttaa minua saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden – niin että voin tehdä päivätyökseni juuri sitä mitä minä haluan, ilman että tarvitsisi pelätä oman talouden epävarmuuden puolesta. Sijoittamisen maailma on minulle hyvin vieras, mutta sen vuoksi etsinkin neuvoja niiltä jotka ovat minua viisaampia, sekä haluan tulevaisuudessa osallistua sijoittamista käsittelevälle kurssille tai seminaariin. Kuten kirjassakin todetaan, rikas sijoittaa omaan älykkyyteensä ja hakeutuu itseään viisaampien seuraan. Haluaisin myös päästä pelaamaan Kiyosakin kehittämää Cashflow peliä ja nähdä oikeasti, kehittääkö se taloudellista älykkyyttäni. Tulevissa treeneissä aijon ehdottaa tiimilleni, että tilaisin Cashflow pelin maksaen sen omasta cäpistäni.

Minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka sanovat, ettei heillä ole varaa johonkin. Teen sitä myös itse, mutta viime vuosien aikana olen oivaltanut että monessa asiassa kyse ei ole siitä ettei olisi varaa, vaan ettei halua käyttää rahojaan kyseiseen asiaan. Hyvänä esimerkkinä toimii matkustaminen: Monet kaverini ihmettelevät miten minulla on varaa reissata useamman kerran vuodessa ulkomaille. Hyvin yksinkertaista, olen valinnut että haluan käyttää rahani matkustamiseen ja säästää jostain muusta. Kiyosaki on jalostanut ajatusta vielä pidemmälle kirjassaan, ja hän haastaa ajattelemaan ”Minulla ei ole varaa siihen” sijasta ”Miten voisin saada rahaa siihen”. Kun sanomme ”Minulla ei ole varaa siihen” suljemme aivomme ja passivoitamme niitä. ”Miten voisin saada rahaa siihen” taas haastaa meitä ajattelemaan ja ideoimaan mahdollisuuksia; se avaa meille ovia. Huomaan tämän pätevän osittain myös palautteen vastaanottamiseen. Olemme todenneet että usein kun tiimissämme annetaan palautetta, palautteen vastaanottaja joko suoraan tyrmää palautteen tai keksii syitä, miksi kehitysehdotus ei voisi toimia. Samalla hän sulkee aivonsa kehitysehdotuksilta ja -ideoilta.

Kokonaisuudessaan huomasin, että kirjan filosofia on hyvin samankaltaista kuin Tiimiakatemialle: Meitä haastetaan ajattelemaan omilla aivoillamme, miettimään mistä saisimme tulonlähteitä sekä oppimaan jatkuvasti uutta. Jos haluat oppia jotain, ota asiasta selvää, lue asiaa käsitteleviä kirjoja tai hanki tieto seminaarien ja valmennusten kautta. Tämän jälkeen TOIMI ja testaa oppimaasi teoriaa käytännössä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!