Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rikas isä, köyhä isä

Kirjoitettu 12.01.14
Esseen kirjoittaja: Saija Valkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Rikas isä, köyhä isä
Kirjan kirjoittaja: Robert Kiyosaki
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen, 9.03. Yrittäjyys

Rikas isä, köyhä isä, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Robert T. Kiyosaki: Rikas isä, köyhä isä

 

Robert T. Kiyosakin kirja Rikas isä, köyhä isä oli lojunut kirjahyllyssäni jo hyvän aikaa kunnes viimein sain aikaiseksi ottaa sen käteeni ja lukea. Jo kirjan alussa huomasin, että tämä oli yksi sellaisista kirjoista, jotka minun olisi pakko lukea, raha-asioista kun ei koskaan voi tietää liikaa.

 

Olen aina halunnut olla rikas, en vain koskaan ole käsittänyt kuinka rikkaaksi tullaan. Luettuani kuitenkin ko. kirjan katson elämää taas uudelta kantilta ja sain monia ajatuksia rikastumisen tueksi. Kiyosaki kirjoittaa suurimman osan ihmisistä viettävänsä elämänsä ns. oravanpyörässä, jossa herätään aamulla käydäkseen töissä ja maksaakseen laskunsa – sama rumba toistuu päivästä toiseen. Oravanpyörä on hyvin kärjistetysti ilmaistu mutta käytännössä kuvaa tismalleen monen tavallisen tallaajan elämää. En halua koskaan joutua tuollaiseen oravanpyörään vaan aion taistella kaikin keinoin sitä vastaan. Kiyosaki kertoo monia innostavia esimerkkejä kirjassaan mutta painottaa moneen otteeseen, etteivät hänen tekonsa ole suoria ohjeita vaan vain esimerkkitapauksia. Rakastan esimerkkejä, Kiyosakin mainitsemat saivat minut innostumaan toden teolla ja ymmärsin, että jos vain haluaa tarpeeksi kovasti saavuttaa jotain ja jaksaa opiskella, mikään ei ole esteenä. Tietysti esimerkiksi sijoittamisessa on riskejä mutta niitäkin on opittava rakastamaan. En halua elää koko elämääni mukavuusalueellani odotellen josko rikastuisin. Aion ottaa riskejä – mutta en kuitenkaan niin riskejä, että lähtisin saman tien säntäilemään; ensin opiskelen hieman lisää…

 

”Kenelle teen työtä? Ketä rikastutan?”

On hauskaa huomata, kuinka kirjat saavat minut ajattelemaan erilailla; keskustelin kaverini kanssa ja hän kertoi kuinka oli vihdoin saanut työpaikan ja vieläpä sellaisen, jossa työsuhde-edut ovat varsin miellyttävät ja henkilökuntaa huomioidaan muutenkin paljon. Kaverini hehkuttaessaan uudesta työstään, en voinut olla ajattelematta ko. firman omistajan onnellista tilannetta: totta kai firma haluaa pitää huolta työntekijöistään, jos he ovat valmiita tekemään työtä rahasta – sillä samalla he tekevät rahaa firmalle. Ajatus tuollaiseen asemaan pääsemisestä kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta! Tästä johtuen minun on vaikea käsittää, että jotkut ihan oikeasti ovat valmiita ”vain” tekemään töitä. Liian harvat tietävät mihin heillä olisi mahdollisuudet ja siksi tyytyvät siihen mitä saavat.

 

”On eri asia olla köyhä ja rahaton.”

Olen viettänyt paljon aikaani ihmisten kanssa, jotka jonkin rahaa vievän tilanteen tullen sanovat: ”Ei ole varaa, olen köyhä.” Liian usein muistan itsekin vedonneeni rahanpuutteeseen.. Luettuani taannoin Mark Anastasin kirjan Laptop Millionaire viimein tajusin kuitenkin ko. sanojen merkityksen, samaa painotetaan myös tässä Kiyosakin kirjoittamassa kirjassa; Kun sanoo, ettei ole varaa, on sama kuin luovuttaisi ja antaisi tilanteen ottaa ohjat. Jos puolestaan kyseenalaistaa tilanteen ja kysyy ”mistä saan rahaa?” aivot alkavat työstää ja lopulta keksivät ratkaisuja. Olen itse alkanut toimia jälkimmäisellä tavalla, josta johtuen ”ei ole varaa” –voivotukset särähtävät nykyään korvaani ikävästi.

 

Lukiessani kirjaa tajusin, kuinka vähän todellisuudessa tiedän omista tai firmamme raha-asioista. Ymmärsin myös, että kirjanpito on varallisuuden hankinnassa kaiken perusta, jonka vuoksi aion sitä opetella. Onnekseni kirjanpitäjämme auttaa tuon asian opettelemisessa koko tiimiämme. Toivon tuon oppitunnin antavan hyvän pohjan jokaiselle tiimiläisellemme jatkoa ajatellen.

 

”Voittaminen merkitsee sitä, ettei pelkää häviämistä”

Kiyosaki kirjoittaa kirjassaan, ettei kukaan pidä häviämisestä mutta on silti eri asia pelätä sitä kuin vihata. Häviäjät ovat niitä, jotka pelkäävät häviämistä – voittajat puolestaan niitä, jotka eivät pelkää – vaan vihaavat sitä. Voittajatkaan eivät pidä häviämisestä mutta he tietävät, että häviöstä voi vielä nousta voittoon. Tämä ajatus on mielestäni erittäin tärkeä, sillä siinä huomaa selkeästi häviäjien ja voittajien eron.

Pelasin ennen koripalloa, joukkueemme oli aina hyvä; pienempänä olimme lähes voittamattomia, jonka vuoksi emme oppineet häviämään. Kun vanhemmalla iällä kohtasimme tappioita, jouduimme opettelemaan pettymyksen nielemistä moneen otteeseen. Muistan kuinka pelkäsimme kerran tappiota. Kyseessä oli sarjapaikan ratkaiseva peli eikä pelimme sujunut yhtään niin hyvin kuin vastustajalla. Aloimme pohtia mielessämme ”Mitä jos häviämme?”. Hävisimme. Tuo tappio merkitsi divaripaikkaa SM-sarjan sijaan. Tappiosta inspiroituneena lähdimme divariin vain yksi asia mielessämme: voitto. Pitkän kauden ja monen hikisen pelin jälkeen lopulta voitimme. Yksi tappio johti meidät moneen voittoon.

Kun alkaa tarkemmin pohtimaan, on erittäin hämmentävää huomata kuinka paljon olen tietämättäni oppinut koripalloa harrastaessani. Luulin opettelevani koripallon pelaamista mutta huomaan oppineeni lisäksi paljon esimerkiksi joukkuepelaamisesta sekä tappioista inspiroitumisesta. Ymmärrän nyt, että joukkueemme oli täynnä voittajia – minä olin yksi heistä; On aika kaivaa tuo voittaja jälleen esiin!

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!