Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Rohkeus – Elämä on vaarallista, nauti siitä

Kirjoitettu 25.11.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 2
Kirja: Elämä on vaarallista, nauti siitä
Kirjan kirjoittaja: Osho
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Ensi alkuun pelkurin ja rohkean ihmisen välillä ei ole juurikaan eroa. Ainut ero on siinä, että pelkuri kuuntelee pelkojaan ja toimii niiden mukaisesti, ja rohkea ihminen laittaa pelkonsa syrjään ja toimii niistä huolimatta. Rohkea ihminen suuntaa tuntemattomaan kaikista peloistaan huolimatta.”

Kuluneen vuoden aikana tuli käytyä Rohkeat Tekijät koulutusohjelma, josta jäi melkoisesti pohdittavaa. Rohkeuden määrittely jäi nopeasti taka-alalle ja keskityttiin enemmänkin keskustelemaan siihen kannustamisesta ynnä muusta sellaisesta kuin itse rohkeudesta. Ei siinä mitään, mutta jollain tavalla itsellä on se fiilis, että rohkeus ei ole minkäänlainen päämäärä. Päämääräni on olla oma itseni, ei olla rohkea.

Englannin kielinen sana ”courage” eli rohkeus on hyvin mielenkiintoinen. Sana on peräisin latinan sanasta cor, joka tarkoittaa sydäntä. Tästä voisimmekin vetää johtopäätöksen, että rohkeus tarkoittaa sydämen äänen kuuntelemista. Mikä tämä mystinen sydämen ääni sitten on? Se on tuskin mitään, minkä pystyisi sanaksi pukemaan, itselläni on ainakin voimakas kokemus asiasta. Toiset asiat tuntuvat oikealle, toiset eivät ja tälle ei ole minkäänlaista rationaalista perustetta. Sanoisin sydämen kuuntelun tarkoittavan hetkessä elämistä, ilman sitä painolastia, jonka mielemme meille luo.

Viime viikkoina on tullut pohdittua paljon, miksi teen asioita joita teen? Täytyy sanoa, että Frank Martelankin painottama sisäinen motivaatio on aika kaukana nykyisestä tekemisestäni. Elämästäni on tullut suorittamista, teen asioita koska niitä on vain pakko tehdä selvitäkseen eteenpäin. Ei siinä ihan hauskoja juttujahan minä teen, mutta motivaattorit niihin ovat täysin ulkoisia. Eilen heräsin tähän todellisuuteen, kun huomasin treenatessani, että en enää nauti tästä. En treenaa enää treenaamisen ilosta. Tilanne ei ole minulle varsinaisesti uusi, ei se jalkapallokaan aina hauskaa ollut. Kysymys on ehkä enemminkin siitä, että tässä tilanteessa tuntuu todella raskaalta käyttää vähäinen vapaa-aika akatemian ulkopuolella johonkin mistä en varsinaisesti nauti.

Suurin yksittäinen asia, joka tästä Oshon kirjasta jäi käteen, oli tietty rauhallisuus. Uppouduin tekstiin välillä täysin huomaamattani ja yhtäkkiä sivuja oli kulunut 30. En tiedä mistä tämä johtui, enkä ole kokenut vastaavaa aikaisemmin, koska tila oli hyvin erilainen flow-tila kokemuksiini verrattuna. Tämän pohjalta jotenkin tuli taas mieleen, että meditaatiosta pitäisi luoda päivittäinen tapa, kun tällä hetkellä homma on vähän on-off. Jollain tavalla tällaista mielenrauhaa, jonka kirjaa lukiessani saavutin kaipaisin useammin arjessa ja uskon meditaatiolla tämän saavuttavan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!