Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Saat sen mistä luovut

Kirjoitettu 25.05.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Saat sen mistä luovut
Kirjan kirjoittaja: Tommy Hellsten
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tommy Hellstenin kirja Saat sen mistä luovut, oli kyllä todella mielenkiintoinen lukukokemus. Kun valitsee kirjan vain takakannen perusteella ja alkaa lukemaan voi törmätä mielenkiintoisiin teoksiin. Kirjassa käydään läpi ihmisen persoonan kasvua lapsesta aina kuolemaan, millaisissa olosuhteissa ihminen lähtee aikuistumaan ilman kieroutumia.

Draamaa lisää

Tommy aloittaa nyky-yhteiskunnan vääristymistä ihmisyyttä kohtaan. Ihmisen elämästä puuttuu nykyään aito dramatiikka. Mitä enemmän ihminen yrittää saada elämän täydelliseen hallintaan, sen enemmän syntyy pahaa oloa. Elämää ei pysty saamaan hallintaan koska siellä missä on hallintaa ei ole enää elämää. Jos miettii aikaa taakse päin, oleminen enemmän luonnon armoilla tarjosi jo ruoan hankkiminen oman draamansa. Puhumattakaan pirtin kulmassa olevasta kuolevaa tekevästä vanhuksesta ja toisaalta uusien lasten syntymistä. Syntyminen ja kuolema olivat läsnä arjessa. Enää ei voi sanoa samaa, vanhukset laitetaan jo hyvissä ajoin pois silmistä pyörimästä ettei vaan ihminen tajuasi tosiasiaa, kaikki lopulta kuolee eikä voi olla ikuisesti nuoria.

Kun arki on tasaista ja kontrolloitua, alkaa viihtyminen kärsiä. Emme tunne enää mitään, tässä vaiheessa astuu esiin päihteet. Päihteet vahvistat viihtymiskokemusta ja on helppo kuvitella, miksi tähän kierteeseen on tänä päivänä aina vain suurempi osa joutunut. Elämän on tarkoitus tarjota kolhuja ja haavoja, vain tätä kautta elämä voi myös tarjota riemua, voitonhuumaa ja syntymistä. Tämä tulee samassa paketissa, ei niitä voi vaatia erikseen.

 

Ihmisen suurin ongelma tuntuu olevan ajan puute, krooninen kiire. Tommy nostaa esiin mielenkiintoisen ajatuksen aiheesta, kiirettä ei ole olemassa. Se on vain minun itse aiheuttama kasa vääriä valintoja. Aika on aina sama, nykyään yritämme vain tunkea enemmän arvoa jokaiseen hetkeen. Hamstraamme itsellemme ”tärkeitä” arvoa tuottavia asioita joka hetkeen aina vain enemmän. On helppo samaistua tähän ajatukseen itsekin. Onko televisiota katsoessa pakko syödä, onko ruokaillessa pakko olla samalla Facebookissa ja jutella kavereiden kanssa, onko lenkillä pakko kuunnella musiikkia ja miettiä työasioita jne. Aina pitää tehdä vähintään paria itselleen tärkeää juttua, jotta kokee saavansa jotain aikaiseksi. Suurimmat ongelmat tulevat siinä vaiheessa, kun arvomaailma joutuu todelliselle koetukselle, perhe vai työ. Todellinen testi tulee siinä vaiheessa, kun kalenterissa vapaa aika tappelee sinun arvomaailmasi kanssa, vain teot ratkaisee.

 

Kirjan pääsanoma painottuu oman persoonan rakentamiseen ja tämä taas tarkoittaa käytännössä aikuistumista, omien valintojen tekemistä ja niiden takana seisomista. Kirja on kirjoitettu aika hengellisesti tai uskonnollisesti, miten sen nyt ilmaisee, mutta se ei haitannut pääsanomaa.

Kaikki perustuu siihen ajatukseen, että pitää olla rakastettu. Lapsena pitää kokea rakkautta, jotta pystyy/osaa rakastaa itseään myöhemmin. Se että on rakastettu, tarkoittaa sitä, että saa olla oma itsensä, oma persoona saa turvallisen kasvualustan. Saa olla erimieltä ja tehdä omia valintoja ilman tunnetta, että joutuu hylätyksi. Maailma rakentuu rakkauden ympärille, Elämä kantaa, jos ja kun itsellä ei vaan riitä.

Miten elämään käsiksi

Kaikki lähtee aikuistumisesta, on kohdattava sisäiset lohikäärmeet. Ihmisen maailma on hyvin pitkälti lapsena saatu kuva vanhemmilta, yhteiskunnalta ja lähellä olevilta auktoriteeteilta. Ensimmäisen kerran kun astut omalle polulle, niin nämä sinulle rakennetut suojaverkot alkavat rapistua. Tulee konflikteja ja eripuraa. Sanomalla ei, vaikka se sattuu, kasvaa aina aikuisemmaksi. Omanarvon tuntu perustuu siihen, että tekee asioita koska ne ovat oikein omasta mielestä. Yleensä se ei ole ”fine” kaikille. Mikä on aikuistumisen pahin vihollinen, pelko tottakai. Ei ihme että, ehkäpä maailman arvostetuin asia on rohkeus, ainakin minun mielestä. Mitä rohkeus on käytännössä, rohkeus tarkoittaa sitä, että tekee asioita mitkä ovat oikein vaikka pelottaa. Niinkin yksinkertaista mutta saamarin vaikeeta käytännössä.

 

Rohkeuden kannalta on äärimmäisen tärkeää tajuta se tosiasia että, elämästä ei selviä yksin. Tommy puhuu paljon siitä, että elämä kantaa. Kantamisella tarkoitetaan sitä, että jokaisen on tajuttava se, että luottamalla vain itseensä ei luota koskaan elämään itseensä. Elämä tarjoaa rohkealle tarvittaessa kantoapua, siihen luottaminen on nykyihmiselle pelottavaa. Kontrolli häviää kun alkaa luottamaan muihin kuin itseensä, mutta se on välttämätöntä todellisen vapauden kannalta.

 

Kirjassa puhutaan paljon suurista asioista, mutta käytäntöön vieminen ei tunnu vaikealta. Rohkeus kasvaa aikuiseksi on itsellä ollut nuoruuden enempivähempi hakusessa. Viimeistään tiimiakatemialla on tajunnut, kuinka tämä prosessi on kumminkin edennyt kuin juna eteenpäin. Rohkeus tehdä päätöksiä ajattelematta muiden mielipiteitä on kasvanut huimasti. Rohkeus hypätä omalle polulle joka ei ole ollut helppo, mutta oikein. Omanarvon tuntu kasvaa suoraan siinä suhteessa, kuinka hyvin pidän oman pääni tilanteissa joissa ei ole helppoa. Kuitenkin kirjan parasta antia oli huomata se, kuinka olen yrittänyt saada elämää liikaa kontrolliin. Kontrolli tarkoittaa tässä tapauksessa pelkojen välttelemistä, mukavuudenhalua ja kilttinä olemista konfliktien välttämiseksi. Kirja antoi taas uskoa jatkaa omalla polulla ja tehdä se mikä on oikein, minun mielestä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!