Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Saiturimarkkinointia

Kirjoitettu 22.02.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Saiturin markkinointikirja
Kirjan kirjoittaja: Ville Kormilainen
Kategoriat: 6. Markkinointi, 6.4. Uuden aallon markkinointi, 6.6. Markkinoinnin käsikirjat projekteihin, 6.7. Sosiaalinen media ja markkinointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Jos ei kirjasta muuta jäänyt mieleen, niin ainakin se kehitti jonkinlaisen innostuksen blogin pitämiseen. Taas. Olen toki miettinyt sitä moneen kertaan aiemminkin, en vain tiedä mistä minulla olisi maailmalle sanottavaa. Blogi jää perustamatta.

 

Luin kirjaa Runawayn helmikuun pop-upin aikana.

Mietin kovasti sisältöjä. Itse en ole mainosten ystävä, jos ne tulevat haluamattani, etenkin sähköisesti. Luen mielelläni mainoslehtiä, ja mainoksia muuten.

Ehkä nykypäivän uutistulvassa on uskallettava olla reilusti erilainen ja rohkea. Rummuttaa omaa sanomaansa joko kovaan ääneen tai kierosti.

 

Internet!

  • Olitpa missä tahansa, on yleensä netti ulottuvillasi. Tai jokin mobiililaite kädessä. Odotat bussia, kävelet keskustassa, iltapäiväkahvilla, missä vaan ikinä. Lähes aina puhelin kädessä. Ihminen viettää suuren osan ajastaan netissä, mainosta siellä.

 

No, nettimarkkinointi on helppoa, sillä netin ja sovellustenkäyttö on meille kasvanut elintapa. MUTTA kuinka erottua? Miten olla mielenkiintoinen, ja tulla huomatuksi. Tai nyt alkuun edes löydetyksi.

 

Runaway → pelkkää paskaa, ei hajuakaan meistä

Runaway kauppa → ei mitään reittiä meidän juttuun

Runaway tiimiakatemia → Wuhuu esseepankki!

Runaway shop → ingenting

Vintage Jyväskylä → eipä löydytä

 

Hakusanoilla Runaway Jyväskylä (1. hakutulos), Runawaystore (2. hakutulos), Runaway Store (5. hakutulos)

Hakukoneoptimointi olisi kova juttu. Koska vielä nykyäänkin ihmiset googlaa.

 

#runaway on muilla kovasti käytössä

#runawaystore on meidän. Ja ihan pirun hankala muistaa.

 

Meihin ei siis kyllä internetissä eksy. Täytyy tietää mitä etsiä, jotta voi löytää. Asialle on tehtävä jotain.

 

No kuvitellaan että asiakas on nyt löytänyt meidän facebookin.

Miltä sivumme näyttää?

  • kuvia tuotteista, ei hintoja, väriä ja #hashtageja

Suhteellisen persoonatonta ja normaalia. Ei erikoista, ei ehkä kovin mielenkiintoista.

→ sivumme kaipaavat ihmisiä, enemmän huumoria, ihmisten (eli henkilöiden nimillä) kommentteja, ja jotain tarttumapintaa. Tarinaa. Samaistumisen kohdetta. Muutakin kuin tavaroita. Maailma hukkuu tavaraan. Ja koruihin. Ja vaatteisiin.

Pisteet Milalle ja Allille esittelyvideosta instagramissa. Persoonaa ja hauskuttelua. Ite ainakin tykkään.

 

Sivuilla on heikosti sisältöä. Jos haluaa tietoa uusista tuotteista, saattaisin alkaa seurata sivua. Tuleeko ilmoitukset edes Newsfeediin? En tiedä, mutta itselläni ei ainakaan aina. En tiedä kuinka tätä voi parantaa, mutta luultavasti aktiivisuuden muutoksilla. Ihmisten kommenteilla.

Sillä omatykkäämiin sivuihin tulee harvoin mentyä.

 

Mutta jos halvalla haluaa päästä on luotava mielenkiintoista sisältöä. Jotain joka jo itsessään markkinoi itseään. Levittää itsestään itseään, tai toki ihmisten liikuttaessa. Saa siis ihmiset toimimaan.

Olen halunnut kokeilla Runawayn kanssa toimintoa, missä asiakas sovittaessaan kuvataan, kuva laitetaan facebookiin, ja asiakas saa käydä tägäämässä itsensä. Kokeilua ei vielä ole tapahtunut. Uskoisin tämän olevan hyvä markkinoinnin kannalta, mutten ole saanut vielä markkinoitua kuvaamista asiakkaille jotka liikkeessä käyvät. Uskalluksen puutetta.

 

Facebook toimii meillä tiedotuskanavana. Laitamme kuvia uutuustuotteistamme ja ylipäänsä tarjonnasta, ja asiakkaat ovat näiden perässä tulleet kaupalle, ainakin muutama todistetusti. Selatessai Facebook-seinäämme, oli toiminta kuitenkin hyvin yksitoikkoista. Ja ei osallistavaa.

Miten saada osallistettua??

Tuo asiakkaankuvaamisjuttu voisi toimia. Pakko kokeilla!

 

Siirrytään somesta eteenpäin.

 

Milloin ihminen pysähtyy?

 

Jonkin positiivisen ärsykkeen saatuaan.

Kosketus, ääni tai kuva saa ihmisen pysähtymään.

Joskus pysähtyminen on suunniteltua. ”Nyt luen tämän lehden” -ja maailmasta häviää kaikki muu. Suklaalevy, sinä ja Costume. Rauha.

 

Haluan Runawayn johonkin aikakauslehteen. Niiden ääreen ihminen pysähtyy. Ottaa aikansa, ja hylkää somensa. Costume, Elle, Trendi, ehkä jopa Cosmopolitan. Taikka Keskisuomalaisen jokin liite.

Ennen tulevia popupeja. Haluan tietää miten tämä vaikuttaa.

 

Huomiotta en myöskään halua jättää perinteistä printtimateriaalia. Mennä sinne missä asiakas on somen lisäksi.

 

Maaliskuun aikana jalkaudumme opiskelijoiden keskuuteen. Järjestämme Rentukkaan vaatetapahtuman. Juomaa ja vintagea. Konsepti muotoutuu vielä. Ennen seuraavaa popupia menemme myös kehumaan ihmisten pukeutumista käyntikorttiemme kera. Vaikka Rumaan.

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!