Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sanojen supervoima

Kirjoitettu 28.11.20
Esseen kirjoittaja: Kiia Kettunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sanojen supervoima
Kirjan kirjoittaja: Martti Vaalahti
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Martti Vaalahti lupaa, että hänen kirjansa Sanojen supervoima muuttaa lukijan elämän. Siihen vaaditaan kuitenkin useampi lukukerta, kaikkea ei voi omaksua kerralla. Lukijan pitää harrastaa paljon itsetutkiskelua ja palata usein näiden ajatusten äärelle. Tätä esseetä kirjoittaessani olen nyt käynyt kirjan läpi kolmannen kerran ja käy yhä selvemmäksi, miksi kannattaisi noudattaa Vaalahden ohjeita. Valitsemiansa sanojen vaikutus yltää niin monelle elämän alueelle ja kirjan sisältö vaatii paljo oivaltamista itsestään, että olisi täysin mahdotonta sulatella asiaa yhdeltä istumalta tai muuttaa omaa toimintaansa yhdessä yössä. Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia, jotka itselleni heräsivät näillä kolmella kirjaan tutustumiskerralla.

”itsellesi lausumillasi sanoilla on kaikista eniten merkitystä, sillä niistä kumpuavat sanat, joilla vaikutat toisiin”

Sanojen voima on helppo unohtaa arkielämässä, erityisesti juuri itsellemme lausumien sanojen. Myös valheista kaikkein vaarallisimpia ovat ne, jotka kerromme itsellemme, sillä tarpeeksi monta kertaa ilmaistu asia alkaa vaikuttaa todelta ja tällä saattaa olla todella negatiivinen vaikutus omaan elämäämme ja siten myös ihmisiin ympärillämme. Itselleni tämä realisoitui hyvin viime keväänä, kun tajusin terapian myötä huijanneeni itseäni eräässä asiassa jo pari vuotta. Olin keskustellut asiasta myös ystävieni kanssa toistellen samaa lausetta valheellista, jolla vain lujitin omaa uskomustani. Asian todellisen laidan tajuaminen ja ennen kaikkea hyväksyminen oli ensimmäinen askel kohti muutosta ja olen todella iloinen tästä käännekohdasta. Vaikka muutos tuntui alkuun pelottavalta, käänsin tuon itselleni toisteleman valheen totuudeksi, jota aloin käyttää ja sen aiheuttama muutos on ollut huomattava.

Vaikka sanoilla on voima tuhota, saavat ne myös paljon hyvää aikaan. Ikävää tässä vain on se, että yhtä negatiivista sanaa kohti tarvitsemme 3-5 positiivista kumotaksemme sen vaikutuksen, ihmisillä kun on luontainen ominaisuus takertua negatiivisuuksiin. Varmasti jokainen tietää sen, että yksi haukku kymmenen kehun joukossa jää paljon vahvemmin mieleemme. Koska negatiivisuus on niin vahva voima, on erityisen tärkeää, että keskitymme positiiviseen. Ja tämänkin täytyy lähteä siitä, mitä kerromme itsellemme, aivan kuten valheista, myös positiivista lauseista tulee tosia, kun kerromme ne tarpeeksi usein. Omia ajattelutapoja on kaikkein vaikeinta muuttaa, mutta jos haluaa ottaa askeleen kohti parempaa elämää, on tärkeä tunnistaa ja muuttaa kielteiset sanat, joita toistelee itselleen. Myös vahingolliset kysymykset kuten ”mikä voi mennä pieleen?”  vain vahvistavat epävarmuutta ja ne kannattaa kääntää myönteisiksi toteamuksiksi, kuten ”kyllä kaikki järjestyy”.

Vaalahden mukaan ihmiset, jotka pitävät mielipiteistään kaikkien kovinta meteliä ovat sisimmässään epävarmoja ja siksi heidän näkemyksiään on helppo muuttaa. Mielestäni asia ei kuitenkaan ole ihan noin mustavalkoinen. Jos suomalinen heteromies paasaa kovaan ääneen seksuaalivähemmistöjä vastaan, uskon tämän kumpuavan henkilö omasta epävarmuudesta, peloista tai tietämättömyydestä. Mutta toisella laidalla ihmisoikeuksien puolesta taistelijat tai ympäristöaktivistit tuskin huutavat megafoneihinsa omasta epävarmuudestaan, vaan puhtaasta palosta asiaa kohtaan. Asiat voivat kyllä mennä äärimmäisyyksiin ja usein siinä tilanteessa järkikin unohtuu, mutta silti pidän tärkeistä teemoista meuhkaamista hyvänä asiana. Pienemmässä ryhmässä tosin tyyneys on juuri se supervoima, jollaisena Vaalahti sitä kuvaa. Jos haluat oikeasti vaikuttaa toisiin, tyyneys toimii paremmin kuin paasaaminen. Kovalla äänellä aiheutat vain helposti kielteisiä tunteita ja mikään ei käännä ihmisiä tehokkaammin toisiaan vastaan. Itse sanoillakaan ei ole niin suurta väliä, tärkeämpää on niiden jälkeensä jättämä tunne. Ja nuo tunteet saatetaan muistaa vielä vuosienkin päästä.

”ainoa toimiva kritiikki ei ole kritiikkiä vaan rakentava ehdotus”

Olemme viime aikoina puhuneet tiimimme kanssa paljon palautteesta ja sen antamisesta. Yleisesti tarvitsisimme vahvemman palautteenanto-kulttuurin, mutta esille nousi myös se, onko palaute syyllistävää vai rakentavaa. Välillä on vaikea erottaa, missä menee suoran palautteen ja syyllistämisen raja ja tässä sanojen voima näkyy vahvasti. Hyvä pointti tiimiläiseltämme oli se, että on eri asia esittää asia niin, että minä tein, miksi te muut ette, kuin sanoa että hei, olisimme voineet yhdessä toimia näin, minunkin olisi pitänyt tuoda asia kaikille esille. Tässä on kyse juuri siitä, että siirrytään vaatimisesta antamiseen ja vaikka alamme tiiminä liikkua oikeaan suuntaan, tarvitaan vielä paljon kehitystä yksilötasolla, että tämä tulisi osaksi arkea.

Itseäni ilahduttavin luku kirjasta käsitteli tavaroita ja niiden merkitystä meille. Emme osta asioita niiden itsensä, vaan niihin liittyvien tunteiden takia. Lievästi ilmastoahdistuneena pyrin koko ajan tekemään vastuullisempia valintoja ja vähentämään kulutustani. Vaalahden neuvot itse tekemisestä, asioiden korjaamisesta ja uuden ostamisen välttelystä lämmittivät sydäntä, kunpa jokainen ihminen toimisi niiden mukaan. Olen todella iloinen, että olen itse päässyt pois jatkuvan ostamisen kierteestä ja tajunnut, kuinka tyhjältä tavarapaljous voi tuntua, kun ostamme asioita vain niiden hetkellisesti tuoman hyvänolon tunteen vuoksi. Allekirjoitan täysin sen, että esineet, joilla on tarina merkitsevät enemmän. Toisaalta en pysty keksimään montakaan asiaa, joista minun olisi oikeasti vaikea luopua tunnearvon takia, mikä on mielestäni erittäin hyvä juttu. Oikeastaan yksikään menettämäni tavara ei harmita niin paljoin kuin valokuvat, jotka hävisivät, kun puhelimeni varastettiin ulkomailla. Kuvissakaan evät harmita niiden häviäminen itsessään, vaan menetetyt muistot ja tunteet, jotka niitä katsellessa heräävät.

Olisi tärkeää muistaa, kuinka pienilläkin sanoilla on merkitystä ihan jokapäiväisessä elämässämme. En läheskään aina ajattele tarpeeksi omia sanomisiani, varsinkaan sitä, miten puhun itselleni. Sanojen supervoima auttoi tunnistamaan tiettyjä malleja omassakin puheessani ja ehkä jatkossa osaan ottaa ne paremmin huomioon ja vaikuttaa sekä itseeni että ympäristööni enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti. Hyvä ohje oli, että on parempi olla hiljaa, kuin lausua huonosti valittuja sanoja.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!