Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sanojen supervoima

Kirjoitettu 01.12.20
Esseen kirjoittaja: Paula Karjula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sanojen supervoima
Kirjan kirjoittaja: Martti Vaalahti
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Koen olevani usein liian suorasanainen, ja kun sanon asioita ääneen, ne kuulostavat pahemmilta tai epäkohteliaammilta kuin olin mielessäni ajatellut tai tarkoittanut. Sanojen supervoima sai minut oivaltamaan sen, miten paljon sanamme voivat vaikuttaa muihin ihmisiin, ja miten paljon myös se, miten puhumme itsellemme, vaikuttaa meihin.

”Sanojen voima on tunteiden herättämistä, tunteiden herättäminen on vaikuttamista, ja vaikuttaminen on valtaa. Siksi tunneside on arvokkainta pääomaa.”

Olen oppinut, että esimerkiksi myynnissä, markkinoinnissa ja johtamisessa tarvitaan tunteita ja luottamusta. Kaikki menevät mieluummin ystävän suosittelemaan ravintolaan tai ostavat jonkin kaverin suositteleman tuotteen, kuin uskovat tuntematonta myyjää tai satunnaista mainosta. Tämä pätee myös esimerkiksi tiimiakatemian projekteissa. Olen kokenut, että on helpompi saada uusi kauppa tehtyä, jos luottamusta on jo valmiiksi rakennettu jonkin muun projektin parissa.

Luottamus on tärkeää myös johtajuudessa. Kirjailija kertoo, että on itse ollut ihminen, joka on kiitollisuuden sijaan sanonut vaatimuksia ja ystävällisyyden sijaan moitteita. Voin samaistua tähän. Olen todella vaativa itseäni kohtaan, joten vaadin myös muilta vähintään samaa, mikä ei ole hyvä juttu. Jos joku suoriutuu hyvin ja hoitaa asiat mallikkaasti, ajattelen, että hänhän hoiti vain velvollisuutensa, joten eihän siitä tarvitse mitään erityistä kiitosta antaa. Kun taas joku ei hoida tehtäviään odotetusti, olen aika herkkä huomauttamaan asioista. Kyseinen toiminta ei varmaankaan ainakaan erityisemmin kannusta tekemään lisää. Päätin ottaa tavoitteeksi, että tulevaisuudessa kiitän ihmisiä useammin hyvästä työstä, ja sanon myös ääneen positiiviset ajatukset muista ihmisistä.

”Äkkipikaiset sanat ovat vaarallisia. Kaikkien aikojen supervoima on tyyneys.” Tunnistan tämän ehdottomasti yhdeksi kehityskohteistani. Menetän hermoni nopeasti, jos asiat eivät mene haluamallani tavalla, ja pinna menee välillä poikki turhankin nopeasti. Jatkuva äksyily ei ainakaan lisää uskottavuutta. Myös tiimilaiseni mainitsivat asiasta palautekeskusteluissamme nyt keväällä. Olen miettinyt keinoja vähentää äkkipikaisuuttani. Se on vahva osa luonnettani, ja muutoksen tekeminen ei ole helppoa. Olen pyrkinyt yksinkertaisesti pitämään mielessäni seuraavan: Kun hermot meinaa mennä, pure vaikka kieli poikki, mutta älä menetä tyyneyttä. Mieti AINA ennen kuin sanot jotain ääneen, koska jos nyt sanot miltä tuntuu, tulet niitä luultavasti tyynnyttyäsi katumaan. Välillä olen tässä onnistunut paremmin ja välillä huonommin.

Loppupeleissä voimakkainta ei ole sanat, vaan sanojen aiheuttamat tunteet. Ja tunteet, jotka sanomatta jättäminen aiheuttaa. Tunteet, jotka kuunteleminen aiheuttaa. Tunnemme tarinoiden voiman. Kuten Yuval Noah Harari toteaa krijassaan Sapiens: Ihmiskuntaa johdetaan tarinoilla, koska ne herättävät tunteita. Sanat muodostavat tarinan, joka herättää tunteita.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!