Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sapiens: Ihmisen lyhyt historia

Kirjoitettu 16.01.20
Esseen kirjoittaja: Paula Karjula
Kirjapisteet: 3
Kirja: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia
Kirjan kirjoittaja: Yuval Noah Harari
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.01. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen jo useamman vuoden ajan halunnut lukea Hararin paljon puhutun kirjan, mutta vasta nyt joululomalla ollessani minulla oli tarpeeksi vapaa-aikaa, jotta sain aikaseksi tarttua suhteellisen paksuun opukseen. En ole ikinä ollut erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista tai maailman tilasta, mutta Harari sai mielenkiintoni heräämään aivan uudella tavalla.

Oli mielenkiintoista, kun sai tietynlaisen kokonaiskuvan siitä, miten maailma on muuttunut ja kuinka hurjaa vauhtia. Onhan sen aina tiennyt, että maailma muuttuu tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan, mutta kirjan kronologinen läpikäynti ihmiskunnan historiasta avasi muutoksen nopeuden uudella tavalla, ja loi hyvän kokonaiskuvan siitä.

Ensimmäinen mielenkiintoinen ajatus joka avasi ajatteluani uudella tavalla, oli ajatus siitä, että yrityksiä ei oikeasti ole olemassa. Ne ovat meidän mielikuvitustemme tuotetta ja olemassa vain niin kauan kuin niihin uskomme. Ainoastaan se, että ihmiset ovat luoneet yrityksistä oikeushenkilön, tekee niistä olemassa olevia. Oikeastaan lähes kaikki tässä maailmassa perustuu meidän mielikuvitukseemme ja sen hetkisiin vallalla oleviin uskomuksiin ja myytteihin. Niin kauan kuin jollain suurella ihmisjoukolla on yhteinen uskomus, se on totuus. Rehellisesti sanoen minulla heräsi vain ajatus siitä, miten tyhmiä me ihmiset loppupeleissä olemme, ja miten pienet asiat meidän ajattelumme ja arvojamme ohjaa. Toinen uskoo ilmastonmuutokseen ja toinen ei, ja joku syö ulkomailta lentokoneella tai rahtilaivalla tuotuja soijapapuja koska se on ekologisempaa kuin naapurissa kasvatettu nauta. Tai esimerkiksi Intian kastijärjestelmä, jossa alempiin kasteihin kuuluvia pidettiin saastaisena, tai ajatus siitä, että tummemman ihonvärin omaavia ihmisiä on pidetty tyhmempinä ja heidän alistamistaan normaalina, vaikka kuulumme kaikki samaan eläinlajiin ja meillä on samat esi-isät, joista olemme kehittyneet. Nykyään esimerkiksi ajatus kastijärjestelmästä tuntuu älyttömältä, mutta herääkin kysymys, että mitkä tämän päivän täysin luonnolliset ajatukset tuntuvat tyhmiltä ja järjenvastaisiltä 50 vuoden päästä? Tai edes kymmenen vuoden päästä. Miten esimerkiksi matkustelu, joka on vain markkinatalouden luoma illuusio siitä, että meidän tulee matkustaa saadaksemme uusia kokemuksia ja näkemyksiä ja ymmärtääksemme maailmaa. Ei Egyptin faarao aikoinaan ajatellut niin, mutta koska nykyihmiselle uskotellaan, että matkustaminen tuo onnea ja kertoo hyvästä elintasosta, ihmiset matkustavat.

Ihmiset ovat loppupeleissä aika itsekkäitä. Me periaatteessa tuhoamme koko maapallon. Alistamme eläimet toimimaan tavalla, miten itse halutamme niiden toimivan. Kahlitsemme tuotantoeläimet pieniin tiloihin ja huonoihin oloihin, jotta saisimme tuotettua tehokkaammin ruokaa itsellemme. Käytämme maapallon varoja ajattelematta sen enempää seurauksia. Vaikka en itse koekaan mitään ilmastoahdistus, kirjassa esille tuodut ajatukset laittoivat kyllä miettimään, miten voisimme elää täällä maailmassa edes vähän enemmän sopusoinnussa luonnon ja ympäristön kanssa sitä kunnioittaen.

Kirjassa tuotiin lyhyesti esille myös klassinen aihe onnellisuudesta. Lisääkö vauraus onnellisuutta, vai luoko sosiaaliset suhteet, yhteisöllisyys ja luonnon läheisyys onnellisuutta? Rahasta ja sen tuomasta onnellisuudesta puhutaan paljon. Kirjassa tuotiinkin esille minulle jo ennestään tuttu fakta siitä, kuinka raha tuo onnellisuutta tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tämän pisteen ylittymisen jälkeen sillä ei enää ole merkittävää vaikutusta onnellisuuteen. Tiimiakatemialla tehdään paljon projekteja siksi, että saataisiin rahaa. Jos esimerkiksi tarvitsee rahaa johonkin omaan projektiin, se on ihan ymmärrettävää, mutta jos lähtökohta jokaiselle projektille on se, kuinka paljon on mahdollista tehdä rahaa, on lähtökohta mielestäni väärä. Omasta mielestäni asioita pitää tehdä se edellä mistä itse nauttii, ja raha seuraa kyllä, kun tekee töitä oikealla mindsetilla ja asenteella.

Kirjassa ehkä jopa hieman peloteltiin tulevaisuuden uhkakuvilla, ja muutoksilla. Meitä pelotellaan maailman tilasta jatkuvasti, mutta tämän kirjan myötä minulle tuli ensimmäistä kertaa ikinä olo, että uhkakuvat olivat jollain tasolla perusteltuja. Olen silti pohjimmiltani sitä mieltä, että pelkäämällä liikaa sadan vuoden päässä olevaa tulevaisuutta emme ehtisi muuta kuin olla huolissamme, joten jätän uhkakuvien miettimisen tulevaisuudessakin muille. Minulle riittää terve järki ja pieni varautuneisuus kaikkea uutta ja erikoista kohtaan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!