Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sekalaisen orkesterin johtaminen

Kirjoitettu 04.04.17
Esseen kirjoittaja: Claudia Kalin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jazzia johtamiseen
Kirjan kirjoittaja: Patrick Furu
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

Sekalaisen orkesterin johtaminen, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

”Esimiehen rooli on antaa tiimin osaamiselle tilaa ja mahdollisuus loistaa.”

Tiimiliiderin pestiä on nyt takana kolmisen kuukautta ja seuraava Tulevaisuuden Johtajien kerta on lähestymässä, joten on aika pysähtyä hetkeksi reflektoimaan. Kolmen kuukauden aikana olen tehnyt muutamia pieniä kokeiluita koulutusohjelman puitteissa ja on myös tapahtunut iso muutos; tiimimme Olli on päättänyt lopettaa. Asia tuli esille vasta viikonloppuna, joten sitä ei ole ehditty vielä pahemmin keskustella tiimin kanssa. En aio keskittyä kuitenkaan sen asian ruotimiseen nyt, vaan kehittymiseeni johtajana.

Kevättä on leimannut paljon se, että minä ja Saara – jotka muodostamme johtoryhmän – olemme kuumeisesti hakeneet kesätöitä. Ei voi väittää, etteikö sen aiheuttama turhautuminen ja stressi olisi vaikuttanut työhömme johtajina. Puhuimme siitä viime tapaamisessamme; miten voi jaksaa tsempata toisia, kun ei meinaa itsekään jaksaa? Mistä löytää energiaa antaa toisille? Kirjassa mainittiin, että kun esimies uskoo itseensä, niin muutkin alkavat tehdä niin. Olemme toki tehneet hommamme, mutta emme täydellä energialla, juuri sen takia, että työnhaku on vienyt uskoa itseen ja omiin taitoihin. Nyt omat kesäkuvioni alkavat olla selvillä, joten minun on annettava itsestäni mahdollisimman paljon loppukevään ajan. Huomasin kyllä heti, miten suuri energiamäärä vapautui, kun asiat selvisivät.

Tilanne ei ole onneksi paha ilmapiirin kannalta. Eniten tähän vaikuttaa varmasti se, että kaikilla on jotain tekemistä. Sen olemme oppineet kantapään kautta, että asiat lähtevät menemään huonosti, kun kellään ei ole tekemistä. Siitä olen pahuksen ylpeä, että siihen jamaan emme ole päätyneet hetkeen! Koska kuten kirjakin mainitsee; positiivisten tunteiden lisäksi myös pelko ja apatia tarttuvat. Kaikille on varmasti jäänyt elävästi mieleen, kun me tytöt palasimme Afrikasta kuukauden jälkeen ja pojat eivät olleetkaan tehneet yhtään mitään koko aikana. Tunnelma oli niin latistava, että muistan tehneeni tietoisen päätöksen, että nyt en minäkään jaksa välittää. Ja nyt kun sain tiimiliiderin pestin, tiesin, etten voisi enää koskaan tehdä niin. Päästää vain irti ja olla välittämättä. Nyt on minun hommani välittää, ja oikeastaan olen alkanut pitää siitä; en voi syyttää ketään muuta, siitä, jos asioita ei tapahdu. Tiedän vain, että minun hommani on silloin tehdä jotain.

 

Ominaisuus, josta en pidä itsessäni, on kärsimättömyys. Moni ei kuvaile minua sillä sanalla, päinvastoin, sain esimerkiksi Joharin ikkunaa tehdessämme useammankin ”kärsivällinen”-sanan. Tiedän, että se tulee siitä, että esimerkiksi jaksan aina auttaa toisia toimistolla jne., mutta kärsimättömyyteni tuleekin parhaiten esiin treeneissä. Olen huomannut, että en osaa aina enää noudattaa dialogin periaatteita! Ehkä oma tiimi on jo niin tuttu, että olen oppinut heittämään asioita, joskus kärkevästikin.
Tähän haluan kuitenkin kiinnittää paljon huomiota, sillä dialogi-taidot ovat aika oleelliset johtajalle. Kirjakin puhui nimittäin aika paljon aktiivisesta kuuntelusta.

”Aktiivinen kuuntelu vaatii empaattisuutta ja kärsivällisyyttä

Itseen osui tosi vahvasti kohta, jossa puhuttiin, että kun alkaa arvioida puhujan sanomaa sen sijaan, että vain puhtaasti kuuntelisi, siirtää huomion puhujasta itseensä. Silloin ei välttämättä kuule puheenvuoroa enää niin kuin puhuja on sen tarkoittanut. Tiedän itse sortuvani tähän todella paljon. En osaa aina rauhoittaa itseäni kuuntelemaan, vaan mietin esimerkiksi jo mielessäni vastaustani aiheeseen tai ärsyynnyn, jos tuntuu, että puhuja menee minun mielestäni väärille raiteille. Tässä on minulle kehittymisen kohta, jota moni muu ei ehkä huomaa olevan minussa.

 

Pari viikkoa sitten kokosin kasaan pitkästä aikaa taas tiimifoorumin. Oli mahtavaa päästä ihan vain kuulemaan toisten tiimien kuulumisia avoimesti. Kerroin itse, että meillä menee ihan mukavasti, mutta vähän on ristiriitainen olo. Olen ennenkin siitä kirjoittanut, että meillä on siitä haasteellinen tiimi johdettavaksi, että moni haluaa niin eri suuntiin. Se on totta kai hienoa, että ihmiset tekevät omia juttujaan, mutta se tuo samalla välillä sekavan olon. Eniten ehkä vaikuttaa se, että tiimissä on aika vahvoja persoonia, jotka välillä sanelevat omavaltaisesti keskustelun suunnan. Esimerkiksi Jone on alusta lähtien ollut sellainen persoona, että kun hän sanoo jotain, tulee vaan nyökyteltyä, että näinhän se menee. Minun johtajana täytyisi kuitenkin saada tilanne näissä kohdissa vähän pysähtymään ja kysymään toistenkin näkökantaa. Kirja kertoi tämän ilmiön olevan yksi asia, joka vääristää yhteistyötä: mennään enemmistön tai vahvimman henkilön mielipiteen mukaan. Meidän dialogimme on välillä sen verran köyhää, ettei näistä tilanteista ole syntynyt enempää keskustelua. Jazzjohtajana ehkä vielä hapuilen, miten osata hyödyntää parhaalla tavalla erilaisia näkökantoja tiimissämme ja dialogissamme?

Uskon, että niin tiimillemme kuin Ollille tekee tämä muutos nyt hyvää. Olli on varmaa yli vuoden ajan aina enemmän tai vähemmän epäillyt kuulumistaan Tiimiakatemialle, joten se on väistämättä vaikuttanut tiimiimme. Pienet läppäkommentit tusailustamme vievät vaivihkaa tunnelmaa alaspäin.
Kuten foorumilla sanoin, on olo ristiriitainen. Ei meillä huonosti mene – on tekemistä eikä ole rahaongelmia – mutta ei meillä täysin upeaa ja mahtavaakaan ole. Ehkä minun pitäisi nostaa tämä tuntemus esille ja kuulla toistenkin ajatuksia siitä.

 

Johtaminen meillä ei kuitenkaan perustu pelkkään mutu-tuntumaan, vaan meillä on onneksi erilaisia mittareitakin seurantaan. Loimme keväälle selkeän gameplanin, joka on visuaalisena toimistolla ja sitä on päivitetty aina kuukausi-checkin yhteydessä. Oikeastaan yksikään osa-alue ei ole jäänyt pimentoon, vaan edistystä on tapahtunut jokaisella. Kärkemme keväälle ovat:

  • MYM 5000€
  • 24h-harjoittelu
  • Asiakashankinta

Asiakashankinnan kenttä on meille aina ollut vähän hidas ja hankala, joten siinä on edelleen eniten tekemistä. Osio sisältää vanhojen asiakkaiden kontaktointia, verkostoitumista, sekä mittareita esimerkiksi projekteihin ja omiin asiakkaisiin. Liikevaihtotavoite on meille kova tälle keväälle, sillä tarkoitus on jokaisen saada nostettua se 5000€ mym-tilille toukokuussa. Itsellä tilanne on aika hyvä, mutta nyt minun ja Saaran on mietittävä keinoja, joilla kannustamme loputkin vielä kunnon tohinaan!
Mym-rahoja on päässyt nostelemaan meistä jo kolme. Rahahan tulee asiakkaista, joten asiakashankinnan kohtaa voi katsoa jos tulosta ei ole tarpeeksi.
24h:ta varten päätimme, että haluamme harjoitella sitä 5 kertaa. Nyt olemme yhden synnytyksen tehneet ja toinen on tulossa. Vielä jos yhden saisimme puristettua tähän keväälle, niin olisi jo vähän harjoittelukokemusta. Ja sitten vielä syksyllä voisi harjoitella yhden pidemmän keissin.

Ehkä ensimmäistä kertaa gameplaniamme on seurattu kunnolla ja olemme edenneet. Luultavasti sekä tiukka seuranta on auttanut, että se, että asetimme yhdessä aika fiksut ja selkeät tavoitteet. Teimme ehkä vahingossa kirjan neuvomat HARD-tavoitteet. (Pohjana meillä itseasiassa oli aika orjallisesti SMART-kaava, mutta yhtäläisyyksiä löytyy tähänkin.)

Heartfelt = parantaa jonkun elämää

Animated = saa aikaan tunnereaktion

Required = välttämätön

Difficult = tarpeeksi haastava

Näin viimeisenä vuotena, kun isot asiat kuten MYM ja tulevaisuus häämöttävät, on tavoitteet isoja ja haastavia. Toisaalta ne aiheuttavat paljon tunteita ja esimerkiksi rahalliset tavoitteet ovat välttämättömiä, jotta palkintoihin päästään. Lisäksi SMART-kaavan mukaan laitoimme lähes kaikkiin kohtiin päivämäärän, joten pystymme seuraamaan kehitystämme selkeästi ajallisesti.

Jos jostain olen ylpeä niin seurannastamme! Gameplanin lisäksi meillä seurataan taloutta kaikissa treeneissä sekä kuukausittain jokainen esittelee omat viime kuun tekonsa ja tulevan kuun tavoitteet. Nämä ovat toimineen meillä todella hyvin. Kun jokaisen on valmisteltava todellinen esitys, ei vaan voi mennä toisten eteen kuusta toiseen sanomaan, ettei ole tehnyt mitään. Lisäksi minä saan tiimiliiderinä hyvän kuvan aina siitä, missä asioissa minun kannattaisi ketäkin milloinkin tukea.
Kirjassa mainittiin ns. elisalainen johtamistyyli, jossa määrätietoisuuteen ja tulokselliseen johtamiseen yhdistettiin iloisuus. Se on vielä hommani keväällä; haluan tuoda suuriin tavoitteisiimme iloisuutta! Mymmistä on hyvä esimerkiksi ammentaa, ajatuksissani on esimerkiksi mymmi-iltamat, joissa yhdessä tutkitaan kohteita ja aktiviteetteja. Toukokuussa on sitten vielä reittitreenit, joissa jokainen pääsee harjoittelemaan myös budjetointia.

Lisäksi missä haluan vielä parantaa, on tuen antaminen. Minä ja Saara ollaan hyvä kombo joryssä, sillä Saara on tiukka tavoite- ja rahakeskeinen talouspäällikkö ja minä taas vähän suurempia linjoja tutkiva ja pehmeämpi. Kuitenkin huomasin hyvin hyödyllisiksi kirjan esimerkit luottamuksesta. Totutusta katsontakannasta pienet virheet arjessa nakertavat luottamusta. Toinen huomaa, ettet enää luota niin hyvin ja alkaa suoriutua vielä huonommin. Kuitenkin asiasta olisi keskusteltava heti, jotta ne eivät alkaisi kasaantua. Esimerkkinä voi pitää vaikka meidän Teemua, joka on aika usein myöhässä ja stressaantuu helposti. Se on vaikuttanut paljon tiimimme sisällä luottamukseen ja asiasta on keskusteltukin. Nyt kun olemme tehneet Teemun kanssa yhdessä projektia, jossa Teemu on projektipäällikkö, olen halunnut kannustaa ja kehua paljon. Lisäksi rauhoitan ja panostan omaa aikaani ja osaamistani projektiin.

Näiden arjen tekoja haluan vielä tehdä lisää ja laajentaa niitä kaikkiin muihinkin driimiläisiin. Lisäksi vedämme Saaran kanssa vielä halukkaille sparrihetket tämän kevään aikana.

 

Lopuksi

Edellisessä esseessä kerroin ominaisuuksista, joita tavoittelen: itsevarmuus, auktoriteetti, jämäkkyys ja tuloksellisuus. Niitä kohti matkaan edelleen, mutta olen päässyt hommiin ja pikkuhiljaa nuo ominaisuudet ovat kehittymässä. Tärkeää on, että ne ovat ylhäällä ja voin palata niihin silloin tällöin; ne ohjaavat toimintaa. Mielessä vielä:

”Johtajan pitää rakentaa luottamusta, olla tunneälykäs, tuntea erilaisia kulttuureja ja johtaa monimuotoisuutta.” (Harvard Business School, Imagining the Future of Leadership)

 

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!