Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sekavaa tajunnan virtaa ja muuta semmoista

Kirjoitettu 25.03.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 3
Kirja: Välähdys - Alitajuisen ajattelun voima
Kirjan kirjoittaja: Malcolm Gladwell
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viimeisen 2 vuoden aikana on tullut luettua kymmeniä, jossei satoja kirjoja ja aina välillä törmää johonkin käsittämättömän kiehtovaan. Johonkin mikä yhdistelee asioita toisiinsa ja tarjoaa samalla täysin uusia näkökulmia, vanhojen rinnalle. Malcolm Gladwellin Välähdys, alkuperäiseltä nimeltään “Blink!”, on yksi näistä loistavista kirjoista. Oma kokemukseni on, että se mitä ymmärrämme tai miten ymmärrämme kirjoja riippuu täysin aikaisimmista kokemuksistamme ja tiedoistamme. On varsin kiehtovaa huomata, että eri ihmiset huomioivat kirjoista täysin eri asioita ja lukevat ne täysin eri tavalla. Kuulemme, mitä haluamme kuulla ja näemme mitä haluamme nähdä. Toisin sanoen, en nyt varsinaisesti kirjoita siitä mitä Gladwell kertoo kirjassaan, vaan siitä miten itse tulkitsin asioita.

Mainitsin myös treeneissä, että luen tällaista kirjaa ja hehkutin kirjan loistavuutta, vaikka en ollut vielä päässyt edes niihin oikeasti kiehtoviin asioihin käsiksi. Valmentajamme Riikka kuitenkin mainitsi lukeneensa kirjan ja sen mikä häneen erityisesti iski siinä ja nyt kun olen kirjan lukenut, voin todeta, että itseäni kiehtoi aivan eri asiat kirjassa, kun joihin Riikka oli tarttunut. Välähdys saattoi minulle henkilökohtaisesti olla, jopa jollain tavalla käänteen tekevä kirja. Se vahvisti entisestään markkinoinnin etiikkaan liittyviä käsityksiäni, jotka ovat olleet melkoisessa myrskyssä, muun muassa Seth Godinin tarjoamien ajatuksien seurauksena. Markkinointi ja vaikuttamisen taidot, ovat ehdottomasti suurimpia voimia, joita tässä maailmassa on ja jos joku tätä maailmaa ihan oikeasti haluaa muuttaa, niin ilman markkinointia on turha edes yrittää.

Kirjan suomentaja Kari Eilola toteaa kirjasta alussa näin:

“Näkökulmasta riippuen kädessäsi onkin manipulaation musta raamattu, tehokas rokotus vaikuttamisyrityksiä vastaan tai vain uusi jännittävä ovi ihmisen pään sisään.”

Henkilökohtaisesti en allekirjoita Eilolan väitteitä, sillä kirja ei itsessään vielä tarjonnut juurikaan metodeita manipulointiin, mutta jännittävän oven se kyllä avasi. Tai ehkä kuvaavampaa olisi sanoa, että kirja osoittaa ovea, jonka kiinnostunut lukija voi avata. Erityisesti tunteiden/mielen tulkinta kasvoista oli kiehtovaa itselleni ja herätti kysymyksiä asioista, joita olisi todella kiehtovaa opiskella, valitettavasti aika on rajallista. Kyseinen aihe myös vahvisti mielikuvaani mielen ja kehon yhteydestä, tai no voitaisiin oikeastaan sanoa, että kroppa ja mieli ovat sama asia. Itse uskon ja oma kokemukseni on, että kropan ja mielen erottelu on täysin keinotekoinen. Terve kroppa = terve mieli, sairas kroppa = sairas mieli, näin minä näen asian ja tuo on kokemukseni asiasta.

Tiimiakatemialla haasteena on ehdottomasti treenit, istumme ympyrässä 4 tuntia ja pidämme muutaman tauon välissä. Niin paljon hyviä puolia, kuin treeneissä onkin, on ympäristö jossa treenejä pidämme, hyvin passiivisuuteen kannustava. Mukavat tuolit, jossa löhöillä ja 4 tuntia aikaa höpötellä aiheista, vaikka kuinka juurta jaksaen. Lainaten Dan Penaa: “Do you know what is the problem with passive income? It makes you fucking passive!” Sama pätee mielestäni myös tällaiseen passiiviseen ympäristöön, jossa ei ole kiire ja on mukavaa. Eipä ole toisaalta minun päätäntä vallassani, mutta näkisin tiiviit seisoma palaverit huomattavasti tehokkaampina bisneksen kannalta, hieman scrum tyyliin. Väännetään jostain aiheesta tiukasti ja lähdetään pois, yksi aihe kerrallaan. Ei chekinejä ja outteja ja 3 eri aihetta ja tilan antamista kaikille ja niin edelleen. Toki nykyisessä mallissa on edelleen puolensa ja se opettaa jotain hyvin poikkeuksellista, mutta bisneksen kannalta treenit eivät ole oleellisia, omasta kokemuksestani.

Mistä on oikeasti kysymys?

Kylläpä taas lähti laukalle, pohdin tässä jopa että hukkasinko täysin kirjan ytimen. Mistä kirjassa oikeasti oli kyse, kun se tällaisia ajatuksia tajunnassani herätti? Onko minulla, jokin ennakkokäsitys, joka etsii ristiriitoja kirjojen ja kokemani todellisuuden välillä ja heti mahdollisuuden tullen alan suoltamaan ajatuksia, jota mieleeni virtaa ja purkamaan näkemyksiäni paperille. Täytyy sanoa, että tässä sekamelskassa on se hyvä puoli, että tämä kyllä selkeyttää omia ajatuksia melkoisesti. Kun nyt oikeasti ajattelen, niin kaikki mistä Gladwell puhuu, palaa ehdollistumiseen. Siihen kuinka koemme asioita ja kuinka kokemuksiimme voi vaikuttaa. On suorastaan kiehtovaa ajatella, kuinka pitkälti ympäristömme on ajatteluamme ja kokemuksiamme muokannut. Ja kuinka vajavaista esimerkiksi pelkän maun tutkiminen on, kun meillä on kuitenkin muitakin aisteja, jotka vaikuttavat makuaistiin. Tuntuu, jopa hieman hämmentävältä ymmärtää oman ajattelun rajat ja se, kuinka sokeasti, yhdestä perspektiivistä asioita oikeasti katsoo. Ymmärrän taas paremmin ja paremmin, mitä Osho tarkoitti, kun hän ohjeisti ottamaan huomioon vain itsesi ja huijaamaan muita, jos mahdollista, sillä he haluavat tulla huijatuiksi. En tarkoita, että noissa sanoissa olisi totuus, mutta totuuden siemen niissä on.

Mitä enemmän alitajuntamme voimaa ymmärtää, sitä järkeenkäyvempiä esimerkiksi Paul Chekin opetukset ovat. Hieman Paul Chekin sanoja mukaillen, varo ja valitse tietoisesti millaisille ajatuksille altistat itse, ajan saatossa, noista ajatuksista tulee mielesi. Henkilökohtaisesti olen tarkoituksella tai tarkoituksettomasti lopettanut uutisten seuraamisen ja myös puhelimella internetin käytön, juuri edellä mainitun asian johdosta. Jos Sam Harrisin teoriaan uskoo, niin ei tämäkään varsinaisesti ole minun päätökseni, vaan se on tapahtunut tapahtumaketjun seurauksena. Ja oikeastaan tältä se tuntuukin, kun aika on valmis, asiat vain tapahtuvat, mutta en toisaalta usko Sam Harrisin väitteisiin, etteikö meillä olisi ollenkaan vapaata tahtoa, vaikka se tieteellisesti olisikin todistettua. Ja mitä nyt Nassim Talebin kirjoituksia on lukenut, niin on jo tutkimus tilastojen tulkinnassakin jo paljon kyseenalaista, joten ei Harrisin väitteitä kannata edes tieteellisestä näkökulmasta totena pitää, edes väliaikaisena sellaisena. Joskin jotain kiinnostavaa Harrisin tutkimukset kertovat ihmismassoista, suurinosa meistä toimii robootinomaisesti, käytännöllisesti katsoen ilman vapaata tahtoa. Toisaalta tähtään itsekin tiettyyn roboottimaisuuteen luodessani itselleni tapoja, mutta toisaalta nuo tavat korvaavat nykyistä toimintaa, joka on ihan yhtä robootinomaista. Mutta kuten Anthony De Mellokin sanoo, ette te oikeasti halua herätä, on paljon mukavempaa kärsiä. En tiedä, kyllähän tämä on nyt yhtä sekavaa, kuin omat hiukseni vielä viime viikolla, mutta eipä tämä tästä muuksi muutu. Gladwell on kuitenkin kirjoittajana kiehtova ja Välähdys on ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut, toki osittain helppolukuisuutensa ansiosta.

Eipä tästä kai sen enempää. Täytyy perehtyä Gladwellin muihinkin teoksiin ja syventyä mieleen vielä muutenkin tulevaisuudessa tarkemmin… Ja tuleepahan jonkinlaisia kokeiluja kirjasta käytettyä, myös tulevalla tavoiteleirillämme, jotta saadaan ihmiset ohjattua hyvään fiilikseen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!