Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Selkeän ajattelun taito

Kirjoitettu 18.11.15
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 2
Kirja: Selkeän ajattelun taito
Kirjan kirjoittaja: Rolf Dobelli
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

Selkeän ajattelun taito, 3.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.0/5 (1 vote cast)

Hyppäsin tunteiden vuoristorataan lukemalla kirjan Selkeän ajattelun taito. Rolf Dobellin tutkimat ja kirjoittamat 52 ajatusvirhettä saivat minussa aikaan pinkkumaista nyökyttelyä, hyväksyntää, hämmennystä, välillä naurun purskahduksia ja toisinaan taas myötähäpeää ja ehkä jopa vihaa.

Olen itse varsin pessimistinen ja skeptinen ihminen ja siksi päällimmäiseksi mieleeni jäi se, kuinka suuri osa kirjan virheistä tuntui optimistisen ihmisen virheiltä. Kirjan tarkoituksena tuntui muutenkin olevan ampua alas optimistien toiveen, haaveet ja ajatukset. Optimistit helposti yliarvioivat menestyksen mahdollisuuksia (henkiinjäämisharha), uskovat liiaksi omiin tietoihin ja taitoihin (liiallisen itseluottamuksen harha) ja onnittelevat itseään onnistumisista (minää tukeva arviointiharha).

Yleisten, uskoakseni jokaista suomalaista koskevien harhojen lisäksi omaan nilkkaan kolahti eniten tappionkammo- ja nollariskiharha. Tappionkammon syntyminen on jopa vääjäämätön ihmiskunnan syntymisen seuraus. Rohkeiden riskinotot koituivat kohtaloksi jo evoluution varhaisessa vaiheessa ja jäljelle jäivät varovaiset ihmiset. (Tässä kohtaa poikaystäväni toteaisi, ettei Kolumbus olisi koskaan löytänyt Amerikkaa, eikä Armstrong olisi käynyt kuussa, jos kaikki eläisivät välttäen tätä virhettä. Totta sekin.) Nyky-yhteiskunnassa tappiolla on enemmän painoa, kuin voiton arvolla; varjopuoli on valopuolta laajempi. Tappion on tutkittu painavan tunnetasolla jopa kaksi kertaa niin paljon kuin vastaavankokoinen voitto. 50 euron parkkisakko sattuu enemmän, kuin mitä loton tuoma 50 euroa tuo hyvää oloa. Paha on siis hyvää voimakkaampi. Harha kuitenkin myös motivoi ihmisiä, sillä pelko jonkin menettämisestä ajaa ihmistä yrittämään kovemmin ja tekemään enemmän töitä. Samanarvoisen voiton tavoittelu motivoi meitä ihme kyllä vähemmän.

Nollariskiharhaa välttääkseen tulisi oppia elämään sen asian kanssa, ettei mikään ole varmaa. Arvostamme nollariskiä liiaksi ottaaksemme välillä jopa järkeviä ja kannattavia riskejä. Jos haluttaisiin päästä täydelliseen nollariskin tilanteeseen esimerkiksi liikenteessä, vaatisi se suurimman sallitun nopeuden pudottamista nollaan. Tässä tapauksessa otamme siis päivittäin riskejä ja joudumme elämään sen asian kanssa, että liikenteessä sattuu onnettomuuksia. Kuitenkin esimerkiksi oman talouden kohdalla harva on valmis ottamaan riskejä. Vanhan mummon tavoin itsestäni tuntuu parhaalta jemmata rahaa, jos ei tyynyn alla niin ainakin omalla tilillä sen sijaan, että sijoittaisin rahani ehkäpä tuottavammin ja hyväksyisin tilanteeseen liittyvän riskin. Ryhmissä riskinottamisen sanotaan olevan helpompaa. Oman tiimin rahoista puhuttaessa olen yhtä tarkka kuin omista rahoistanikin, mutta koska osa on valmiita suuriinkin riskeihin, toivon päätyvämme kultaiselle keskitielle. Samalla opin itsekin riskinsietokykyä, eli poistumista nollariskiharhan alta.

Osa harhoista pätevät sekä optimistille, että pessimistille. Silloin harha taipuu kummankin maailmaan sopivaksi. Tällainen on esimerkiksi induktiivisen päättelyn harja. Harhassa yksittäisistä asioista ja tapahtumista rakennetaan yleispäteviä totuuksia. Kaikki näin rakennetut ”totuudet” ovat voimassa vain tämän hetken ja yksikin päinvastainen tapahtuma heittää ”totuuden” roskakoriin. Optimistin kohdalla esimerkiksi sopii laskuvarjohyppääjä. Sata onnistunutta hyppyä tehnyt hyppääjä hyppää luottaen siihen, ettei tälläkään kerralla kuole. Optimistin luoma totuus häviää, kun yksikin hyppy epäonnistu. Tässä tapauksessa totuuden rikkoutumisen lisäksi tapahtuneella on toki myös muita ikäviä seurauksia. Pessimisti kääntää harhan nurin päin. Pessimisti ei onnistunut edellisessä kylmäsoitossa asiakkaalle, joten seuraavakaan ei varmasti tule onnistumaan. Pessimisti uskoo, ettei hänen taitonsa vain riitä kylmäsoittojen soittamiseen tai asiakkaan vakuuttamiseen ja pitää tätä totuutena, kunnes yksikin puhelu onnistuu. Toistan usein itse sanontaa ”pessimisti ei pety”. Näissä esimerkeissä pessimistin totuuden särkyminen ei ole vakavaa, vaan se on ehkä jopa toivottavaa. Vakavampaa ehkä on se, että on keksinyt itselleen totuuden kaltaisen harhan. Optimistin kannalta luodun totuuden särkymisellä on negatiiviset, usein vakavammatkin seuraukset.

Kirjan ongelmana oli ajatusvirheiden ristiriitaisuus keskenään. On turha unelmoida ja kokeilla asioita, jotka eivät ole varmoja, mutta samalla varoitetaan jo kertomastani nollariskiharhasta. Toivon, etteivät kirjaa lukevat unelmoivat optimistit luovu haaveistaan. Ilman hulluja haaveita, heittäytyjiä ja riskinottoja maailma ei etene suuntaan tai toiseen. Näissä kolmessa asiassa itselläni on vielä opeteltavaa, mutta siihen tämä kirja ei juuri antanut työkaluja.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!