Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Siili, ja kuinka se välttyi syödyksi tulemiselta

Kirjoitettu 12.12.16
Esseen kirjoittaja: Juuso Nieminen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä paras
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lopputalven viima alkoi pikkuhiljaa hellittää Supivuoren metsikön siimeksessä. Puut, vielä raskaiden lumipainojensa alla huokailivat helpotuksesta, kun ilma alkoi jälleen tuntui kevyemmältä hengittää. Yhteinen huokaus kantoi mukanansa sanomaa, että kohta on aika kevään riemun. Metsän kuiskailu herättää aina innostusta muiden metsän asukkaiden keskuudessa, jotka vielä omissa piiloissaan värjöttelevät, kuin odottaen juuri tätä merkkiä kepeämmästä huomisesta.

Erään kuusen juurella, yhden niistä monista, asusteli Siili. Tai oikeastaan hän vielä torkkui talvihorrostaan, mutta lämpötilan nouseminen oli saanut jo aikaan muutoksen, joka enteili heräämistä. Silmät tiukasti ummessa, uni alkoi pikku hiljaa kevetä. Tajunnan ottaessa yhä enemmän valtaa, lehtikasan lämpö ja turva alkavat tuntua unen läpi. Se olotila on vain väliaikainen, kuin pieni muistutus siitä, että pian on aika herätä. Kului vielä muutama tunti ennen kuin Siili raotti viimein silmiänsä.

Kolostaan ulos kömmittyään Siili tunsi, että tämä kevät oli oleva erilainen kuin aikaisemmat. Se jokin tunne, merkityksen kaipuu valtasi tämän pienen olennon ajatukset. Viime vuoden muistot palautuivat elävästi mieleen. Siili oli jo ehtinyt toivoa, ettei hänen tarvitsisi enää kohdata niitä, mutta sieltä ne vain tulla tupsahtivat varoittamatta mielen sopukoista lopulta takaisin. Hän oli menettänyt oman rakkaan poikasensa ketun hampaisiin viime syksynä. Suru valtasi Siilin mielen, tehden olemuksesta kovin raskaan. ”Näin ei olisi pitänyt käydä”, hän pohti mielessään. ”Olen vastuussa siitä, etten opettanut häntä tarpeeksi. Tämä kaikki olisi voitu välttää, ja rakas lapseni olisi saanut ihannoida elämän kauneutta vielä tovin pidempään”, Siili totesi. Tämän ajatuksen saattelemana hän lähti tallustamaan eteenpäin alas viettävää rinnettä, kovin mietteliäänä. Päämäärätietoisuus valtasi hänet: ”Tähän on tultava muutos, jotta yksikään siili ei tulisi enää syödyksi”, Siili totesi.

KURINALAISET SIILIT

Ajatus kantaa yleensä hedelmää vasta kun se laitetaan käytäntöön. Se, mitä tarinan piikikäs olentomme tiesi ensiksi tehtävän, olisi etsiä mukaan oikean henkisiä siilejä, toteuttamaan tätä toivetta todeksi. Näillä siileillä tulisi olla riittävästi aitoa tahtoa, riittävästi viisautta ja ymmärrystä maailman vaaroista. Kaikilla ei tarvitsisi olla samoja taitoja. Tärkeintä on, että jokainen saa parhaat mahdollisuudet näyttää ja opettaa tietonsa muille. Jokaisen siilin tulisi olla oikeassa tehtävässä, jotta tämä urakka voisi koskaan toteutua ja muodostua kantavaksi toiminnaksi, joka kestää ajan hampaan koettelemuksen.

Siilin etsiessä joukkoihinsa muita innokkaita vipeltäjiä, sai hän osakseen paljon ihmettelyä: ”Mitä varten sinä tuosta touhotat, eikös se ole jokaisen oma asia vastata turvallisuudestaan?”, kysyi jopa eräs. Mutta Siili tiesi sisimmässään paremmasta. Hän tiesi kuinka jokainen siili saisi kokea aitoa turvallisuuden tunnetta, jos he pystyisivät yhdessä luomaan jonkinlaisen systeemin, joka antaa tukea kaikille sitä tarvitseville. Se olisi systeemi, joka voisi toimia elinvoimaisesti vielä hänen aikansa jälkeenkin. Siksi, se olisi niin tärkeää.

Oikeiden henkilöiden löytäminen tehtävää toteuttamaan osoittautui hieman haastavammaksi kuin alun alkaen sitä oli Siili itse osannut odottaa. Mutta sinnikäs etsintä johti lopulta kohti tuloksia, ja joukkoa alkoi kertyä. Mutta mistä sitten Siili itse tiesi, milloin toinen olento oli soveltuva tehtävään? Sitä on ehkä hieman haastava sanoiksi pukea, mutta hän tiesi oikean siilin sattuneen kohdalle, kun tästä huokuvat ajatukset, luonteenpiirteet ja ehkäpä jopa arvot olivat sopivassa linjassa Siilin omien kanssa. Sillä ei ollut niin suurta merkitystä mitä kaikkea tämä toinen oli pienen elämänsä aikana ehtinyt tehdä. Jos Siili epäili vähänkään toisen sopivuutta mukaan joukkoon, hän ei pyytänyt tätä liittymään, sillä se tulisi muutoin vaikuttamaan negatiivisesti heidän toimintaansa tulevaisuudessa.

KURINALAINEN AJATTELU

Kun Siili lopulta oli saanut kerättyä mukaansa riittävän määrän oikeita henkilöitä tehtävän kannalta, hän alkoi viimein ymmärtää tehtävän laajuuden. Supivuori oli nimittäin valtavan suuri alue, joten ei ollut mitenkään yksiselitteistä, että he pystyisivät yhdessä tavoittamaan kaikki alueen muut asukkaat. Tämän lisäksi Siilillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten he yhdessä pystyisivät toteuttamaan tehtäväänsä. Realismi iski suoraan ja kivuliaasti, mutta Siili ei antanut sen estää tai lannistaa häntä. Ymmärtäen näin miltä todellisuus näytti, hän säilytti uskonsa siihen, että kaikki tulisi kääntymään hyväksi, vaikka eteen tulisi minkälaisia esteitä tahansa. Näihin esteisiin tulisi vain suhtautua ymmärryksellä, ja kohdata ne silmästä silmään.

Urhea joukko kokoontui eräänä aamuna yhteen tehdäkseen heille toimintasuunnitelman. Tätä varten Siili oli pohtinut jo valmiiksi asioita, joihin heidän tulisi kiinnittää huomiota. Hän kokosi joukon ympärilleen ja aloitti kokouksen: ”Arvon toverit, olen ylpeä siitä, että olette osoittaneet halua ja tahtoa tehtäväämme kohtaan. Tiedämme hyvin, että tämä ei tule olemaan helppoa, mutta uskomme siihen, että selviydymme kaikesta, mitä ikinä eteemme tuleekaan. Tiedän teidät taitaviksi ja osaaviksi yksilöiksi, on siis viimein aika tehdä se mitä vaaditaan”, Siili sanoi.

”Olen pohtinut tulevaisuutta ja tullut tulokseen, että meidän tulee osata vastata näihin kolmeen kysymykseen, jotta pystymme kehittämään toiminnastamme ennennäkemättömän tehokasta”, Siili sanoi muille ja piirusti samalla maahan kynsillään kolme ympyrää. Jokainen muu paikalla olija siirtyi lähemmäksi nähdäkseen mitä Siili oli kirjoittamassa näiden kehien sisäpuolelle. Eräs lähimmäksi päässeistä näki selvästi mitä niissä luki:

siilikonsepti

”Kutsun tätä kokonaisuutta siilikonseptiksi ja nämä kysymykset tulevat määrittämään suuntamme nyt ja tulevaisuudessa”, Siili jatkoi. ”Tiedämme, että olemme kaikki innostuneita parantamaan koko yhteisömme turvallisuutta. Haluamme luoda keinon, jotta kukaan ei joutuisi enää omaa osaamattomuuttaan syödyksi. Mutta tämän lisäksi meidän tulisi tietää, missä voimme olla kaikkein parhaita ja mikä vaikuttaa tähän tulokseen. Parhain mahdollinen suoritus tulee löytymään näiden kolmen kehän leikkauspisteestä.”

Yksi siileistä lausui heti ajatuksen ilmoille: ”Minusta tuntuu, ettemme ainakaan voi olla parhaita nopeudessa. Näin nimittäin muutama auringon kierto sitten kuinka jänöjussi pinkoi hirmuista kyytiä eteenpäin. Se vauhti oli hurjaa. Emme ikinä pystyisi kulkemaan lujempaa kuin hän.” Toinen siileistä jatkoi: ”Tuo on aivan totta. Näin jopa pienen pienen päästäisen kipittävän lujempaa kuin mitä itse voisin ikinä kuvitella kulkevani!”.

Näitä kommentteja Siili kuunteli tarkkaavaisesti ja kysyi lopulta: ”Arvon toverit, tästä kaikesta päätellen, emme voi siis ikinä olla nopeampia kuin muut, emmekä näin ollen välttää saalistajia nopeuden turvin. Missä me voisimme olla siis kaikkein parhaimpia? Jossain, joka olisi meille kaikille luonnollista?”

”Minulle tuli ajatus”, virkkoi eräs kauempana muista keskustelua kuunteleva. ”Mitä jos olisimme parhaita suojautujia? Meillä kun on kuitenkin nämä piikit selässämme, jotka auttavat meitä pitämään ei-toivotut vieraat loitolla. Sen lisäksi olemme aika hyviä maastoutumaan kokomme ja värityksemme ansiosta”, hän jatkoi puheenvuoroaan. ”Tuo on kyllä erinomainen ajatus! Siinä me tosiaankin olemme erityisen hyviä”, sanoi toinen. Myös muut tuntuivat olevan selvästi ajatuksesta samaa mieltä. Näin ollen Siili totesi tyytyväisenä ääneen tämän olevan se, mitä he olivat etsineet. Asia, jossa he voisivat olla kaikkein parhaimpia.

”Mutta entäpä mikä vaikuttaa tulokseemme? Emme nimittäin voi olettaa, että näin vain tapahtuu yhtäkkiä, että olemme erinomaisia suojautujia. Meidän tulisi tietää mikä mahdollistaa onnistumisemme jotakin nimittäjää kohden”, Siili kysyi.

Kauempana muista oleva siili avasi äänensä uudelleen: ”Jos tarkoituksemme on luoda turvallisuutta yhteisöömme tiedon ja taidon opettamisen kautta, voisiko tulokseen vaikuttava tekijä olla silloin koulutuksen määrä auringon kiertoa kohden? Eli se kuinka paljon osaamista saamme jaettua yhden kierron aikana muille.”

”Tuo vaikuttaisi luonnolliselta”, Siili vastasi. ”Uskon, että onnistumisemme on kiinni juuri siitä.”

KURINALAINEN TOIMINTA

Oikeiden siilien haaliminen mukaan joukkoon mahdollistaa lopulta kurinalaisen toiminnan, koska jokainen on innoissaan tehtävästä ja motivoituu ilman ylimääräisiä ulkoisia kannustimia. Sen myötä siilien toiminta lähtikin liikkeelle vankasti, vaikkei suuria tuloksia ollut vielä havaittavissa. Yleensä tämän kaltainen täydellinen antautuminen siilikonseptille perustuu aluksi vankan pohjan rakentamiselle ennen varsinaista läpimurtoa. Onneksi kuitenkin siilit ovat rauhallisia ja kärsivällisiä olentoja, joten äkkinäinen tulosten kasvun puuttuminen ei vaikuttanut häiritsevästi kehenkään.

Siilit pitäytyivät täysin siilikonseptissaan ja etsivät jatkuvasti tietä sen kehien yhtymäkohtaan. Jos jokin asia ei soveltunut heidän konseptiinsa, he hylkäsivät sen. Näin he varmistivat, etteivät eksyisi sivuraiteille, jotka eivät veisi heitä kohti toimivaa kokonaisuutta. Tietyllä tapaa heidän toimintansa oli hyvin kaksijakoista, nimittäin siileillä oli hyvin johdonmukainen systeemi, jonka kautta he opettivat toisilleen uusia asioita, mutta toisaalta heillä oli suuri vapaus sen systeemin sisällä. Jokainen kantoi vastuunsa arvokkaasti ja ehkäpä se edesauttoi heidän onnistumistaan.

Välillä siilien eteen sattui uusia ideoita ja keksintöjä muualta maailmasta. Esimerkiksi kerran eräs siileistä huomasi, kuinka peltohiiri käytti täysin ennennäkemätöntä tapaa suojautua saalistajia vastaan. Hän kertoi siitä heti tovereilleen, mutta maltillisina eläiminä siilit jäivät pohtimaan tämän tavan soveltuvuutta heille ja omaan siilikonseptiinsa. He eivät koskaan halunneet hätiköidä uusien ilmiöiden pulpahtaessa pinnalle, sillä heidän toimintansa kannalta oli erityisen oleellista miettiä kaikkea siilikonseptin kannalta, ennen kuin ottaisivat sen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö he käyttäisi koskaan mitään uusia tekniikoita. Oli vain olennaista pystyä pohtimaan niiden merkitys syvällisesti ennen kuin niitä oli tarkoitus soveltaa käytäntöön.

LÄPIMURTO

Pitkä ja uuttera työ alkoi vähitellen tuottaa selkeitä tuloksia. Syksyn alkaessa ja ruskan maalatessa omalla väripaletillaan puiden lehdet kauniin kirjaviksi, koitti viimein siilien läpimurto. Toiminta oli johtanut lopulta siihen pisteeseen, että jokainen koki turvallisuuden täysin uudella tavalla, eikä kukaan joutunut enää petoeläinten kynsiin. Siilikonsepti oli muotoutunut täydellisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Ilo ja riemu valtasi jokaisen pienen piikikkään olennon sydämen. He olivat asioiden ymmärtämisen kautta pyörittäneet kuvainnollista vauhtipyörää, joka teki heidän onnistumisista toisiaan vahvistan ilmiön. Kokousta pitäessään, Siili kuvasi tapahtunutta muille tämän kaltaisella kuviolla:

vauhtipyora

Vauhtipyörän kuvailun myötä Siili jatkoi kokouksen ja samalla kuluneen vuoden viimeistä puheenvuoroaan: ”Arvon toverit, olemme onnistuneet tehtävässämme. Olette olleet erinomaisia työntekijöitä, opettajia ja neuvonantajia. Minun tulee kiittää teitä kaikkia tästä onnistumisesta, ilman jokaista teistä se ei olisi ollut mahdollista. Nyt kuitenkin syksyn pimeys alkaa kertoa meille merkkejään talven tulosta. Näin ollen meidän on aika pian vaipua talvihorrokseemme. Mutta muistakaa jokainen meidän saavutuksemme, uneksikaa siitä, ja kun heräätte ensi keväänä, olette valmiit toteuttamaan tehtäväämme jälleen uuden sukupolven syntymisen myötä. Muistakaa tämä tunne, joka teidän sisällänne palaa tällä hetkellä. Se turvallisuuden ja ilon tunne, joka tekee elämästänne riemukasta. Sen turvin me selviämme myös tulevasta vuodesta yhtä menestyksekkäänä.”

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!