Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sinnikäs pikku räpistelijä Lokki Joonatan

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Annu Karkama
Kirjapisteet: 1
Kirja: Lokki Joonatan
Kirjan kirjoittaja: Richard Bach
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Monta kertaa olin kuullut kirjasta Lokki Joonatan. Voi kamala kun en nyt millään jaksaisi alkaa lukemaan mitään tällaisia lasten kirjoja, mitä niistä nyt voi oppia! Että pitää olla reilu ja kiva kaikille ja että toista ei saa lyödä? No voi pojat, Lokki Joonatan olikin aivan mainio kirja kaikessa lyhykäisyydessään.

Niin uskomattoman hienosti kerrottu ja tiivistetty tarina periksiantamattomuudesta, ehdollistumisesta ja kehyksistä irtipyristelystä. Voi Joonatan kun se niin sinnikkäästi halusi oppia, halusi rikkoa kaikki lokeille ja hänelle määritetyt rajat – epäonnistumisia epäonnistumisen jälkeen, mutta vain puhdasta oppia siitä millä tavoin asia eivät ainakaan etene.

 

Sen yhden kerran Joonatan lannistui ja totesi, että täytyisi olla niinkuin muutkin. Mutta oppimisen palo ja halu, eivät vain ottaneet pysyäkseen hänen sulkiensa sisällä – oli pakko, PAKKO päästä harjoittelemaan lisää. ”Kyllä minä vielä opin, aivan varmasti”

 

Täytyi todella ihailla tätä sinnikkyyttä. Kuinka usein itse on lopettanut liian aikaisin kesken, tietämättä mitä kaikkea hienoa on jääny tavoittamatta vain koska usko asiaan loppui kesken. Ehkä kyseessä ei sitten aina ole ollut kuitenkaan se suurin intohimo, koska sen eteen luulisi tekevän työtä. Toisaalta, voiko kaikkeen aina pistää 100% panoksensa, vaikka kuinka tahtoisi uutta oppia. Helposti ajautuu perfektionismiin, kun haluaa kaikessa olla paras. Ehkä siksi täytyisi löytää ne omat tiet, omat väylät joissa tavoitella suuria.

 

Oppiminenhan on vain kokemuksen alku. Parin ammattillisen koulutuksen suorittaneena, on tullu hyvinkin selväksi, että alansa ammattilaiseksi harvoin pääsee pelkällä koulutuksella. Koulutus on vasta se pääoma, se ponnahduslauta, josta voit alkaa harjoitella hyppyä taivaaseen. Brutaali määrä toistoja tuo kokemusta ja osaamista, sekä aikanaan vuosien varrella ammattitaidon. Se vain vaatii pitkäjänteistä ajattelua ja sinnikkyyttä. Hyväksi tulee vain opettelemalla, parhaaksi opettamalla. Muille taitoja opettaessa, joutuu kyseenalaistetuksi ja sitä kautta oppii etsimään vastauksia ja vahvistamaan ehkä käsityksiään opetettavasta aiheesta. Tai jopa uudistamaan ajatuksensa kokonaan.

Lokki Joonatan sai tuta yhteisön ehdollistamisen. ”Sinä olet vain lokki, sinun tehtäväsi on vain syödä ja raakkua, ei lentää hienosti, usko nyt” Miksi meitä määritetään muotteihin jo pienestä pitäen. Olemme niin yhteiskunnan, kulttuurin kuin oman perheemme ja sosiaalisten piiriemme ehdollistumia. Pieni ihminen syntyy maailmaan ja joutuu ottaa kaiken annettavan vastaan, ilman mahdollisuutta kyseenalaistaa – onko tämä juuri minua varten, olenko minä tällainen?

Menet kouluun, opettelet samat asiat samassa järjestyksessä muiden kanssa. Harvoin otetaan huomioon yksilön etenemistä ja kaikki kulkevat samaa rataa yhdeksän vuoden ajan. Sitten mietitään, minne suuntaan jatkokouluduttaudutaan. Sitten työelämä, perhe, eläköityminen ja lopulta löydät itsesi istumasta vanhana kiikkutuolilta miettinen: olisiko tämän pienen lyheyn elämänsä voinut käyttää toisinkin? Olenko saavuttanut kaiken sen mitä haaveilin? Jos en ole, miksi en ole?

 

En halua olla tuo vanhus kiikkutuolissa. Kovin mielelläni olen vanha ja kiikkutuolissa, mutta vaihtoehtoisesti miettien, että mitäs pirua olis voinu jopa jättää tekemättä! Näin nuorella iällä jo, voin sanoa eläneeni jokaisen päivän nauttien. Jos tieni loppuisi huomenna, olisin tyytyväinen. En ehkä ole saavuttanut suuria, en ehkä ole oppinut hienoimpia kieppejä taivaalla, mutta olen oppinut, kokenut ja ottanut elämältä silti hienoja asioita.

 

Huomaan omassa toiminnassani paljon ehdollistumia. Oli kyse sitten opituista toimintamalleista tai yhteiskunnan säännöistä. Minä tottelen. Minä toimin sääntöjen mukaan. Välillä ihan suututtaa, että kuinka paljon sitä teenkin. Toisaalta näiden sääntöjen noudattaminen ei ole estänyt minua tekemästä iloitsemiani asioita. Enemmän sosiaalisten piirien luomat raamit, ovat ollet hidasteena. Usko omiin kykyhinsä, omaan taitoonsa lentää, on vasta saanut uuden alun ja olen päässyt nostamaan nokkani kohti taivasta. Uusi alku on tuonut mukanaan myös tunteita, ehkä hieman suuttumustakin siitä, että en ole tajunnut aiemmin räpistellä irti näistä raameista. Kunhan se nyt viimein on tapahtunut, se riittää.

 

 

Harjoittelemalla sinnikkäästi oppii,

saa elämässään monta koppii

 

kun riemulla taivaalla kieppejä vetää,

saa elämänsä täysillä elää

 

Taivaalla voi elää Joonatanin lailla,

silloin ehkä elää pelkoa vailla

 

Miksi miettiä mitä ei ja mitä saa,

elämänsä hetkiä turhaan kuluttaa

 

Ole,elä ja lennä kuten haluat

elämäsi ei saa hukkaan valua.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!