Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sisäinen motivaatio ja milleniaalit

Kirjoitettu 30.04.18
Esseen kirjoittaja: Aatu Jaanson
Kirjapisteet: 3
Kirja: Drive
Kirjan kirjoittaja: Daniel Pink
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.4. Johtamisen haasteet

Sisäinen motivaatio ja milleniaalit, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Kuinka paljon motivaatio kirjoja maailmasta löytyy? Tämän kyllä täytyy olla vähään aikaan viimeinen motivaatio aiheinen kirja, jonka luen, sillä jos motivaatio ei näillä opeilla ala parantua on kumma juttu. Luin siis Daniel Pinkin Driven, joka oli kyllä tähänastisista motivaatio opuksista paras. Kylkeen ajattelin vielä liittää Simon Sinekin haastattelun, jossa hän puhuu milleniaaleista ja heidän motivoimisesta ja johtamisesta, sillä kuulun itsekin tähän ryhmään ja löysin itseni monesta kohdasta videolta ja video osittain avasi silmät sille, miksi motivaatio ja pitkäjänteisyys on itselleen niin hankalaa.

Alkuun puhutaan motivaatio 1.0:sta ja motivaatio 2.0:sta. Motivaatio 1.0 tarkoittaa perustarpeita, kuten ravinto, lisääntyminen (seksi) ja turva. Nämä motivoivat ihmisiä hyvin pitkälle, suurimman osan historiastamme. Yhteiskunnan kehittyessä rinnalle nousi motivaatio 2.0. Motivaatio 2.0 tarkoittaa käytännössä keppiä ja porkkanaa. Hyvästä käytöksestä tai työ tuloksista palkitaan ja huonosta rankaistaan.

Näillä kahdella motivointi tavalla, keinolla, miten ikinä ne nyt haluatkaan käsittää, pärjättiin aika pitkälle, sanoisin että aika lailla 2000 luvun alkuun. Mikä sitten muuttui? Itse ehdottaisin tähän vastaukseksi, että me milleniaalit tulimme työelämään. Simon videollaan kertoo, että milleniaali kausi alkaa noin vuonna 1984 ja sen jälkeen syntyneistä. Minulle se taas tarkoittaa vuonna 2000 ja sen jälkeen syntyneitä, mutta ei keskitytä nyt siihen.

Milleniaaleja ei enää kyennyt motivoimaan pelkästään kepillä ja porkkanalla, toisaalta työpaikka jossa työn tekijöitä motivoidaan seksillä voisi olla mielenkiintoinen konsepti. Me tarvitsimme muitakin motivointi keinoja, kuin vain keppi ja porkkana, jotta viihdymme, voimme hyvin ja ehkä kykenemme saavuttamaan flow tilan. Harmittavan usein, kuitenkin törmäämme keppi ja porkkana motivaatioon. Näin myös meidän tiimiyrityksessämme, itsekin olen käyttänyt tätä motivointi työkaluna, sillä en ollut silloin vielä lukenut tätä kirjaa. Nyt kun tarkemmin mietin, niin joissain asioissa keppi ja porkkana kyllä toimii, kuten silloin kun on jotain epämieluisaa tehtävää, joka ei muuten tule tehdyksi. Minulle ainakin toimi, kiitos kelan, mutta täytyy sanoa, että aivan jäätävän isoa keppiä joutuivat ensin näyttämään. Sellaista keppiä harvalta taholta löytyy. Riittävän isoa porkkanaakaan ei ole ollut näköpiirissä, niin ne kirjapisteet vähän niin kuin jäivät…

Mennään nyt siihen motivaatio 3.0:aan, niin saan sen selitettyä pois alta, niin pääsen taas selittämään mitä mieleen putkahtaa. Motivaatio 3.0 on sisäistä motivaatiota, joka ajaa ihmisiä eteenpäin ja tekemään sitä mistä he pitävät, mistä he nauttivat ja saavat hyvänolon tunnetta. Alun perin tämän kolmas motivaation luokka löydettiin 1949, kun joku psykan professori nimeltään Harry Harlowe teki kokeita reesus apinoilla. Hän antoi apinoille palapelin, mutta ei mitään palkinta, ja oli varma, että he eivät sitä tee. Yllätykseen hän joutui huomaamaan, että apinat suorittivat palapelin ihan vaan silkasta mielenkiinnosta ja nautinnosta. Samanlainen toiminta on tyypillistä myös ihmiselle. Kun ihminen, tai apina, kokee työnsä tai tehtävänsä tyydyttäväksi, ei muuta palkitsemista tarvita. Pelkästään halu ja innostus esimerkiksi koodata ohjelmaa nimeltä Firefox (avoimeen lähdekoodiin perustu selain, joka on täysin vapaaehtoistyön tulosta) voi olla jo niin palkitsevaa, että muuta ei tarvita. Vähän palkintoa voi tulla siitä, kun pääsee kavereille kehuskelemaan, että joku ominaisuus on itse koodaama.

Yhdessä toisessa kokeessa lapsia pyydettiin piirtämään kuva. Toisille luvattiin piirustuksesta palkinnoksi sertifikaatti ja toisille ei. Myöhemmin kun molemmat ryhmät laitettiin piirtämään kuva, mutta kummallekaan ei luvattu mitään palkintoa, lapset jotka olivat aikaisemmin saaneet sertifikaatin eivät enää halunneet piirtää, sillä he eivät saaneet mitään erityistä tunnustusta näkemästään vaivasta. Luvattu tunnustus, eli palkinto oli tuhonnut heidän sisäisen motivaationsa ja he olivat oppineet piirtämään vain, jos saavat siitä jonkun palkinnon. Tästä voimme tehdä päätelmän, että ulkoiset tunnustukset tappavat sisäisen motivaation. Tämä ei näin kuitenkaan aina mene, aina välillä on kiva saada tunnustusta, sillä se voi myös ruokkia sisäistä motivaatiota, se on paha, jos aina saa tunnustusta.

Nyt kun saatiin tuo oksennettua jotenkuten ymmärrettävään muotoon, niin jatketaan milleniaalien motivoimisella. Tähän sopii hyvin start with why. Ulkoinen motivointi, sisäisen motivaation herättämiseksi alkaa usein siitä, että kerrotaan, miksi jotain tehdään, mikä sen merkitys on ja keitä varten se tehdään. Tämän lisäksi vapauden ja itsemääräämisoikeuden antaminen ruokkii sisäistä motivaatiota. Voit päättää missä ja milloin työsi teet, kunhan teet sen. Tätä olen itsekin miettinyt, että jos joskus yrityksen perustan ja vähän alasta riippuen, mutta mitä jos olisi liukuvat työajat, teet kahdeksan tuntia töitä vuorokaudessa, mutta saat itse päättää milloin sen teet. Toinen vaihtoehto on, että on tietyt tehtävät, jotka tulee päivän aikana suorittaa, teet milloin teet, kunhan tulee tehdyksi.

Yksi itseäni motivoivista asioista, on tehdä työtä, jolla on merkitys. Tämän olen huomannut esimerkiksi tapahtumia järjestäessäni ja suurin palkinto on ollut nähdä tapahtuman onnistuvan ja ihmisten nauttivan siitä. Ja nyt päästään taas Simon Sinekin puheeseen milleniaaleista. Me tykkäämme, kun työllä on merkitys, haluamme saada aikaan tuloksia ja olemme kunnianhimoisia. Ongelma on vaan siinä, että haluamme saada tuloksia NYT! Kärsivällisyyttä ei ole odottaa pitkäjänteisiä tuloksia vaan kaikki pitää saada nyt heti. Tämä on osittain meidän kasvatuksen tulosta, sillä vanhempamme ovat kertoneet meidän olevan erityisiä, jos kaipaat jotain tietoa, saat sen välittömästi netistä, jos haluat ostaa jotain, voit tilata sen ja se toimitetaan sinulle saman tien, kun osallistuit juoksukilpailuun, kaikki saivat palkinnon ja kaikki suuret esteet on usein tasoitettu vanhempiemme toimesta.

Tämä välittömän palkitsemisen ja kaiken helpoksi tekemisen kulttuuri, joka nyt on valloillaan ei anna meille riittäviä eväitä elämään. Monelle on edelleen kulttuuri shokki, siirtyä koulunpenkiltä työelämään, missä mikään ei tule ilmaiseksi ja kaiken eteen on nähtävä vaivaa. Tämä on itsellenikin ollut haastavaa. Sillä itse olen aina saanut kaiken heti juuri silloin kun sen haluan, tai no en ehkä ihan aina, mutta riittävän usein. Tämä myös heijastuu siihen, että kun innostun jostain ja se ei saman tien ala toimimaan menetän motivaationi ja siirryn eteenpäin. Ja hahaa rakkaat lukijat nyt nämä aiheet yhdistyvät, olin hetken itsekin epävarma onko täällä jossain risteämää, mutta nyt sen löysin.

Kun on pienestä pitäen opetettu siihen, että saa palkintoja ja tunnustusta kaikelle tekemiselleen ja joku projekti ei lähdekään heti lentoon, ei sisäinen motivaatio jaksa enää työskennellä tavoitteen eteen, kun ei ole mitään palkintoja ja tuloksia ei synny heti. Tiedä häntä auttaako tämän tiedostaminen nyt, että jatkossa, en heitä projekteja romukoppaan, kun tulee esteitä vastaan, mutta uskon ainakin niin. Välittömän ja ainaisen palkitsemisen kulttuuri, ei myöskään ruoki itsetuntoamme terveellä tavalla ja monien milleniaalinen itsetunto onkin heikommalla tasolla, kuin vastaavan ikäryhmän esimerkiksi 20 vuotta sitten. Itse ainakin näen ja niin näkee Simon Sinekin, että tämä johtuu siitä, että kotona on aina kerrottu, kuinka erityinen on tai urheilu kilpailussa palkitaan kaikki osallistujat, joka vähän niin kuin vie arvon voitolta ja puolestaan saa muut uskomaan, että ovat parempia kuin todellisuudessa ovat. Työelämään tultaessa, sitä joutuu huomaamaan, että ei olekaan niin erityinen, kuin äiti on aina kertonut, tai saavuttaakseen jotain täytyy sen eteen tehdä töitä. Tässä maailmassa mitään ei sinulle tarjota hopeatarjottimelta valmiina. Tämän olen itsekin joutunut huomaamaan.

Siirrytäänpäs nyt taas takaisin Pinkin kirjaan. Olemme jo todenneet, että ulkoiset palkinnot tuhoavat sisäisen motivaation ja tämä voi hyvinkin olla ongelmana milleniaali sukupolvessa. Kuinka kirjan oppeja ja koppeja voisi hyödyntää oman tiimiyrityksen toiminnassa. Tällä hetkellä meillä on kuin onkin pienoinen motivaatio ongelma, ei mikään vakava, mutta mielestäni Golden Step häviön jälkeen on tiimin vallannut hieman vaimeampi kausi. Pakolliset hommat eivät tule tehdyksi, kuten esimerkiksi kodan purkaminen, näkee ketkä auttaa kampanjassa kukaan ei ole tainnut tehdä aktiivista myyntiä, sekin synnytys minkä saimme kampanjaa varten tuli ilman yrittämistä. Ja ihmiset jotka tekevät hyviäkin projekteja eivät halua tehdä tai saa aikaisekseen asioitaan. Tästä esimerkkinä nostaisin ryhtivaljaat. Tytöillä ollut kaiken maailman syitä ja esteitä miksi tuotteita ei ole saatu apteekkeihin myyntiin. Niitä kun olen treeneissä kuunnellut, niin kaikki olisi ollut yhden päivän aikana hoidettuja, mutta kun puuttuu intohimo siitä ei tule mitään. Ja minusta tällä hetkellä koko tiimiltä puuttuu intohimo tekemiseen. Motivaatio 3.0 kuitenkin muodostuu suurilta osin intohimosta ja halusta yltää täydellisyyteen. Tämä puuttuu nyt Dimangiasta. Onko se, että emme saaneet haluamaamme palkintoa työstä jonka olemme tehneet tappanut nyt meidän sisäisen motivaation? Onko meille käynyt nyt niin, kuin niille lapsille, jotka eivät halunneet enää piirtää ilman palkintoa? NKA:ssa ainakin näkee tämän milleniaali ongelman myös, jos heti ensimmäisestä puhelusta joku ei halua ostaa synnytystä, niin ei varmaan sitten kukaan, mutta toisaalta NKA:sta puuttuu myös se porkkana, joka on kuitenkin suorittavassa työssä, joka ei niin paljon ajattelua vaadi, myös hyvä motivaattori. Kaikki tuothan menevät hyväntekeväisyyteen ja me emme siitä mitään koostu, paitsi saamme harjoitella 24h tunnin synnytyksiä ja se nyt ei kauheasti ketään motivoi.

Kuinka sitten herättää tiimi kevät horroksesta? Tähän onneksi saattaa olla ratkaisu jo tulossa, sillä tiimin mökki-ilta on ihan tuota pikaa. Tämän toivon taas herättävän sen vahvan Dimangia hengen, sillä hyvä tiimihenki motivoi ainakin itseäni suuresti. Toinen mikä voisi auttaa, olisi koko tiimin yhteinen, joku hauska ja mukaansa tempaava projekti. Tätä jään pohtimaan ja toivon että johtoryhmä miettii myös.

Kuten esseestäni voi huomata, on motivaatio monialainen juttu. Nykyaikana motivaatio 1.0 on pääosalta ainakin suomalaisista ihmisistä tyydytetty, joten sitä sen enempää pohtimatta siirrytään eteenpäin, paitsi sen vielä haluan nähdä, että jossain motivoidaan työntekijöitä seksillä! Keppi ja porkkana voi toimia joissain tilanteissa, mutta olla haitallinen taas toisissa, kuten tarkkuutta vaativissa tehtävissä, jos porkkanan saamisen mittarina käytetään vain suoritusten määrää. Motivaatio 3.0 taas vaatii, että on aitoa mielenkiintoa ja haluaa päästä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja palkkiolla ei ole niin väliä, sillä jo pelkästään asioiden tekeminen on palkitsevaa. Mutta jotta 3.0 toimii parhaalla mahdollisella tavalla, pitää tietysti elämän peruspilarit olla kunnossa, motivaatio 1.0 tyydytettynä ja onhan se kiva jos työstään saa myös kunnon palkkaa, joka taas on motivaatio 1.0:n tyydyttämistä. Ja milleniaaleilla kehittynyt yhteiskunta vaikeuttaa 3.0:aa, eikä pitkäjänteiseen työhön ryhdytä ilman palkintoja. Toivottavasti tästä nyt saa jotain selvää, aika rikkonaista tekstiä tuli, jotenkin nämä tuntui hyvältä aiheelta yhdistää, mutta sitten kadotin punaisen langan, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Video:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!