Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sisäinen sankari

Kirjoitettu 13.05.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sisäinen sankari
Kirjan kirjoittaja: Jari Sarasvuo
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

Sisäinen sankari, 5.0 out of 5 based on 25 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (25 votes cast)

Milloin vaatimattomuus vaihtuu hyveestä taakaksi?

 

Olen perusluonteeltani suomalainen, vaatimaton ja vähättelevä. Toisaalta olen kilpailuhenkinen, haluan voittaa, mutta osaan myös hävitä, kunhan häviö on oikeudenmukaista ja ennustettavaa. Olen tyytyväinen elämääni. Suurimmat huolenaiheeni ovat pelko epäonnistumisesta, päättämisestä, sekä tulevaisuudesta työn kannalta, koska en tiedä mitä haluan ja jaksan loppuelämäni.

Kuitenkin olen tyytymätön työminääni, sekä ammatilliseen oppimiseen. En ole tyytyväinen Tiimiakatemian aikana tekemiini juttuihin ja ”saavutuksiin”. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kehittämään tätä puolta itsessäni.

Ja oikeasti vasta viimeaikoina. Ensimmäinen vuosi meni liikaa opetellessa elämään, paikan hakemiseen tiimissä ja Tiimiakatemialla, sekä muuhun kevyeen puuhailuun. Se oli kuitenkin mun matkan ja kehityksen alkutaival. Nyt edessä ei enää ookkaan selkeä tasainen jyväsjärven asvalttitie, jossa voi kääntyä takaisin, oikaista ja päätyä kaikkia reittejä ja valintoja myöten kotiin.

Nyt ollaan (ehkä vihdoin) menossa kohti mäkisempää, haastavampaa ja monimuotoisempaa maastoa pitkin. Kotiin voi kääntyä toki, mutta luultavasti siltä matkalta ei enää ehi lähtemään uudestaan seikkailulle.

Sisäinen sankari kirjassaan Sarasvuo esitteli benjamin Franklinin kolmetoista hyvettä. Kyseinen listaus pohdintoineen jäi mieleeni päällimmäisenä pyörimään kirjan lukemisen jälkeen. Pyrkimällä näihin hyveisiin, kokee tyydytystä elämässään. Siitähän sisäisessä sankaruudessa on kyse. Että kokee itsensä tarpeelliseksi, onnistuneeksi, tietää mitä haluaa, ja tiedostaa itsensä, rajansa ja voimavaransa, sekä osaa pelata näillä. Kuten jo aiemmin mainitsin, suurimmat haasteet on työminässä. Vapaa-ajalla vallitseva roolini poikkeaa yllättävän paljon edelleen siitä, mitä olen esimerkiksi Tiimiakatemialla. Olen aloittanut kehittämään tyminääni, mutta paljon on vielä kehitettävää. Pohdinkin alempana sihetta hieman lisää.

 

1. Tarkkaavaisuus

 

Tarkastellen maailmaa ja asioita ympärillä elämänilo ja -jano säilyy. Hahmota suurempi kokonaisuus, ja tarkkaile, kun se pikkuhiljaa valmistuu.

Tiimiakatemialla oon tullut ympäristöäni tarkkailevemmaksi. Oon alkanut kiinnittää huomiota siihen mitä tapahtuu muissa ihmisissä, ja niiden elämässä. On tärkeetä huomata muiden kehittyvän, ja on mielenkiintoista muita seurailemalla seurata, mitä kaikkea maailmassa voikaan oikeesti loppujen lopuksi tehdä.

Tarkkailukykyni toimii siis lähinnä muita tarkkailemalla, ja pyrin siten arvioimaan mitä mistäkin asiasta seuraa. Pölli ja jaa.

 

Älä luota suunnitelmiisi, luota tarkkaavaisuuteesi. Mikä on joustokyky, mikä mukautumiskyky?

Mun on opittava lisää joustamista. Tiimin kesken joku päätetty asia saattaa muuttua, absoluuttista totuutta ei saada aikaan. Mun on opittava sietämään, että osa porukasta tykkää spontaaneista muutoksista, eikä niiden pasmat mee sekasin muutoksista. Suunnittelen ehkä vähän liikaa, ennakoin ehkä vähän liikaa. Lamaannun mikäli lopullinen kuva muuttuu liikaa. Rakennan maailmaani suunnitelmien mukaaan.

Kun kiinnitän enemmän huomiota tarkkailemiseen (en hölöttämisen), kykenen reagoimaan nopeammin, ja tehokkaammin. Mutta rajallisesti, koska tarkkailemalla omia rajallisuuksiani (aikaa, rahaa, voimia, vapaa-aikaa), reagoin asioihin vaan syystä ja tarpeesta. En siis vaan siksi, ettei kukaan muu jaksa.

 

2. Hiljaisuus

 

Kuten totesinkin, olen yllättävän suunnitelmallinen ja rutinoitunut ihminen, mutta asia, jossa tarkkailu eli suunnitteleminen olisi paikallaan useammin on puhuminen. Oo hiljaa ja kuuntele, suunnittele ja sano vasta sitten.

 

Hiljaista kuunnellaan ja arvostetaan.

 

Puhuu enemmän kuin tekee, vai tekee enemmän kun puhuu?

Tähän kysymykseen tiimit heräävät jossain ensimmäisen vuoden kevään kieppeillä.

Oon huomannut, että oon Tiimiakatemialla ollessani lupaillut toisinaan liikoja. Unohan asian, jonka lupasin hoitaa, jätän tekemättä homman, jonka sanoin tekeväni. Yleisesti ottaen en toimi niin, mutta akatemialla niin tapahtuu. Miksi?

Priorisointini on väärässä. On fakta, että luvatessani vaikkapa pikkuveljelleni hoitavani hänelle lipun junaan, homma tulee tehtyä. Varmasti ja ajoissa. Luvatessani katsoa vaikkapa netistä jonkun puhelinnumeron, homma unohtuu, koska Superdieetti tai Asos.

Raivostuttavaa! Kaiken takana taitaa kuitenkin olla syy, etten ole hyvä kieltäytymään. Mikäli joku pyytää, lupaan tehdä, vaikkei kiinnosta. Jos ei kiinnosta, asia unohtuu, ja kun se unohtuu olen huono ihminen.

Opettele kieltäytymään, mikäli tiedät, ettei homma tule tehdyksi. Veljelleni kuitenkin osaan myös sanoa ei. Tää kieltäytyminen on edelleen (vertaa pinkkuvuoden ekaan oppimissopimukseen) mulle haaste, mutta oon sentään oppinu vähän!

 

Toisaalta taas pitäisi opetella olemaan joissain asioissa avoimempi. Nimittäin haasteissa. Mun on nöyrryttävä ja opeteltava kertomaan (=myöntämään ääneen) mikäli en ole jotain tehnyt, tai työni tulos ei ole riittävä.

Sanoisinkin, että on sanottava ääneen faktat, ei selittelyä, ei kaunistelua. Vaan faktat. Koska totuus on yleensä yllättävänkin kaunista. Oman ja muiden kasvun huomaa, kun puheet ja teot ovat samalla tasolla. Sillon muilla on mahdollisuus huomata ja nähdä kasvu, toiminta ja matka.

Odotan itseltäni usein kohtuuttoman paljon. Haluan saavuttaa aina 110%. Jos teen jonkun asian 90 tai 100 prosenttisesti, koen siis epäonnistuneeni. Sanon kuitenkin tehneeni asian niin hyvin kun kykenin. Tää on se, minkä koen valehteluna. Muille 100% riittää. 110% tehdystä hommasta 10% on se mitä muut eivät huomaa. Koen itse epäonnistuneeni, muut näkevät homman hoidettuna. Kun sitten seuraavalla kerralla saavutan oman tyytyväisyystasoni 110% muut näkevät edelleen saman 100%, teen turhaa työtä, sillä sitä ei huomata.

Mikäli ensimmäisellä kerralla sanon, mitä minun olisi pitänyt tehdä mielestäni paremmin (kyllä, sanoo ääneen sen, minkä sanominen ääneen sattuu, ahdistaa ja tuntuu pahalta sekä inhottavalta), seuraavalle kerralle rima on vedetty korkeammalle. 100 ja 110% kohtaavat.

Tyytyväisyys ja kannustus. Ne on ne joita tarvitsen 😀

 

3. Järjestys

 

Juoksen joka aamu, vaikkei jaksa ja kiinnosta, en käy nukkumaan ennen kuin tiskit on tiskattu, ja keittiö siivottu, pystyn kieltäytymään viihteellisistä asioista ja ruuasta helposti mikäli haluan. Muun muassa näissä asioissa multa löytyy itsekuria.

Arvostan itsekuria ihmisissä ehkä liiaksi. Itsekuri on asia, josta kilpailen muiden kanssa salaa. Olen ehkä jopa kateellinen, mikäli joku muu osoittaa omaavansa paremman itsekurin kuin minulla. Ainakin pyrin sen jälkeen olemaan aina parempi.

 

Mutta itsekuri työminässäni. Hmmm…

Surkealla tasolla. Luovutan liian helposti.

 

En ole oppinut vieläkään käyttämään kalenteria hyvin. Haluaisin että se olisi mun kännykässä, ja mulle olisi hyödyllistä, että varaisin ajan aina yhdelle asialle kerrallaan. Helposti hoidan kuitenkin hommat siinä järjestyksessä miten ne tulee mieleen.

Koitin tänään uutta kikkaa. Päätin aamulla akatemialle lähtiessäni päiväohjelman seuraavanlaiseksi: 1,5h Pimeäkahvila → 15min juttelua → 2h Joutsaa → 15min taukoa → 1h opintojenkirjaussuunnittelua → 15min tauko → 1,5h juoksevia asioita ja huomisen suunnittelua, illalla kirjoja ja sähköpostit sekä huomisen ohjelman muistuttaminen mieleen.

Voin kertoa. Ehkä paras päivä pitkiin aikoihin. Olisin varmasti saanut kyseiset asiat tehtyä ilman järjestelmällistä suunnitelmaa. Mutta tänään kyllä nautin!

Työskentelyni on turhan usein tällaista: 1 lue sähköpostit, 2 vastaa sähköposteihin, 3 hoida puhelut, 4 kotia muistaa kaikki asiat eri projekteihin liittyen, mitä päivän aikana on tullut kohdissa 1-3. Focus on one thing at the time and your brains will work out with the others!

 

Järjestelmällinen ihminen kaipaa järjestyksen jokaiseen päivään. Tähän tuun jatkossa panostamaan yhä enemmän ja enemmän. Koska nautin, ja onnistunkin paremmin. Eikä unohu!

 

4. Päättäväisyys

 

Päätä tehdä se, mitä sinun täytyy tehdä. Tee loppuun se, mitä olet päättänyt tehdä, älä sitoudu toisarvoisiin tekemisiin.

Päämäärä täytyy olla. Oon ehkä edelleen hieman tuuliajolla, sillä en tiedä mihin lopullisesti tähtään. En haluakkaan, sillä asiat ja tilanteet on huikeita, kun uskaltaa tehdä. Mutta esimerkiksi projektien kanssa pitää olla pääättäväisempi.

Tein päätöksen. Päätin olla päättäväinen projektien kanssa. Niiden määrä täytyy pitää kohdillaan, jotta aikaa jää tehdä asiat joita haluamamme lopputulos vaatii. Lisäksi päätin olla joustava päätöksissä. Mikäli osoittautuu projektin olevan toimimaton, täytyy joustaa, asioita muuttaa tai vaihtaa. Päätökset eivät ole kiveen kirjoitettuja. Maailmassa on muitakin värejä kun musta, valkonen ja harmaa, ja niiden päälle voi aina värittää.

Kuten aiemminkin pohdin, luovutan Tiimiakatemialla helposti. Pelästyn, väsähdän, nolostun tai loukkaannun liian pienestä. En kestä kasvua ja alkukankeutta.

Päättäväisyys etenkin projektien kohdalla on onnistumisen ydin. Päättäväisyydellä voi voittaa. Tiedän tän urheilun puolelta, kukaan huippu ei ole luovuttanut, kaikki on treenannu mäistä huolimatta, tai oikeestaan just niiden takia.

Pari päivää taaksepäin kävimme Aalenissa tapaamassa Joel Pohjanpaloa. Nuori HJKn kasvatti pelas tällä hetkellä Saksassa. VrF Aalen vs Berlin pelissä mitä käytiin myös kattoon, Joel teki 2/3 pelin maaleista. Poika oli taitava, pelas hienoo palloo. Ja on tehnyt töitä ittensä ja unelmansa eteen. Kyselin häneltä haaveistaan. Ne oli realistisia, silti vielä treenin ja työn takana.

Jos esimerkiksi Instagramista käyt Pohjanpaloa etsiskelemässä, löydät muun maassa kuvan, missä Joel on pelin jälkeen yksin kentällä treenaamassa muiden ollessa kotona. Taito ja menestys ei tuu itsestään. Päättäväisyys, treeni ja taas päättäväisyys.

Yrittäjälle ei kovin usein naureta. Yritteliäisyyttä, kokeilua ja harjoittelua arvostetaan. Se ei vaan siinä harjotteluhetkellä siltä aina tunnu. Koska kuvittelee olevansa jotenkin nolo tai raukkamainen. Huolimatta siitä, että on kasvamassa sankariksi.

Toinen hyvä esimerkki on nykypäivän laihduttajat. Voittajia on ne, jotka jatkavat ja jaksavat.

Panettelijat ja ivaajat ovat usein kateellisia. Sillä eivät itse tehneet samaa. Näistäkin Sarasvuo kirjoittaa paljon kirjassaan. Hän kutsuu kyseisiä henkilöitä orjiksi. Ihmisiä, jotka kokevat saavansa osakseen pelkkää vääryyttä, koska eivät itse osaa hallita omaa elämäänsä voittajien puolelle.

Mun pitää myös muistaa, etten voi voittaa kaikessa. Muidenkin pitää muistaa se. Aina joku on joltain kantilta parempi kuin sinä. Se pitää hyväksyä, ymmärtää ja elää eteenpäin. Koska jossain oot ja voit olla paras mahdollinen.

 

Tarkotuksena elämässä ei oo voittaa kaikkia kaikessa tai edes yhdessä asiassa.

Tarkotuksena on voittaa ja ylittää ittensä kaikessa mitä tekee.

 

Miten päättäväisyyden puute näkyy työskentelyssäni?

Turvallisuudenhakuisena ihmisenä tykkään, että puitteet on hyvissä ajoin kunnossa. Asioiden hahmottaminen on vaikeaa, ajankäytön suunnittelu haastavaa, ja toiminta sen vuoksi tehotonta, mikäli en ole varma faktoista, mikäli päätöstä ei ole tehty. (Tähän auttaa kuitenkin huomattavasti kohdassa 3 esittelemäni ajankäytönsuunnittelu, ei pelkät todot)

 

Jatkuvasti nöyristelen asioista. En kanna projekteja ylpeydellä, joten esimerkiksi markkinointitehtävissä kavereilla tai tutuille sanottu ”noo tää nyt on vaan tällanen meidän koulujuttu” on varmaan huonoin tapa mitä teen. Ja vielä itselleni.

 

Haluun tehdä asioita niin, että kannan tekemiseni ja tekemättä jättämiseni ylpeydellä, nöyristelemättä ja itseäni vähättelemättä.

Kuka uskoo mun juttuihin jos en itse niin tee?

 

Multa saa tästä päivästä lähtien tulla kysymään mitä vaan tekemisiini liittyen. Jokaisesta vähättelystä tai aliarvioivasta kommentista muistona tulis olla mustelma.

 

5. Säästäväisyys

 

Kohdallani en mielelläni puhu säästämisestä, sillä yhdistän sen heti rahaan ja ruokaan.

Sarasvuo asetti säästäväisyyden kuitenkin aivan uudelle levelille: säästä itseäsi.

 

Säästäminen on mielestäni hyvin kaksipiippuinen juttu. Aina antaessasi jotain pois (aikaa, rahaa, vapautta, vastuuta, energiaa, ihmissuhteita) saat jotain tilalle.

Pointtina ei tässä kuitenkaan johtanut millään tavalla siihen, että jotain kertyisi jonnekkin varastoon. Kirjassa puhuttiin enemmänkin ns. resurssiviisaudesta.

 

Kaikilla on se, mitä ne tarvii unelmiensa saavuttamiseen. Uskon todella, että ihminen pystyy saavuttamaan sen, mitä kykenee kuvittelemaan. Rehellisesti kuvittelemaan.

Voin sanoa pystyväni kuvittelemaan itseni vaikkapa Gambodzhan presidentiksi. En kutienkaan konkreettisesti pysty. Ei mulla olis mitään hajua mitä tekisin jos sellainen olisi. Voin sanoa pystyväni kuvittelemaan itseni läskileiriyrittäjäksi. Ja tiiän, että musta voi tulla sellanen, mikäli teen asian eteen töitä, ja päätän saavuttaa ton unelman.

 

Oikeastaan olen sitä mieltä, että ihminen usein saavuttaa enemmän kuin mitä kykenee kuvittelemaan. Itse ainakin voin täydestä sydämestä sanoa, että useimmat jo toteutuneet haaveeni ovat toteutuessaan ylittäneet odotukseni. Useimmiten se viimeinen, ylimääräinen niitti on tunne. Onnistuessaan olo on vaan niin hyvä ja onnellinen.

Ärsyttävän kliseistä, mutta Dream big, and still a bit bigger, koska sillon on jo yllättäen paljon lähempänä, kun uskoisi.

 

On myös täysin eri asia säästää, tuhlata tai investoida

 

Itse pyrkisinkin investoimaan, en tuhlaamaan. Mikäli jokin asia mitä mulla on mahdollisuus tehdä esimerkiksi Tiimiakatemian aikana näyttää hyödylliseltä, kannattaa siihen käyttää aikaa, osaamista ja omaisuuttakin. Mikäli taas mahdollisuus vaikuttaa enempikin taakalta, uhkalta tai ärsyttävältä, sille ei pitäisi uhrata omasta rajallisuudestaan aikaa, rahaa, voimia, ihmissuhteita tai yhtikäs mitään.

 

Priorisointi on ykkösasia. Asiat on monipiippuisia, ja ehkä isoin asia mikä on silkkaa tuhlailua on turha miettiminen ja pähkäily. Tutummin kutsuttuna mähkiminen, mikä on yks mun lempi vapaa-ajanviettotapa.

 

6. Ahkeruus

 

Aijettä! Toinen lempiasiani itsekurin rinnalla. Arvostan työntekoa paljon paljon enemmän kuin vaikkapa rahaa. Sarasvuo tuokin esille samassa myös työnarkomanian. Kun ei ymmärrä lopettaa.

 

Kaikki pitää ansaita ja aina on jotain tehtävää. Yrittänyttä ei laiteta, ja työ ei tekemällä lopu.

Turha työ ja tekemättömyys, järkevä ajankäyttö. Siitä löytyy mun haasteet. Lisäksi vapaa-ajan käyttö.

 

Olenko olemassa, mikäli en tee mitään hyödyllistä. Mikä on hyödyllistä, mikä taas ei? Äitille olisi hyödyllistä, mikäli kävisin hänen kanssaan kahvilla. Mulla on kuitenkin esseitä kirjottamatta, tiskit tiskaamatta ja vessa pesemättä. Loppujen lopuksi kahvilla käyminen olisi hyödyllisintä mulle itsellenikin. Loputon työn ja tehtävien hoitaminen on itsekästä.

 

Niin pitkään kun elämä tuntuu suolta, jota on tarvottava eteenpäin, tekee liikaa vääriä asioita.

 

7. Vilpittömyys

8. Oikeus

9. Kohtuullisuus

 

Tiimiakatemialla kilpailu on toisinaan liian kovaa. Muiden saavutukset näyttää olevan itseltä pois, ja epäonnistumisen pelko hengittää jatkuvasti niskaan. Yhteisten päämäärien tavoittelemisessakin kilpaillaan, kuka tekee eniten ja parhaiten. Toisinaa vilpittömyys on hyvinkin kaukana kaikesta toiminnasta.

 

”Ollakseen vaikuttava, on oltava vakuuttava, ollakseen vakuuttava on oltava uskottava, ja ollakseen uskottava ihmisen täytyy olla totuudenmukainen.”

 

Tiimiakatemialla kohtuullisuus on kohdallani vääristynyt. Talossa arvostetaan pitkää päivää, yirtteliäisyyttä, onnistumista ja tavallaan myös epäonnistumista. Koen myös, että talossa on paljon kateutta ja ahneutta.

Itse ahnehdin helposti liikaa hommia. Haluan olla kaikessa mukana. Taso laskee, sillä en tiedä mihin panostaa eniten.

Tehdessäni asioita, joista nautin, ja joista koen voivan olevan minulle hyötyä tulevisuudessa, teen asiat hyvin. Puhutaan niin sanotusti unelmaprojektista. Nautin myöskin haastavista projekteista, sillä niistä opin, ja ne usein ovat asioita, joiden parissa työskentelisin mieluusti pidempäänkin. En millään selviäisi haasteista, joista en kokisi hyötyväni.

Sen sijaan lypsylehmät ovat sudenkuoppani. Haalin ja haalin, teen lähes mitä vaan. Mitä hyödyn? En edes tiedä. Joku ehkä joskus saattaa mainita minun tehneen hyvin rahaa, tai Mittavan liikevaihto on talon kovin. Ja en edes itse arvosta rahaa kovin paljon.

 

Entä jos alkaisinkin panostamaan enenevissä määrin itseeni ja tulevaisuuteeni. Tekisinkin asioita, joista itse hyödyn?

 

Kärkkyisinkö enää tuntipalkkatöitä haukkana? Osaisinko kannustaa enemmän muita heidän puuhissaan? Luulen vastauksen olevan myönteinen.

 

Olen erittäin innoissani tulevasta VTL-pestistäni. Uskon saavani intoa toteuttaa unelmiani pinkkujen lennokkuuden avittamana, sekä iloitsevani suuremmin heidän saavutuksistaan, sillä ”kilpailemme” eri sarjassa. Kilpailuhenkisyyteni on kovasti nostanut päätään viimeisen vuoden aikana. Pelkään jääväni jalkoihin, ja pidemmän päälle tuo ajatus minut sinne paiskaakin. Panosta itseesi ja unelmiisi. Muut tekee samoin.

 

Toisen voitto ei ole aina toisen tappio.

Ihan kuten jalkapallossakin. Koko joukkue voittaa, mutta silti jokaisessa joukkueessa on suositumpia ja vähemmän roolia ottavia pelaajia. Ottaen huomioon vielä huoltajat ja kotijoukot, yhden pelaajan hieno suoritus tuo voiton usealle kymmenelle hengelle. Ei pidä unohtaa joukkuepelin taktiikkaa, kaikkien ei kuulu olla otsikoissa.

 

Miten opittaisiin juhlistamaan yhdessä (urheilulajin tavoin) Tiimiakatemian voittoja ja saavutuksia? Niin, että jokainen joukkueen jäsen kokisi iloa, onnea ja tyytyväisyyttä, mutta parhaat pelaajat palkittaisiin myöskin suoraan sydämestä tulevalla kiitoksella ja onnitteluilla?

 

10. Rauhallisuus

 

11. Ystävällisyys

 

12. Vaatimattomuus

 

En tiedä oonko tän kirjan sisällön suoksi, vaiko tämän esseen paatoksella kirjottamisen vuoksi nyt lopulta niinkin tyhjäpää, etten lähde kirjoittamaan viimeisistä hyveistä.

 

Kohti työelämänsankariemmaa:

 

  • Ole joustavampi
  • Mieti mitä sanot ja mitä lupaat
  • Muista kieltäytyä
  • Luo aikatauluja ja rutiineja (hösötysaika jää ideoinnille :D)
  • Ole rehellinen, myönnä virheet
  • Havainnoi oma rajallisuus
    • Päätä, valitse ja panosta

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!