Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

SISU

Kirjoitettu 06.12.15
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sisu
Kirjan kirjoittaja: Sonja Strömsholm
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olin lokakuussa pitämässä Sisu Pop Uppia Ainon ja Nikon kanssa Helsingin Lasipalatsilla. Se oli opettavainen kokemus. Sain käsityksen siitä, minkälaista on toimia Helsingissä, ja miten se eroaa Jyväskylästä. Nikon ja Ainon kanssa oli helppo tehdä, he ovat meinaan aikamoisia työmyyriä molemmat. Tuntui, ettei minusta tainnut siellä kyllä liiemmin olla hyötyä. Oli niin tekeviä ja nohevia ihmisiä, että ei paljoa jäänyt mulle hommia. Itsekin, kun kuitenkin olen tekevä ja yleensä dominoiva rooli, niin tuntui oudolta, kun olinkin yhtäkkiä ihan eri asemassa mitä yleensä omassa tiimissäni. Mukavaa se oli tehdä näinkin.

 

Huomasin Helsingissä mm sen, että ei sielläkään – vaikka paikkana olisi niinkin keskeinen paikka kuin lasipalatsi – selviä ilman markkinointia. Markkinointi ei ollut tässä meidän tehtävä toteuttaa. Kerkesin ainakin lukea tätä Sisu -kirjaa, kun ei ollut hirveesti asiakkaita ja tunkua. Toisaalta tämän tapainen Pop Up myymälä oli ihmisille ihan uusi juttu, kokeiluversio. Mitä sitten opittiin? Kauppa ei käynyt niin hyvin, koska kirjamessut olivat ihan samaan aikaan, ja sieltä sai myös kirjan edullisesti. Lisäksi, kun pop up aukesi samoihin aikoihin kuin Sisu kirja julkaistiin, niin ihmiset eivät myöskään olleet välttämättä vielä kuulleet siitä. Uskon, että pop up oli tässä tapauksessa ennemminkin markkinointia kirjalle kuin myyntipaikka. Huomasin kuitenkin, että Helsingissä massat ovat isompia, ja ihmiset ostavat hetken mielijohteesta helpommin. Jyväskylässä uskon, että vastaava pop up liike olisi ollut aivan turha. Ei kukaan olisi uskaltautunut edes sisälle.

 

Pohjustan nyt vähän kirjaa, koska se julkaistiin viime kuussa, niin sitä ei varmaan ole moni vielä lukenut. Se siis kertoo 14 henkilön sisu-tarinan, vähän samaan tyyliin kuin taivas+helvetti kertoo yrittäjien tarinoita. Tarinat eivät kuitenkaan kaikki kerro yrittäjyydestä ja ne on todella henkilökohtaisella tasolla. Henkilöistä kerrotaan siis taustoja ja sen lisäksi, jokainen heistä on kertonut jonkin oman rankan kokemuksensa, minkä läpikäyminen on vaatinut sisua.Osa kirjan henkilöistä voi olla joillekin meistä entuudestaan tuttuja, kuten Pekka Hyysalo tai Rauli Virtanen. Iso osa näistä ihmisistä on kuitenkin meille täysin tuntemattomia ja siihen on syynsä. Kirjaan ei ole haluttu ottaa pelkästään julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Tällä tavalla korostetaan, että tähän kirjaan voitaisiin painaa vaikka sinun sisu -tarinasi.

 

Suomessa ei ole määritelmää sanalle sisu. Jokainen meistä tietää kuitenkin, mitä se tarkoittaa. Jokaiselle meistä se on hieman erilainen. Juttelin sisututkija Emilia Lahden kanssa. Hän korosti sitä, että oli oma sisutarina millainen hyvänsä, sitä ei voi verrata muiden.

 

”Sisu alkaa siellä, missä sinnikkyys loppuu.”

 

Joillain meistä on ehkä hieman enemmän sisua kuin toisilla. Minun mielestäni yrittäjän on oltava sisukas. Täytyy osata nauttia epätietoisuudesta ja nähdä epäonnistumiset oppeina. Kun kaatuu seitsemän kertaa, on noustava kahdeksan kertaa ylös. Ei siihen voi vaan jäädä makaamaan ja luovuttaa. “Tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin jäsen”. Meidän täytyy siis auttaa tiiminä myös sitä heikointa jäsentä nousemaan, ja löytämään oma sisunsa. Minä olen tarvinnut akatemialla hieman sisua kestääkseni sen, että kaikki ei ole minun hallittavissani. Erilaista sisua tosin. Olen tottunut siihen, että kun hoidan jotain, niin teen sen mahdollisimman hyvin. Todellisuudessa tämä pätee kuitenkin vain niissä asioissa mitä pidän tärkeimpinä. Tällä hetkellä minulle tärkeimpiä ovat projektit ja asiakkaat, minkä jälkeen tulee ehkä tiimi ja sen mukana sitten kirjapisteet yms. Tärkeintä on kuitenkin hoitaa ulkopuolisten asiakkaiden kanssa suhteet niin, että valittamiseen ei jää varaa. Projekteissa ym. aikamääreet ovat usein tarkempia, ja vaikuttavat tulokseen. Sen  takia ne jutut, on mun prioriteettilistan kärjessä. Koko syksyn olen lukenut, mutta kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan omat pohdinnat ja keskustelut lisääntynyt.

 

Aloin kirjan myötä pohtimaan elämääni ja lapsuuttani. Asioita jotka on vaikuttanut mun  luonteeseen ja muhun ihmisenä. Totta kai olen niitä ennenkin pohtinut, mutta aina siitä oppii jotain uutta, etenkin jos keskustelee jonkun kanssa. Sisu pop upissa heräsi kyllä mielenkiintoisia keskusteluja, yhdenkin miehen kanssa rupateltiin kaksi tuntia.

Olen tosi kova kyselemään ja huolehtimaan muista. En pidä keskeneräisyydestä. Olen todella suora, ja koen, että sanomatta jättäminen herättää epäluottamusta. Käytän paljon huumoria vähän kaikessa apuna. En oikeastaan ikinä riitele ja pyrin selvittämään konfliktit keskustelemalla. En ole pitkävihainen ja unohdan helposti. Läheiseni on mulle tärkeintä maailmassa.

 

Viime kädessä ei ole kysymys siitä

mitä teet lastesi hyväksi,

vaan siitä mitä olet opettanut

heitä tekemään oman itsensä hyväksi.

-Ann Landers

 

Nämä on sellaisia asioita, mihin mun perhe on vaikuttanut. Ei oo pahemmin kierrelty asioita, helpompi vain sanoa asia niin kuin se on. Sanoja pystyy korjailemaan paljon helpommin kuin tekoja, sen takia en pelkää sanoa asioita. Mä en tykkää valehdella ja joskus tuntuu, että asioiden kertomatta jättäminen on valehtelua. Ne vaivaa mun päätä ja siksi en tykkää siitäkään. Ennemmin sanon ja selvittelen sitten sitä, kuin vaivaan päätäni spekuloimalla. Harvemmin mun suoruus aiheuttaa suuria konflikteja. Uskonkin, tai mitä nyt on akatemiallakin nähnyt, että viestinnän heikkous niitä konflikteja aiheuttaa. Mä ainakin aina yritän miettiä pintaa syvemmältä, että miksi joku tekee tai sanoo jotenkin. Ihailen ihmisiä, jotka omaa sen taidon hyvin. Olen tosi avoin ihminen, ja jos luotan ihmiseen, mun on helppo kertoa hänelle asioita. Mun mielestä ihmisen lapsuusaika vaikuttaa ihan hirveästi ihmiseen tulevaisuudessakin. Omia mielen malleja on siis hyvä kelailla myös sitä kautta. Joskus joidenkin kokemusten muistelu avaa ihan uusia juttuja, ja tuntemusta itsestä. Löytyy syitä vaikka pelkoihin, ja sitä kautta niitä on ehkä helpompi lähteä voittamaan.

 

Emme voi tulla sellaiseksi kuin haluamme

– pysymällä sellaisina kuin nyt olemme.

 

Itsensä tunteminen ja hyväksyminen on erittäin tärkeää, sillä se vaikuttaa lähes kaikkeen. Siihen miten toimit ihmisten kanssa, miten johdat ihmisiä, miten hyvin pystyt toimimaan tilanteissa ja hillitsemään luontaista itseäsi. Olen huomannut, että olen akatemian aikana oppinut tuntemaan itseni paljon paremmin ja haluan jatkuvasti kehittää itseäni. Sisuun kuuluu mun mielestä se, että hyväksyy heikkoutensa ja jatkaa eteenpäin. Ihminen ei saa olla oman itsensä vihollinen. Koko ajan ei tarvitse olla täydellinen, kaikessa paras tai jaksaa tehdä, kunhan ei lopullisesti luovuta. Joskus sisua vaatii se, että tekee niinkuin itse haluaa, vaikka se olisikin ehkä muiden mielestä väärin.

 

Kuuntele vain heitä, jotka sanovat miten hyväksi voit tulla

– älä heitä, jotka sanovat ettei sinusta ole mihinkään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!